skrubu

Kun tuotepakkauksia on vaikea avata, voi ongelman joko korjata tai sen oireita hoitaa. Kysymys lienee kumpi on järkevämpää.

Mitenkäs se nyt olikaan? Oliko jonkun ajatus tarjota graffiteille omaa spesifisesti dedikoitua seinätilaa? Sitähän ehdotettiin.

No, Brittein saarilla, Wadebridgen kaupungissa, tehtiin juuri kuten täällä on ehdotettu. Siellä rakennettiin 3000 punnalla (n. 3500 €) seinä vapaille taiteilijoille. Ajatuksena oli siis pitää oma-aloitteinen taide rajatussa tilassa.

Tätä virallista seinää kritisoitiin samaiselle seinälle: Siihen ilmestyi alta aikayksikön, ennen seinän virallista julkistamista, teksti ”Maksoin veroni ja sain vain tämän kurjan seinän”.

Viranomaiset ovat kauhuissaan. Joku on töhrinyt seinää jonka piti olla oma-aloitteista taidetta varten! Luvatonta tekstiä oli ilmestynyt seinälle jonka pintaa olisi, kunhan seinä olisi ehditty ’avata’, ollut lupa muokata luvallisesti muuten luvattomin keinoin.

Nyt seinän teksti on rikos joka on tutkittava ja töhry on siivottava pois. Nämä asiat tulevat maksamaan veronmaksajille ylimääräistä.

Paikallinen väki ei kuitenkaan oikein näe järkeä tuhlata rahoja viralliseen töhryseinään.

”I suppose you could say the writing is on the wall. People around here think the money could be better spent on more worthy projects.”

Mielestäni case Wadebridge todistaa sen, että rajattu alue oma-aloitteiselle taiteelle ei toimi. Ja se ei toimi kahdesta pääasiallisesta syystä.

Yksi. ”Tässä teille oma pinta, tähän saatte tehdä sitä mitä ette saa tehdä muualla mutta älkää sitten tehkö sitä muualla kun kerran annamme luvan teille tehdä luvattomuuksia luvalla tässä” -seinä ei vähennä oma-aloitteista taidetta muualla (eli rajoita sitä vain sille osoitetulle paikalle) siitä yksinkertaisesta syystä, että taiteilijoiden oma-aloitteisuus katoaa kun viranomaiset antavat luvan luoda asioita rajatusti. Kun luvaton sallitaan, ei se enää ole luvatonta: se on sallittua ja hyväksyttyä. Kiellettyjen hedelmien puutarhan sijaan tarjotaan pientä kupillista mauttomia sallittuja hedelmiä.

Kaksi. Päättävät elimet eivät pysty elämään seinän kanssa siksi, että siinä olevat viestit oletettavasti kääntyvät niitä vastaan jotka seinän pystyttivät.

Mietitäänpä hiukan.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla eräs ministeri tekstiviestittelee eroottisen tanssijan kanssa. Siitä, kun juttu lävähtää julkiseksi, kuluu noin kuukausi ja puolueen puheenjohtaja antaa lausunnon: Ministeri on viestittelyllään aiheuttanut hämmennystä ja hänen yleinen uskottavuus on romahtanut, ministeri ei voi jatkaa ministerinä. Ministeri eroaa.

Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla eräs toinen ministeri on vastuussa uudesta äänestysjärjestelmästä jossa ilmenee vakavia ongelmia ja noin 2 % kokeilukuntien äänistä jää rekisteröitymättä. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja ministerin yleinen uskottavuus romahtaa.

Tästä on nyt kulunut 2,5 viikkoa jonka aikana on todettu esimerkiksi, että äänestyslaitteen käytettävyysongelmat olivat tiedossa, mutta niihin ei oltu reagoitu. Miten käy? Kuinka pitkään ministeri ja koko oikeusministeriö voi vaieta asiasta (eli pohtia kuumeisesti miten syyttää jotain muuta kuin tyhmiä äänestäjiä, tyyliin ”järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen”)?

Jos vertaa äänestysongelmaa tekstiviestijupakkaan: Onko äänien kadottaminen vähäpätöisempi erhe kuin tekstiviestittely (jälkimmäisenhän ei todettu rikkovan mitään lakia)? Yksi johti ministerin eroon, johtaako toinen?

Oletko hämmentynyt? Tulet varmasti olemaan tämänkin jakson jälkeen… eiku, tai no… ”Saippuasarjoissa on jatkuva juoni: tarinalla ei ole loppua vaan juonenkäänteet johtavat yhä uusiin tapahtumiin” (Wikipedia: Saippuasarja).

Jos ulospäin linkittäminen palvelusta olisi vaarallista ja sillä menettäisi lukijoita, pölyttyisi Googlen haku käyttämättömänä jossain internetin pimeässä nurkassa, eikä Blogilista olisi nyt kolmannella omistajallaan. Samalla logiikalla olisivat keltaiset sivut olleet tuhoon tuomittu yritys jo ennen 1800-luvun loppua ja esimerkiksi kauppakeskusten infopisteet ammottaisivat tyhjyyttään.

Punainen nappi tuossa oikeassa palstassa, n. 2,5 viikon ja 113 rekisteröidyn klikkauksen jälkeen, on tästä illasta lähtien toistaiseksi Kantele JSN:lle (syystä).

Päivän epistola on Krupsin jauhatusjärjestelmällä varustetun kahvimyllyn kolmannen käyttöohjevihkosen sivulta 24; Suomenkielisen osuuden ensimmäisen sivun kolmannen kohdan koko ensimmäinen kappale. Ja minä siteeraan:

Kahvin aromi riippuu kahvin jauhamista. Yleisesti ottaen saa sanoa, että mitä pikempi kahvin laitto on sitä hienommaksi kahvipapuja pitäisi jauhata. Sen takia espressolaitteessa valmistetun kahvin täytyy olla jauhettu hienommaksi kuten kun sitä laitetaan kahvinkeittimessä, jossa on suodatin.

Täten heitän hyvästit reilusti yli vuosikymmenen tunnollisesti jauhaneelle Braunille, joka yllättäen ja aivan liian aikaisin poistui keittiöstämme. Ei pidä kuitenkaan surra, sillä uskon Krupsin surraavan loisteliaasti tästä hetkestä eteenpäin.

Olkoon isät kanssanne tänään.

(MIKÄ-MIKÄ-MAA) Nuorten taidekurssilla silvotut kahvimyllyt ovat nousseet kansakunnan tärkeimmäksi puheenaiheeksi.

Onko sopivaa muokata elottomia esineitä vastaamaan niitä mielikuvia ja viestejä joita niin kaupalliset kuin epäkaupalliset kulttuurialat, joukkoviestintävälineet ja esimerkiksi todellinen maailma syöttää nuorten mieliin?

Asiaa kysyttiin lähes 0,002 prosentilta kansalaisia. Tulokset puhuvat omaa yllättävää kieltään. Vastauksista käy nimittäin ilmi, että miltei osa vastaajista ei pidä asiaa erityisen sopimattomana, melkein osan mielestä kahvimyllyjen halventaminen on paha asia ja likimain osa ei ota kantaa.

”Sopii, jos ajatellaan, että kyseessä on eloton esine”, perustelee yksi vastaaja positiivista kantaansa.

”Kahvimyllyjen tappaminen on yhtä brutaalia kuin kaikkien muidenkin puolustuskyvyttömien ja syyttömien olentojen tappaminen”, filosofoi eräs vastustaja.

”Kyllä ja ei”, jyrähtää yksi vastaajista joka on jyrkästi kantaa ottamaton.

Pelastakaa Kahvimyllyt ry sekä PETCG (People for Ethical Treatment of Coffee Grinders) ovat keskustelun ajaksi riisuneet omilta jälkeläisiltään maahamme rantautuneen Halloween-tradition mukaiset tekoveret, pilailupuukot ja pääkallot voidakseen paheksua uskottavammin hengettömien esineiden murhaamista. Myös multikansalliset etujärjestöt, kuten FEMY (Fiktiivisten Elokuvahahmojen Markkina-arvon Ylläpitäjät) ja SMVKEOEEP (Söpöjen Mutta Vain Kirjoissa Elossa Olevien Elottomien Esineiden Puolestapuhujat), ovat ilmaisseet olevansa kahvimyllyjen silpomista vastaan.

”Emme voi millään sallia isolla rahalla rakennettujen syvästi tunnetasolla toimivien hahmojen markkina-arvon heikentämistä häpäisemällä sielun omaavia kahvimyllyjä jollain tekotaiteellisella roskalla”, huomauttaa FEMYn edustaja Walt-E Pixney. ”Niih, siinäs kuulitte”, peesaa Joku Puhuva Auto spontaanisti alitajunnasta.

Keskustelu siitä, saavatko nuoret, omatoimisesti tai ohjatusti, ilmaista itseään tavoilla jotka eivät ole kaikkien mieleen, tulee varmasti jatkumaan maailman tappiin asti. Nuorilta ei asia tulla kuitenkaan koskaan kysymään, sillä he ovat kerta kaikkiaan aivan liian tyhmiä ymmärtämään omia asioitaan.

Katso kohulinkki.

Puh… (hmm? uskaltaako tuota onomatopoeettista sanaa [onko se onomatopoeettinen? mielestäni kyllä] käyttää? Sehän on TM. Kohta on mikkihiiripoliisi paikalla. Ehkä vaihdan, eli…) Huh. Mikä lama? Lama-schlama. Tuntuu siltä, ettei tässä työkiireiltä ole aikaa kirjoitella blogiin, kiittää saadusta tunnustuksesta. Kiitos Mari (en kuitenkaan ajatellut jakaa sitä eteenpäin). Ehdin hädin tuskin lukemaan, eiku selamaan, eiku merkitsemään luetuiksi GReaderiin keräämiäni syötteitä. Ja nyt kun TED näyttää levittävän levittämisen arvoisia ideoitaan kahta hirveämpään tahtiin, en ehdi niitäkään katselemaan (en kuitenkaan merkitse niitä luetuiksi/katsotuiksi, sen verran hyvää kamaa). Jää käymättä keikoilla, joita kehutaan. Kirjoja ehdin kuunnella. Seth Godinin uusin oli hyvä, kuten myös Gary Marcusin Kluge. Valokuvia olen saanut verkkoon ja paperille (niistä myöhemmin). Asiaa olisi, mutta ehkä viikonlopuna ehtisi vähän kirjoittelemaan.

Onko muuten kukaan muu sitä mieltä, että telkussa pyörivät automainokset ovat nykyään yhtä tylsiä ja mitäänsanomattomia kuin hiusväri tai- tamponimainokset? Automainoksista on kadonnut mynä.

Sähköisen äänestyksen virhemahdollisuus huomattiin jo keväällä, kertoo hesari. Pieni talo preerialla sai K-18-merkinnän, kertoo YLE.

Mitäpä tähän enää lisäämään.