Kouristuksenomainen tarve rampauttaa internet
Tämän piti olla lyhyt kommentti Jaikuun YouTuben maarajaus – Kuka siitä hyötyy?, mutta teksti venähti. Niin aikakin. Siksipä heitän tämän tänne:
Syynä ovat levy-yhtiöiden asettamat maarajoitukset.
–
YLE: Youtube otti käyttöön maarajoitukset.
Eli kyseessä on, näkisin, levy-yhtiöiden kouristuksenomainen tarve rampauttaa internet omien toimintatapojensa mukaiseksi.
Netti mahdollistaa rajattoman jakelun, mutta bisnes ei kykene kunnolla sopeutumaan siihen, ja tämä levy-yhtiöiden rajoitusstrategia poikii toimintaa joka pyrkii vastustamaan luonnottomia maarajoituksia. Bisnes vetää yhteen suuntaan, kuluttajat toiseen. Tämähän on ihan mekaniikan peruslakien mukaista: ”jos kappaleeseen vaikuttaa jokin voima, niin samanaikaisesti kappaleen täytyy vaikuttaa toiseen kappaleeseen yhtä suurella, mutta suunnaltaan vastakkaisella voimalla”. Mutta kuka on luonut ihmisille kyltymättömän tarpeen hankkia musiikkia? Onko tarve kasvanut nyt niin isoksi ja maailma muuttunut sellaiseksi, ettei tarvetta voi kontrolloida?
Jos levy-yhtiöt lainaisivat toimintatapaansa ajattelua judosta – vastustajan voimaa ja massaa käytetään häntä itseään vastaan – niin ne voisivat, jos ei täysin selättää kopiointia (sitä on aina ollut, ja tulee aina olemaan), niin ainakin vähentämään sitä ja näin parantaa omaa tulostaan (esimerkiksi ihan vaan sillä, etteivät tuhlaisi resurssejaan ja rahojaan suuren juristiarmeijan ylläpitoon). Ilman rajoitteita ihmiset voisivat vapaasti ostaa musiikkia ja sehän voisi lisätä myyntiä, eikä silloin olisi tarvetta uhkailla ja kiristää.
Mutta ajatusmaailman muutosta ei tietenkään tule tapahtumaan juuri siitä syystä, että musa-/viihdebisnes on kasvanut ja kehittynyt, sanoisinko jopa optimoitunut, vuosikymmenten ajan siihen maailmaan joka on ollut ja jonka fyysiset rajoitteet ovat määränneet jakelumallin. Sitten tuli internet ja mullisti jakelun, mutta viihdebisnes ei kykene muuttumaan. Todellisuus ajoi bisnesmallin ohi.
Uskaltaisikohan tässä heittää kehiin yksinkertaistetun vertauskuvan painopuolelta? Huippuunsa viritetyistä, kuutta väriä yhdellä ajolla painavista ja lakkauksia ja preeglauksia hanskaavista painokoneista ei ole iloa, kun maailma ei enää samalla tavalla tarvitse painotuotteita. Syy ei ole kuitenkaan painokoneiden, vaan sitä kutsutaan kehitykseksi ja jos sitä ei tapahtuisi olisimme lirissä (onko kehityssuunta sitten oikea tai väärä riippuu täysin mistä näkökulmasta asiaa katsotaan). Painopuolella ei kuitenkaan ole samanlaista puristusotetta maailman taloudellisista palleista kuin musiikkialan rautakourilla. Jos olisi, niin painotuotteiden menekkiäkin ohjattaisiin erilaisilla lakimuutoksilla ja netin käyttöä hillittäisiin veroilla niin, että paperi olisi kannattavampaa (juu, kyllähän Google Book Serach on helisemässä, mutta se ei ole läheskään yhtä iso asia kuin viihdebisnes).
Kuka sitten hyötyy YouTuben maarajoituksista? Hyötyväkö siitä ne artistit, joiden tuotokset eivät näy jossain maassa (samalla tavalla kun ne artistit joiden tuotoksia ei ole jollain tietyllä alueella myynnissä)? Vai hyötyvätkö siitä ne, jotka kontrolloivat levitystä ja ohjaavat rajoituksia? Ja eikö tämä haise hiukan paradoksilta?
Avaisanat: bisnes, internet, judo, LinkedIn, musiikki, rajoittaminen
kirjoituksille