skrubu

Erkka jo ehtikin mainita positiivisessa mielessä Flickrin uudistuneen slideshow-työkalun. Ajattelin kokeilla: tein diasulkeiset omista kuvista asiasanoin helsinki ja wall Flickrin määrittelemän kiinnostavuuden mukaisessa järjestyksessä.

Bongasin Flickristä linkin palveluun jossa voi generoida last.fm:stä matskua wordle-sanataidetta varten. Pitihän sitä kokeilla (Rolling 6 Month Charts):

Kuuntelin Tietokone-lehden toistaiseksi viimeisen viikkokatsauksen. Jäin miettimään tuota kuinka tiedotusvälineiden edustajat ovat näreissään siitä, ettei Google ole ilmoittanut heille sisällön ideksoinnista tai kysynyt lupaa käyttää sisältöpätkiä news-palvelussa.

Eikö Google indeksoi sisältöjä koko julkisesta verkosta sen kummemmin kertomatta asiasta indeksoitaville (oli se sitten uutislähde, bloggaaja, yritys tai vaikka oppilaitos)? Ja eikö tiedotusvälineiden julkiset sisällöt löydy Googlen ’tavallisista’ hakutuloksista kaiken muun sisällön joukosta (ja eikö tiedotusvälineet nimenomaan yritä maksimoida näkyvyyttään Googlen hakutuloksissa – eli päästä mahdollisimman hyvin indeksoiduksi)? Uskaltaisin vastata molempiin kysymyksiin kyllä.

Onko Googlen ’tavallisiin’ hakutuloksiin reagoitu yhtä voimakkaasti kuin News-osioon (hakutuloksessahan on aina pätkä sisältöä ja kuvahaku löytää tiedotusvälineiden julkaisemia kuvia)? Pitävätkö mediatalot Googlen poissa julkisilta sivuiltaan? Näihin kysymyksiin uskaltaisin vastata ei. En ainakaan ole huomannut asiasta mitään suurempaa haloota.

Tehdään koe: Haetaan Googlesta ”kotimaa” ja rajataan se Aamulehden osoitteeseen. Tulos? Kuvahaku 362 osumaa (joista osa näyttäisi olevan hotlinkattuja) ja tekstihaussa 6130 osumaa.

Jos en nyt ole ymmärtänyt asiaa ihan väärin, on Google News oikeastaan erilainen käyttöliittymä Googlen keräämään dataan. Google News siis tekee tiedotusvälineille palveluksen suodattamalla niiden tulokset vertaistuotannon, pornon ja muun ei-journalistisen sisällön joukosta mainosvapaaksi kokonaisuudeksi joka on paremmin jäsennelty ja laadullisesti aivan eri tasolla kuin tavalliset hakutulokset.

Mutta tiedotusvälineet eivät selvästikään halua erottua.

Ja näin olemmekin tilanteessa jossa Google tunnistaa journalistisen sisällön tuottajat ja erottelee niiden sisällöt netin kohinasta samalla kun journalistisen sisällön tuottajat pyrkivät maksimoimaan hakukonenäkyvyytensä mutta eivät kuitenkaan toivo siinä apua Googlelta vaan haluavat velloa samassa sopassa kaiken muun nettisisällön kanssa, samalla minimoiden näkyvyytensä. Onko tässä nähtävissä jotain sisyfonista?

Se, että Google News aiheuttaa haloota tiedotusvälineissä ei johdu Googlesta tai internetistä, vaan tiedotusvälineistä.

Merten kirjoitti YouTubessa olevista Bad Vugum -videoista. Muistin yllättäen, että olin mukana tekemässä yhtä, löytyisiköhän se? No löytyi: Generatos – Shiny Mama.

Samalla piti tietenkin katsoa löytyykö YouTubesta se toinenkin musavideo jonka leikkasin kasaan. Olihan sekin siellä: Poverty Stinks – Summer Will Never End. Se on kasattu lähinnä vanhoista kaitafilmeistä isäni arkistoista. Ja kukas se siellä, 2 min 8 sek kohdalla, istuu teltassa naama kuin hangon keksi? No minähän se siinä(kin).

Kävin sitten minäkin täyttämässä A List Apartin kyselyn. Miksi tein sen? Siksi, että tein sen viime vuonna myös.

Kun bussia odottelee eikä se koskaan tule ja sen jälkeen kaivaa netistä, että bussivuoroja jää ajamatta kuljettajapulan vuoksi, on naurussa pitelemistä kun sen jälkeen lukee jutun siitä, että bussiliput uhkaavat kallistua.

Näin julkisissa matkustavan näkökulmasta tämä vaikuttaa siltä, että mitä heikommaksi palvelu muuttuu, sitä enemmän siitä nyhdetään fyrkkaa. Kohta bussiliput varmaan maksavat 10 euroa ja bussilinjoja on vain yksi, joka sekin ehkä kulkee kerran päivässä.

On pitänyt kirjoittaa Tukholmasta. Siitä miten länsinaapurimme pääkaupunki on yhtä oiva lomailukohde kuin moni muu Euroopan kivikylä. Etenkin kesällä, kun on aurinkoista ja lämmintä. Mutta en ole oikein saanut kiinni mistään kohdasta niin, että siitä tulisi jotenkin hyvä paketti kirjoitettavaksi.

En tiedä aloittaisinko siitä miten Tukholma-kortti osoittautui järkeväksi hankinnaksi. Sillä pääsi vaikka minne ja matkusti julkisilla. Kortin olisi voinut ostaa laivalta, mutta siellä myytiin vain kahden päivän kortteja, tarpeemme oli kolmeksi. Ostimme omamme hotellista. Kortti maksoi itsensä takaisin (580 SEK/3 pvä) – pääsimme jopa hiukan voitolle.

Toisaalta voisin aloittaa kirjoittamisen ruoasta, kehaisemalla ravintoloita East, Andalucia ja Brasserie Godot. Tai ylistämällä Diablo nimellä kulkevaa tummaa ja vahvaa kahvia jota ostin itselleni tuliaisiksi Hötorgshallenin kahvi- ja teekaupasta (hallin kebabmesta on myös oikein oiva lounaspaikka). Olisi myös paikallaan todeta Tukholmassa olevan hyvin paljon sushia tarjolla, niin paljon, että se jotenkin oli huomioitavan arvoinen asia. Ja kaikki näkemäni annokset olivat hienoja: upean näköisiä rullia ja kauniita asetteluita.

Jossain vaiheessa kirjoittaisin ehdottomasti siitä miten petyin Nokia Mapsin kartalta löytyviin ravintolamerkkeihin: Niistä ei ollut apua. Enkä oikein vakuuttunut n. 8 euroa maksaneesta Wcitiesin Tukholman City Guideista kännykkään. Sitä oli hankala käyttää eikä se mielestäni loistanut sisällölläkään. Saman verran maksava opaskirjanen, sellainen paperinen, olisi varmaan ollut parempi sijoitus. Mutta itse karttasovelluksesta oli kyllä jopa hyötyä kaupungilla liikkuessa. Olisin varmaan myös käyttänyt kännykän Google Mapsia, jollei tiedonsiirtohinnat olisi niin poskettomia kuin ovat.

Shoppailusta tuskin kirjoittaisin, se kun ei oikein ole minun juttuni, mutta voisin mainita Södermalmin Designtorgetin ja Kungsgatanin Stockhomen, jotka molemmat olivat täynnä kaikenlaista… niin… vaikka mitä. Muuta en varmaan ostamisesta keksisi kirjoittaa.

Nähtävyydet ovat nähtävyyksiä, ja niistä löytyy vaikka mitä vaikka mistä, joten niistä myöskään juurikaan jaksaisi kirjoitella.

En tiedä. Oli kuitenkin mukava viimeinkin oleskella Tukholmassa pidempään ja rennommin kuin puoli päivää krapulassa tai jollain seminaari- tai työreissulla.

Ehkä tyytyisin kuitenkin vain hitaasti, mutta kiireettä, julkaisemaan kuvia reissusta asiasanalla STO08 niin kuvablogiini kuin Flickr-tililleni, ilman sen kummempia selityksiä tai juttuja.

Kahta viikkoa vaille vuosi digitelevisioaikaan siirtymisestä.

Miltä nyt tuntuu? Miltä pitäisi? Yllättävän usein kuva jähmettyy paikalleen useiksi sekunneiksi. Se on aika ärsyttävää. Hirveästi muuta eroa en ole juurikaan huomannut. Tai ehkä olen vain tottunut. Ihminen on vähän sellainen, että tottuu. Huonoihin silmälaseihinkin kuulema tottuu, jos niitä käyttää koko ajan, olen kuullut sanottavan.

Muutenhan meno on samanlaista kuin aikaisemmin. Massamedia on massamedia.

Onneksi maatamme vaivaavat katsojaepäystävälliset epäsäännölliset ohjelmien lähteysajat ovat siedettävämpiä kun digiboksissa hyrrää Auto Scheduler.