skrubu

Haastemies kävi täällä, lainaan:

Sääntöjen mukaan säännöt on pantava näkyviin. Tässä ne ovat:
Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Hyvä haastemies ja alkuperäinen haastaja: Minulla ei ole omituisia tapoja.

Tai, ehkä jotkut asiat joita teen ovat jonkun mielestä omituisia tapoja, mutta itselleni ne ovat tavallisia ja normaaleja – ehkä jopa jokapäiväisiä, niin tavallisia etten huomaa niitä itse. Omituisuus on vähän kuin brändi, se on sitä mitä muut sinussa näkevät. Se voi olla tietoisesti rakennettua, tai huomaamatonta.

Ala-asteella tiedostin kirjoittavani pienen a:n mielestäni rumasti kun näin parin muun kirjoittavan sen mielestäni kivasti. Muutin kirjoitustyyliäni sen suhteen. Onko se omituista? Vai oliko se omituista, että koin toisten a:t kivempina kuin omani? Olen myöhemmin muuttanut kirjoitustyyliäni parikin kertaa ollen nykyään aika tyytyväinen siihen jota käytän. Onko se omituista? En tiedä.

Lukioaikana en ollut koskaan huomannut, että aina kun törkkäsin silmälasit paremmin silmille, pyyhkäisin etusormella ylähuulta nenän alta ja yleensä oikealla kädellä. Yksi kaveri pelleillen matki minua sen suhteen ja tiedostin asian. Minulle se oli huomaamatonta ja osa sitä mitä olin… kunnes asiasta huomautettiin. Sen jälkeen se oli omituinen tapa, ei vain muiden mielestä vaan myös omasta mielestäni.

Voisin varmasti luetella ongelmitta, ajattelematta sen enempää, pitkälti yli toistakymmentä asiaa jotka olen havainnoinut tekemisissäni eroavan siitä mitä huomaan muiden tekevän. Ja minulla on varmasti moninkertaisesti sellaisia tapoja joita en tiedosta minulla olevan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tapani olisivat omituisia. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että vertailukohtani eivät ole normaaleja (mitä se nyt sitten ikinä onkaan), jolloin heidän tapansa ovat oudompia kuin minun. Me kaikki poikkeamme toisistamme, mutta se ei tee meistä sen omituisempia.

Jos tapani ovat omituiset, tarkoittaa se, että muut ovat vähemmän omituisia. En suostu ajattelemaan niin. Me olemme kaikki omituisia. Ihminen on ehkä planeetan omituisin eläin. Me teemme päivästä toiseen asioita joihin muut eläimet eivät kykene. Onko se hyvä asia, vai ehkä huono? Vai mahdollisesti vain erilainen, olematta omituinen?

Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut useampaan otteeseen Ultra Bran Itket ja kuuntelet -biisiä, joka mielestäni on aivan loistava. Onko yhden biisin toistaminen omituista? Entä Ultra Brasta tykkääminen? Tai se, että Ultra Bra teki esitti kyseisen biisin? Syntyikö se kappale omituisesti? Kuinka omituista on se, että minä satun pitämään siitä? Ehkä omituista on biisin synnyttämät mielikuvat? Tai sitten ei. Se kai riippuu siitä, kuka vertaa itseään minuun ja mikä vertaajan maailmankuva on. Eller hur?

Kiitän kuitenkin haasteesta. Joudun tosin kieltäytymään kunniasta haastaa viittä muuta mukaan. Miten minä, joka en suostu löytämään itsestäni omituisuuksia, voisin koskaan uskottavasti vaatia ketään muutakaan tekemään niin?

David Gilmourin blogista löysin linkin herran uusimman livejulkaisun mainossivulle, josta voi imuttaa itselleen ilmaiseksi A Great Day For Freedom -biisin mp3-muodossa sekä, jostain kumman syystä pdf-muodossa olevan, pläjäyksen jossa on video, valokuvia ja vähän muutakin (tai no, kai se on joku DRM-juttu).

Kyllä se sitä kitaraa osaa vaan soittaa.

Lisää (ei pdf-paketissa olevia) videoita löytää täältä.

HS-raati tuomitsee töhrykampanjan? Voiherranjestassentään!

Lukiessani Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoaman yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukon vastauksia, en voi kuin ihmetellä. Monet näistä vaikuttajista jotka puolustavat töhrimistä vastaavat tyhjin kysymyksin, pelleilevin sarkasmein sekä mitäänsanomattomin vastakohdin. Ja professori Juha Sihvolan käyttämä natsikortti syö HS-raadin jo heikkoa uskottavuutta suuresti.

Se, että töhryjä ei poisteta viestittää ympäristöön sen, ettei ympäristöstä välitetä ja se taas johtaa välinpitämättömyyteen joka johtaa yhä enenevämpään töhryn määrään joka lisää välinpitämättömyyttä. Se on noidankehä johon on pakko vaikuttaa. Ihmiset yleensä pelkäävät enemmän sellaisia asioita joita eivät voi kontrolloida kuin sellaisia joihin heillä on ainakin näennäinen valta vaikuttaa. Ilman töhrykontrollia epävarmuuden tunne lisääntyy ja se puolestaan, vääjäämättä, johtaa siihen, että joku käyttää tilannetta hyväkseen. Jossain vaiheessa kuvaan tulee mukaan myös rikollisuus.

Urbaanin tilan on viestittävä, että siitä välitetään ja se tapahtuu pitämällä tilasta huolta, esimerkiksi pitämällä se siistinä. Ja mielestäni siisteys on esimerkiksi sitä, ettei Kiasman tai Helsingin tuomiokirkon kylkeen ole töhritty mitään (oli se sitten miten paljon vastakultuuria, visuaalista kommunkoitintia tai vapaata vaihtoehtotaidetta tahansa) kuin myös sitä, ettei muutakaan kadulle kuseskelua tai paskomista tulisi sallia.

Onko sitten Stop töhryille juuri se oikea tapa ylläpitää siisteyttä? En tiedä. Ihan mielenkiintoista luettavaa asiasta löytyy esim. Malcolm Gladwellin The Tipping Pointista: yksi pääsyistä New Yorkin rikollisuuden laskuun 1990-luvulla oli nimenomaan nollatoleranssi (metron) töhrimistä kohtaan.

Vuosikymmen sitten 20 prosenttia verkkohauista oli pornoa, mutta enää vain 10 prosenttia. Samaan aikaan Facebookin kaltaisten sosiaalisten verkostojen suosio on noussut huimasti.
–
Tietoviikko: Facebook vie enemmän aikaa kuin porno

Niin, tai kuten kolleega tokaisi mainitessani hänelle tästä uutisesta: ”Ehkä pornoa ei enää tarvitse hakea”. Eli jos porskia löytyy hakematta, niin totta ihmeessä sen hakeminen vähenee.

Toisaalta voisi varmaan miettiä, että jos hakukäyttäytyminen (onko tuo sana oikeasti?) muuttuu kolmessa vuodessa, mitä tapahtuukaan kymmenessä? Kymmenessä vuodessa netti on muuttunut paljon. Todella paljon.

Entä jos ei oleteta pornoa etsivien määrän pysyvän suhteellisesti samana riippumattaa siitä paljonko verkossa on ihmisiä (12/1998 147 milj., 6/2008 1463 milj. [lähde])? Mitä jos kymmenessä vuodessa netissä vaan hengaa sen verran enemmän jengiä joiden motivaatio ei ole porno vaan muut asiat? Sehän johtaisi siihen, että hauissa pornon suhteellinen osuus vähenee. Onko siitä sitten kiittäminen vain sosiaalisten verkkojen? Miten paljon vaikuttaa kouluissa lisääntynyt netin käyttö, verkkokauppojen yleistyminen, selaimet kännyköissä tai se, että kymmenen vuotta sitten ei juurikaan Googlea käytetty. Paljonko vaikuttaa se, että nyt netissä on tarjolla paljon enemmän sisältöä kuin kymmenen vuotta sitten (muutakin kuin pornoa)?

Vaan oli syy missä tahansa, on kai kuitenkin hyvä juttu, että 18 - 24 vuotiaat eivät hae pornoa verkosta nykyään yhtä paljon kuin ollessaan 8-14 vuotiaita?

Hiukan lisää tutkimuksesta Reutersilta: Porn passed over as Web users become social.

Päivitys: Lisäsin lauseen sisällön määrästä.

Kun nyt sitten ovat kehittämässä Suomelle brändiä olisi jotenkin mukava nähdä, että siinä otettaisiin kantaa myös miten Suomi toimii verkossa: Millainen käyttökokemus tukee ja rakentaa mielikuvaa Suomesta. Heijastuuko maabrändi myös nettiin, muutenkin kuin logolla, trendikkäällä taitolla ja skip intro -animaatioilla?

Vaiheinen: Hyvä keikka taivaassa.

På något sätt ville jag surfa på något slumpmässigt positivt idag. Sökte någon slags svensk version av positiivarit. Sökte efter uppmuntran på den stora sökmaskinen och fann www.dagensros.nu. Och, ja, vad ska man nu säga om det som mötte mig. Visste inte om jag skulle skratta eller gråta: En sajt som säger sig vilja sprida godhet och glädje, den är förstås helt sönderbombad av spam-kommentarer.
Jag valde att skratta. Det är helt enkelt så sjukt roligt att sitta och läsa kommentarerna/orden som kommer på första sidan på denna underbara sajt. Rekommenderar.

Joskus julkaisin täällä kuvia keksityistä lehdistä ja kirjoista, ja sitten oikean kirjan kannen. Nyt nyt vuorossa ikioma valokuvakirja:

Twice the Subject, 62 sivua, yli kolmekymmentä kuvaparia akselilta Kokkola - Andorra La Vella (kirjan ensimmäiset 15 sivua esikatseltavissa).

Tilaa kirja nyt ja saat sen nopeammin kuin ne jotka tilaavat myöhemmin ^*). Kun toimit nopeasti tänään, voit ottaa myöhemmin rauhallisesti: Jouluun ei ole aikaa enää kuin sellaiset sata päivää.

Spontaaneita reaktioita kirjan nähneiltä:

Onks toi se sun kirja? (Useampi kolleega toimistolta)
*
Onpas se ohut! (Yksi kolleega toimistolta)
*
Kaksi kuvaa vierekkäin pistää ajattelemaan (Toinen kolleega toimistolta)
*
Tämä on Steve Jobisn Keynoten jälkeen vuoden tärkein mediatapahtuma (Ääni pehmotuolista)
*
Taitelija Nikrus on ylittänyt itsensä nykyisen postmodernin yhteiskunnan, niiku, valokuva… miten se nyt oli… syöveristä jotain (Mies pöydän päädyssä)
*
Pekka Nikrus teki valokuvaukselle sen mitä Jan Boklöv teki mäkihypylle (Ihana-Timo)

*) Jos ei muut tilaa kirjaa nopeammalla toimituksella jolloin voi olla että muut saavat kirjan nopeammin, riippuen tietenkin siitä miten nopealla toimituksella olet itse kirjan tilannut.