Puh… (hmm? uskaltaako tuota onomatopoeettista sanaa [onko se onomatopoeettinen? mielestäni kyllä] käyttää? Sehän on TM. Kohta on mikkihiiripoliisi paikalla. Ehkä vaihdan, eli…) Huh. Mikä lama? Lama-schlama. Tuntuu siltä, ettei tässä työkiireiltä ole aikaa kirjoitella blogiin, kiittää saadusta tunnustuksesta. Kiitos Mari (en kuitenkaan ajatellut jakaa sitä eteenpäin). Ehdin hädin tuskin lukemaan, eiku selamaan, eiku merkitsemään luetuiksi GReaderiin keräämiäni syötteitä. Ja nyt kun TED näyttää levittävän levittämisen arvoisia ideoitaan kahta hirveämpään tahtiin, en ehdi niitäkään katselemaan (en kuitenkaan merkitse niitä luetuiksi/katsotuiksi, sen verran hyvää kamaa). Jää käymättä keikoilla, joita kehutaan. Kirjoja ehdin kuunnella. Seth Godinin uusin oli hyvä, kuten myös Gary Marcusin Kluge. Valokuvia olen saanut verkkoon ja paperille (niistä myöhemmin). Asiaa olisi, mutta ehkä viikonlopuna ehtisi vähän kirjoittelemaan.
Onko muuten kukaan muu sitä mieltä, että telkussa pyörivät automainokset ovat nykyään yhtä tylsiä ja mitäänsanomattomia kuin hiusväri tai- tamponimainokset? Automainoksista on kadonnut mynä.
Autoista on kadonnut mynä.
“Kirjoja ehdin kuunnella”
Pätee minuunkin! Kiireisimpinäkin päivinä on aina välissä joitain liikkumisosuuksia, joiden aikana ehtii kuunnella (esim. ruokakaupassa ja junaan juostessa kuunteleminen on ainoa vapaa kanava, vaikka varsinaisessa joukkojenkuljetusvaunussa istuskellessaan voisi lukeakin. Jos saisi istumapaikan.)
Auto itsessään on nykyään niin huonoa omaatuntoa aiheuttava juttu, että vaikea siitä on houkuttelevaa mainosta repiä.