skrubu

Syksyn mittaan olen useaan kertaan joutunut keskusteluun jossa toinen osapuoli miettii verkkosivujen vieritystarvetta. ”Kyllähän sivun pitää näkyä kokonaan ilman vieritystä”, on sanottu, kuten on myös ”Vieritys on huono juttu, sillä käyttäjät eivät vieritä”.

Että häh, siis anteeks’ mitä? Viimeksi kun tarkistin kalenterista, totesin ettemme enää elä 1990-lukua.

Mistä tämä vierityspelko on löytänyt tiensä ihmisten mieliin? Ei havaintoa, mutta kuvittelisin sen olevan jäänteitä menneiltä ajoilta ja sitä, etteivät ihmiset aina oikein tiedosta omia tapojaan.

Jotta voisin helpommin taistella tätä outoa skrollipeikkoa vastaan, päätin hakea hiukan taustaa perusteluille, työkaluja myytin murtamista varten.

Yksitoista vuotta sitten (eli tämä asia taitaa olla niitä harvoja juttuja verkossa jotka ovat vanhempia kuin IE6) Jakob Nielesenin Alertboxissa luki: Scrolling Now Allowed. Sittemmin Jaakko on keskittynyt haukkumaan lähinnä sivuttaissuuntaista vieritystä tai sellaisia vierityspalkkeja jotka ovat ylidesignattuja eivätkä minkään standardin mukaisia: ”Usability is almost always enhanced when you use the built-in scrollbars rather than design your own.”

Jos sivujen vierittäminen olisi paha asia, eivätkä ihmiset sitä tekisi, niin aika monella sivustoilla menisi varmaan aika huonosti. Meneekö? Jos ihmiset eivät vierittäisi, jäisi Amazonilla paljon näkemättä. Jääkö? Kannattaako sivun alatunnisteeseen panostaa?

Jos pelkää sitä, ettei palvelun alalaitaa kukaan näe, on pelko aika turha. Fittsin lain mukaan sivun ylälaita on tietenkin nopein löytää: se on siinä heti tarjolla (kun tulee sivulle). Toiseksi nopein, saman lain mukaan, on sivun alalaita. Se vaatii tietenkin liikkeen (vieritys), mutta koska alalaidan ohi ei pääse, voi sinne vierittää itsensä miten vauhdikkaasti vaan. Alalaitaanhan pääsee myös yhdellä napin näpäytyksellä.

Kun tein työtä Plazan parissa, muistan siellä tulleen esille sen, että oli juttunosto etusivulla missä vaan, se ohjasi aina liikennettä juttusivulle. Ja Plazan etusivu on aika pitkä. Eli riippumatta siitä tarvitseeko sivua vierittää tai ei, ihmiset löytävät sieltä sen mikä heitä kiinnostaa. Tietenkin ylälaidan linkit saavat enemmän klikkejä, mutta se johtuu niin siitä, että ne ovat näkyvillä heti sivulle tultaessa kuin myös siitä, että ylälaidassa yleensä on kaikkein tärkeimmät asiat (esim, navigaatio, uusin sisältö, jne.).

Oma olettamukseni skrollipeikon sitkeydestä on, että ihmiset eivät aina tajua tai muista vierittävänsä. Vierityspalkit eivät ole nettispesifinen ilmiö, vaan vierittämistä esiintyy muissakin ohjelmissa (Wordista videoeditointiin) ja se on ollut osa graafisia käyttöjärjestelmiä kohta neljännesvuosisadan ajan. Ihmiset ovat oppineet – vierityksestä on tullut itsestään selvää, eli rutiinina ja rutiinin jättämä muistijälki ei ole erityisen helposti purettavissa jälkikäteen.

Niin, ja sitten on myös tämä:

While placing valuable content above the fold is a best practice, most users will be exposed to content halfway down the page.
–
Scrolling: Do They or Don’t They? A Data-Driven Analysis (Digital Design Blog)

Eiköhän tässä nyt alkajaisiksi ole jotain kättä pidempää skrollipeikkoa vastaan.

Tutki data,
mittaa muu,
skrollipeikko lannistuu!

Sitten tietenkin voi miettä, että lukevatko ihmiset sitä mitä sivulla on, ja miksi lukevat, tai jättävät lukematta? Mutta se onkin jo ihan toinen keskustelu.

Muista, että keskimääräisellä suomalaisella on yksi tissi ja yksi kives.
(Vapaasti lokalisoitu täältä.)

Kauppa oli sulkemassa. Myyjä tiskin tuolla puolella, nuori mies, kehui äänekkäästi miten hän oli varmasti kaupan nopein paketoija. Jos joku oli yhtä nopea tai ehkä nopeampi kuin hän, oli se eräs naismyyjä joka käveli ohitseni tiskin tältä puolen.

Paketointiaitojaan kehuskellessaan mies seisoi toisen myyjän vieressä. Sen myyjän, joka paketoi ostoksia sanomatta mitään.

Olin väsynyt ja minua otti päähän jo muutenkin.

Paketointivuorossa ollut nainen ei ehkä ollut kaupan nopein, mutta työn laatu vaikutti hyvältä. Hymyilikin. Mies ei juurikaan.

Suorinta tietä kotiin.

Televisiossa mainosten alle kouluikäiset hämmästelivät ja ihailivat tiski- ja pesuaineiden tuloksia yhtä antaumuksella kuin mainosten äidit 80-luvulla. Nykyaikaa. Tiedostavia lapsia. Puhtaita uunivuokia ja tahrattomia vaatteita.

On The Beach, mielestäni Neil Youngin parhaimpia.

Jos sanotaan, että Sweamamman väestö aiheuttaa 3 % laittoman tiedostonjaon liikenteestä ja, että koko maailman väestöstä 0,14 % asuu kyseisessä maassa, niin eikös tässä tavallaan verrata banaaneja ja varsisellereitä toisiinsa?

Asiasta kertoo esimerkiksi Digitodayn Absolut-blogi jutussa Piraattipitoisuus mitattu, lähteenään ComputerSwedenin artikkeli ”Uppseendeväckande stor fildelning i Sverige”.

Tuollaisesta uutisoinnista voisi olettaa, että kaikki maailman ihmiset ovat verkossa. Näinhän ei ole. Jos Internet World Statsiin on luottaminen niin nettipenetraatio koko pallolla on hiukan alle neljännes.

Eikös Bengt-Åken ja Eva-Birgittan waretus pitäisi suhteuttaa siihen määrään ihmisiä jotka ovat verkossa, ei koko maailman väestöön – sillä ne jotka eivät ole verkossa eivät juurikaan harrasta laitonta tiedostojakelua, eller hur? Sitä paitsi ruotsalaistakaan kaikki ei ole verkossa.

Ja koska, kuten jutusta käy ilmi, kyseessä on seurantatieto vain yhdestä P2P-protokollasta (aika pieni otanta), eikä siinä ole mukana kuin ohjelmistot, ei musiikkia tai elokuvia, vaikuttaa siltä, että uutisen sisältö on tiivistettävissä näinkin informaatiiviseen muotoon:

Ruotsissa asuu 0,14 % maailman väestöstä. Osa heistä imuttaa ohjelmia laittomasti verkosta.

Jos jaksaisi laskea luvut kunnolla, niin uutiseen saisi varmaan jotain sisältöäkin.

The Economistissa on artikkeli rikkinäisten ikkunoiden teoriasta: The ”broken windows” theory of crime is correct (20.11.2008) (via)

The researchers’ conclusion is that one example of disorder, like graffiti or littering, can indeed encourage another, like stealing. Dr Kelling was right. The message for policymakers and police officers is that clearing up graffiti or littering promptly could help fight the spread of crime.

Myös artikkeliin liittyvä keskustelu on mielenkiintoista.

Suomeksi samasta asiasta raportoi Uusi Suomi: ”Rikkinäisten ikkunoiden teoria” paljastui todeksi (24.11.2008). Ja sielläkin keskustelu aiheesta on mielenkiintoista luettavaa.

Ensimmäinen sananen töhrystä löytyy täältä.

Päivitys (2.12.2008): Does the broken windows theory hold online? (kottke.org) (via)

Ai, että ei saisi linkata suoraan juttuihin? Että pitäisi ohjata vain palvelun etusivulle?

Olen käsitellyt tätä joukkotiedotusvälineiden linkkipelkoa aikaisemminkin, mutta palataan aiheeseen nyt tästä syystä: Denmark: “Deep Linking” Under Fire by Newspaper Publishers (Global Voices Online).

Tätä ”ei saa linkittää”-hysteriaa tuntuu esiintyvän niin paljon, että sitä oikein jää miettimään mistä tässä oikeastaan on kyse? Minun on vaikea uskoa, että verkkopalveluita pyörittävät tahot oikeasti haluavat päästä eroon suorista linkeistä juttuihin. Nehän tuovat lukijoita paikalle ja lukijathan ovat mainostulojen perusta: Mitä enemmän kävijöitä, sen helpompi mediamyynnin on tahkoa rahaa lehdelle.

Vaan jos haluavat päästä eroon suorista linkeistä, niin tässä jokunen vinkki tanskanmaalle. Ensinnäkin, lopettakaa hakukoneoptimointi heti! Se on teille selvästikin vaan turhaa rahanmenoa. Toiseksi, käyttäkää ensimmäisen vinkin avulla säästetty raha piilottaaksenne sisältönne Googlelta. Tämän voi tehdä useallakin tavalla. Kaiken sisällön voi esimerkiksi laittaa lukkojen taakse, tai sitten kaikkia palveluun ’väärää kautta’ tulevia voidaan rankaista pakottamalla heidät etusivulle. Jälkimmäinen vaatii vain hiukan koodia (ei erityisen vaikeata, veljenpojan kaverin kaimakin osasi tehdä sen jo ala-asteella).

Vaikka liikenteen pakottaminen etusivulle on lastenleikkiä, ei sitä kuitenkaan tehdä. Miksi? Mitä tanskalaiset ket(k)ut tässä ajaa oikeasti takaa sillä, että linkkien pitäisi ohjata palvelun etusivulle eikä suoraan juttuihin? Jokin ei oikein täsmää…

En oikein usko tahtoon ”kontrolloida käyttäjäkokemusta” (vaikka kyllähän etusivulle pakottaminen nimenomaan on käyttäjäkokemuksen kontrollointia, negatiivisessa mielessä). Olisko tässä siis kyseessä yritys keinotekoisesti kasvattaa arvoa? Kun kaikki menevät etusivulle, on se arvokkaampi sivu kuin muut ja näin mediatilan hintaa voi nostaa. Niin ja useampihan altistuu silloin myös koko etusivun valtaaville mainoksille. Näyttömäärät lisääntyvät, kassa sanoo kilikili.

Nythän etusivu ei ole netissä liikkumaan tottuneen kannalta juurikaan sen kummempi sivu kuin mikään muukaan sivu, tärkeimpiähän ovat aina ne joilta saa sen tiedon mitä sillä hetkellä tarvitsee. Millä siis saadaan aikaiseksi supersivu joka on muita arvokkaampi? Taistelemalla tuulimyllyjä vastaan, tietenkin.

On tavallaan surullisen huvittavaa miten voimakkaasti usko bannereihin (joita kuitenkin niin harva klikkaa) ohjaa kaikenlaiseen hullutteluun. Paljonkohan sellaiseenkin oikeasti kuluu rahaa? Voisikohan sitäkin rahaa käyttää jotenkin järkevämmin?

”HKL:lta kerrotaan, ettei myrsky ole toistaiseksi vaikuttanut liikenteeseen pääkaupunkiseudulla”, raportoi Taloussanomat klo 14.24 (päivitetty 15.55), kuitenkin ”runsas lumisade ja kova myräkkä on hankaloittanut raitiovaunujen liikennettä koko päivän” tietää Vartti kertoa klo 16.18.

Niin, että onko se nyt vaikuttanut vai ei?

Sama tekstimuodossa:
Paikka: Weeruska, Porvoonkatu 19 (kartta)
Päivämäärä: perjantai 12.12.2008
Aika: klo 18.00 ja siitä eteenpäin.

(Vapaaehtoinen, mutta suotava, ilmoittautuminen Blogimiittiblogissa tai Lärvikirjassa. Kiitos kaunis.)