skrubu

tien laitaa nuolee
korkean merenpinnan
ärhäkät laineet
haudan kynttilä palaa
päähäni osuu lehti

Ensin: Oikeusministeri Brax kiistää sähköisen äänestyksen uhat.

Sitten: Sähköinen äänestys sujunut ilman ongelmia.

Kuitenkin: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan.

Mitäs seuraavaksi?

TietoEnator ja Oikeusministeriö joutuvat nyt pohtimaan, millainen valistuskampanja OK-näppäimen käytöstä on järjestettävä, ennen kuin sähköistä äänestämistä seuraavan kerran voidaan kokeilla.
–
Kauppalehti: Kaksi sadasta ei tunnista OK-nappia

Häh? Mainoskamppis? Puu, perse ja etenemissuunta? Ei, ei, ei. Miten olisi palata piirrustuspöydän ääreen ja miettiä miten tekniikka tukee äänestäjää, eikä pohtia miten ihminen muokataan tekniikan ehdoin toimivaksi?

Päivitys: Koska oikeassa laidassa olevaa ilmoita-nappia on painettu alle sata kertaa, päätin tehdä siitä OK-napin.

Menneisyydessä

Ennen syntymääni oli aika, näin minulle on opetettu, jolloin ihmiset tiesivät Maan olevan litteän. Maailma hahmotettiin omasta näkökulmasta ja tulkittiin sen mukaan.

Sittemmin ruvettiin epäilemään, ettei Maa ehkä ollutkaan litteä. Ja vähitellen, kun todisteita oli tarpeeksi, ihmiset tiesivät Maan olevan pyöreän: Sen laidan yli ei voinut kävellä.

Mutta vaikka Maa tiedettiin pyöreäksi, oli maailmankuva kuitenkin geosentrinen, eli maakeskeinen. Ihmisen tiedettiin olevan kaikkeuden napa, eli Aurinko, Kuu, planeetat ja kaikki tähdet pyörivät paikallaan pysyvän Maan ympärillä. Silloin ei ymmärretty sitä harhavaikutelmaa jonka akselinsa ympäri kiertävä Maapallo aiheuttaa. Ei ollut myöskään tarvetta uskoa muuta, sillä geosentrisyys sopi yleisesti vallalla olevaan maailmankuvaan.

Sitten joku puolalainen riitapukari yllättäen päätti julistaa Maan pyörivän Auringon ympäri. Voi hyvät hyssykät sentään millainen sotku siitä syntyi. Pari sataa vuotta siinä sitten juupastelittin ja eipästeltiin kunnes asia hyväksyttiin. Ihminen ei siis ollutkaan luomakunnan napa. Nyt tiedettiin että Maa pyörii Auringon ympäri. Oli heliosentrisen, eli aurinkokeskeisen maailmankuvan aika.

Vaan eivät muutokset siihen loppuneet. Vähitellen Aurinko tajuttiin tähdeksi muiden joukossa ja oma galaksimme ymmärrettiin yhdeksi muiden joukossa. Kaikkeuden napa oli siirtynyt omasta nöyhdänkerääjästä jonnekin käymättömien korpimaiden aavaan aukeaan, hyvin pitkälle siitä mikä joskus tiedettiin todeksi.

Nykyään, olen antanut itselleni kertoa, ei ole mielekästä ajatella että kaikkeudella edes olisi keskipistettä.

Jossain näillä kohdin historiassa on se hetki jolloin minä synnyin.

Lähimenneisyydessä ja nykyään

Syntymäni jälkeen on ollut aika jolloin internetistä ei tiedetty mitään. Sitä ei vaan kerta kaikkiaan ollut olemassa. Mutta se keksittiin ja ihmiset ovat kuvailleet sitä monella eri tavalla. Opiskellessani 90-luvun keskivaiheilla Taideteollisessa korkeakoulussa internet selitettiin jonkinlaisena putkistona (tämä oli siis noin kymmenen vuotta ennen Ted Stevensin analogiaa). En ymmärtänyt sitä, mutta sillä hetkellä se oli totuus: internet oli kuin iso läjä putkia joissa bitit virtasivat. Myöhemmin internet esitettiin pilvenä. Se oli… niin, se nyt vaan oli sellainen jonkinlainen muodoton entiteetti (ja PowerPointeissa pilvi näytti kivalta, kerrottiin).

Vähitellen ei enää ollut tärkeätä kertoa minkä näköinen tai millainen kanava internet on, vaan mitä internetissä on, sekä mitä siellä tehdään ja miten. Siirryttiin tekniikasta mahdollisuuksiin.

Näkemys internetistä muuttuu sitä mukaa kun ymmärrys kasvaa ja teknologia muuttuu. Se seuraa tavallaan samaa kaavaa kuin käsitys Maasta, Auringosta ja kaikkeuden keskipisteestä aikana ennen syntymääni. Itse asiassa kyseessä on enemmän kuin vain näkemyksen muuttuminen, se on kasvava ymmärrys siitä miten internet muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita sekä markkinoinnin mahdollisuuksia ja tiedon kulkua.

Nykyään, olen antanut itselleni kertoa, ei ole mielekästä ajatella että internetkaikkeudella olisi keskipistettä. Ei ole varmaan koskaan ollutkaan, mutta sosiaalisten verkostojen lisääntyessä ja sisällön syndikoinnin ja siirron helpottuessa, näkemys internetin hajautetusta luonteesta selkeytyy koko ajan.

Kuitenkin samalla tavalla kuin kuin maapallomme kiertoradalla on keskipiste, on ihmisillä omia henkilökohtaisia liikeratojensa keskipisteitä verkossa. Meillä kaikilla on omat aurinkomme joiden ympärille muodostamme omat liikeratamme, tietojemme ja tapojemme mukaan. Mutta jokaisen omat keskipisteet ovat vain pisteitä muiden pisteiden joukossa.

Kuitenkin yllättävän monen yrityksen kuva siitä miten ne näkevät itsensä internetissä ei tunnu muuttuvan. Yritykset tuntuvat tietävän pysyvänsä paikallaan ja muiden pyörivän niiden ympärillä. Se on vahvasti itsekeskeinen näkemys jonka mukainen toimintamalli johtaa siihen, että internetin tarjoamia mahdollisuuksia ei valjasteta käyttöön vaan alati muuttuvassa tilassa yritetään selvitä vanhoin näkemyksin.

Yksilöt keräävät tietoa ja sosiaalisia suhteita muista pisteistä osaksi omaa liikerataansa tai myös jakavat omista piiristään aktiivisesti tietoa muualle. Yritysten keskipisteet ovat joko mustia aukkoja joilla ei ole imua mutta josta ei kuitenkaan pääse edes vahingossa pakenemaan mitään muualle, tai sitten ne ovat muiden ihmisten liikeratojen ulkopuolelle jääneitä karuja asteroideja joille ei eksy edes vahingossa. Siinä missä ihmisten omien liikeratojen keskipisteet vaihtavat paikkaa liikeratojen muuttuessa, olla möllöttävät yritysten itsekeskeiset keskipisteet paikallaan.

Markkinointikonsultti ja kirjailija Seth Godin sanoo hienosti, että fundamentalisti arvioi onko jokin fakta hyväksyttävä heidän uskoonsa ennen kuin he tutkivat sen. Tänään ehkä ei yhtä helposti polteta roviolla niitä, jotka uskaltavat olla toista mieltä internetkaikkeuden olemuksesta, mutta helposti kiistetään muiden mielipiteet vanhan tiedon pohjalta eikä aktivoiduta keskusteluun: pysytään omassa maailmankuvassa, eikä osata tai edes oikeasti tahdota katsoa asiaa mistään toisesta näkökulmasta kuin tasan siitä missä ollaan ja miten asioita on aina katsottu.

Kaikki eivät kuitenkaan ole nykyisen maailmankuvansa vankeja. He ovat niitä jotka tajutessaan sen, että eivät tiedä, kiinnostuvat asiasta ja pyrkivät hakemaan aktiivisesti uusia näkökulmia ja lisää tietoa hahmottaakseen oman tilanteensa. Parhaimmillaan nämä uteliaat tajuavat myös sen, että oman näkökulman laajentaminen ei aina anna ruusuista kuvaa kokonaisuudesta. Mutta jos kaikki kerätty tieto viittaa oletetun todellisuuden hajoamiseen, pitää siihen suhtautua älyllisesti ja analyyttisesti: totuus ei voi aina olla miellyttävä asia.

Tulevaisuus

Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, joten tavallaan on ymmärrettävää, että isot muutokset saattavat yllättää, ja pelottaakin. Mutta eri mahdollisuuksiin voi varautua. Tai varautua jo vain siihen, että maailma tulee ihan varmasti muuttumaan. Se, ettei näytä siltä, että mitään odottamatonta tapahtuisi ei suinkaan ole tae siitä, että sitä ei tule tapahtumaan.

On kuitenkin ymmärrettävä, ettei egosentrisellä maailmankuvalla oikeasti voi menestyä maailmassa jossa jokaisella on omat keskipisteensä. Enää ei myöskään ole varaa juupastella ja eipästellä näkemystensä kanssa paria sataa vuotta kuten kopernikaanisen vallankumouksen aikana. On kyettävä tekemään päätöksiä nopeasti.

Internet ei odota.

Kun[ta/nallis]vaaleista tulikin yllättäen aivan loistavaa monikanavaviihdettä Jaikun avulla.

Vai että punainen nappi verkkopalveluihin?

Tietokoneessa oli jo yksi. Junakohtaus linkitti kahteen nappiin.

Tottahan tässäkin blogissa pitää sellainen olla, ajattelin. Ja niinpä tuossa oikealla sellainen sitten on. Siitä sitten ilmoittelemaan vaan.

Muistatteko miten monet kuvittelivat maailmanlopun tulevan Cernin hiukkaskiihdyttimen vuoksi?

Kun 10.9. maailman suurin vekotin sitten pärähti käyntiin ja maapallo vielä sen jälkeen oli olemassa, pääteltiin, ettei mitään pahaa tapahtunut. Mutta näinköhän se oikeasti? Alle viikko siitä, että protonit vipelsivät iloisesti pitkin tutkijoiden ja insinöörien rakentamaa 27 kilometrin pituista korkeateknologista pururataa, romahtivat Ameriikan ihmemaan pankit. Sattumaa?

Ja juuri kun luultiin, että ollaan jo ongelman paremmalla puolella, on löytynyt uusia viitteitä Cernin hiukkaskiihdyttimen aiheuttamista tuhoista.

Sanokaa minun sanoneen: epätasapaino on todellakin järkkynyt.

Minä en juurikaan bannereita klikkaa. Jos klikkaan, teen sen lähinnä mielenkiinnosta: haluan nähdä millä tavalla asia on hoidettu.

Tänään klikkasin banneria erään lehden verkkopalvelussa. Mainostivat saman julkaisijan erään toisen lehden juttua, jonka olin jo lukenut ja omiin Delicious-linkkeihinikin lisännyt. Jäin miettimään, että niinkö oikeasti linkittävät suoraan juttuun. Eivätpä sitten linkittäneet, huomasin. Löysin itseni pitkän odottelun jälkeen sivulla jonka otsikossa sanottiin ”Luetuimmat jutut”. Sivu oli tyhjä.

Olin tavallaan yllättänyt. Tavallaan en kuitenkaan.

***

Olen erään matkanjärjestäjän sivulla.

Fiilistelen Thaimaan lämpöä ja merta sekä hiekkarantoja. Mukavan näköistä, kaukana isoista kaupungeista. Katselen kuvia. Huomaan linkin. Tutustu kohteeseen, sanovat. Päätän klikata linkkiä ja koneelleni latautuu pdf-tiedosto.

Avaan tiedoston. Ensimmäisellä sivulla lukee ”Kohdeopas” ja ”kts. Bangkok”. Fiilistelemäni kohde ei todellakaan ole Bangkok, eikä mikään kaupunki muutenkaan. Toiselle sivulle on pienellä piperretty sama viesti yläkulmaan eikä muuta: paljon on valkoista. Tähän kohteeseen on helppo tutustua, tuumaan. Kolmannella ja viimeisellä sivulla on kissan kokoisin kirjaimin matkanjärjestäjän sivuston osoite, se sama josta siis äsken sain tämän kohdeoppaan. Viimeisellä sivulla kerrotaan myös, että netissä on enemmän.

Tajuan, että ovat keksineet ikiliikkujan.

Tänään kun, matkalla töistä kotiin, kuuntelin Oliver Sacksin kirjaa Musicophilia oli siinä menossa kohta jossa kerrotaan miten jotkut ihmiset pystyvät hillitsemään Touretten oireyhtymän pakkoliikkeitä musiikin avulla. Siis soittamalla, ei kuuntelemalla.

Aivan sattumalta jäin kotona sitten pällistelemään televisiosta ohjelmaa Prisma: Mielen nyrjähdys luovuuteen (Mad but Glad) joka käsitteli samaa asiaa. Ja kuinkas ollakaan siinä esiintyi myös tohtori Sacks.

Hassu yhteensattuma… taidanpa laittaa Loton vetämään.