Olen tässä viime aikoina törmännyt yllättävän moneen tilanteeseen, joille olen antanut nimeksi Mummo ja kaukosäädin. Kyseessä on tilanne jossa yksi osapuoli yrittää auttaa toista näyttämällä jotain yleisesti käytössä olevaa nykyaikaisempaa ratkaisua (kaukosäädin) joka tekee kätevämmin ja nopeammin (ja myös hiukan eri tavalla) saman kuin vanha, mutta toinen osapuoli (mummo) kieltäytyy ottamasta vastaan edes ehdotusta, koska on niin jämähtänyt vanhaan tapaan tehdä.
Kyseessä ei siis ole se, että yksi yrittäisi tyrkyttää toiselle jotain harvojen edelläkävijöiden käyttämää uutuudenkarheata, suurelle kansalle täysin tuntematonta, asiaa vaan oikeasti auttamisen halusta noussut tarve näyttää miten jonkun asian voi tehdä esimerkiksi tehokkaammin tai aikaa ja rahaa säästäen käyttämällä hiukan uudempaa menetelmää.
Antamani nimi pohjautuu kokemukseen ajalta jolloin olin kotikylässäni, Nikkilässä, kodinkoneliikkeessä myyjänä.
*** Muisto: 1980-luvun loppu, 1990-luvun alku ***
Kauppaan astuu mummo, mukanaan jälkeläisiään useamman sukupolven verran: iso kööri ihmisiä saapuu ostamaan mummolle uutta televisiota. Iso tärkeä ostos. Vanhus saa alleen tuolin ja tämä istutetaan televisiohyllyn eteen.
Tämä on aikaa jolloin televisioissa useimmiten on kaukosäätimet, mutta osassa vielä kanavapainikkeet itse laitteessakin. Mummolle nämä painikkeet televisiolaitteessa ovat tärkeitä, sellaiset on oltava.
Oletan, että painikkeet televisiossa muistuttavat häntä edellisestä televisiostaan: siitä joka ei siis enää toimi. Kuvittelen mielessäni miten mummo aina peitti television viltillä kun ei katsellut sitä (sellainen pidensi television ikää, tiesi vanha kansa/asiakaskunta kertoa, suojasi kuvaputkea auringon tuhoavilta säteiltä). Olikohan edellinen televisio ollut mustavalkoinen? Varmaankin.
Esittelen siinä sitten erilaisia malleja.
Tähän maailmanaikaan 28 tuumainen televisio on aika iso ja juuri sellainen mummolle on löydettävä. Halpakin sen pitäisi olla. Päädymme nopeasti Saloran perusmalliin.
Seison televisiohyllyn ääressä, hiukan epämukavassa asennossa (mummolle mieluinen televisio on alimmalla hyllyllä) ja vaihtelen kanavia jotta mummo näkisi, että niin ykkös- kuin kakkoskanavan lähetykset näyttävät hyvältä. Kuva saa hyväksynnän. Ykkönen. Kakkonen.
Päätän helpottaa niin omaa, kuin myös mummon elämää. Suoristan selkäni ja otan hyllystä television kaukosäätimen. Asteltuani mummon luo näytän miten kapulasta löytyy samat numerot kuin television painikkeista: niitä painamalla televisio vaihtaa kanavaa. Ykkönen, kakkonen. Se on kätevää, ei tarvitse nousta vanhoille jaloille, selitän, voi vaihtaa kanavaa sohvalla istuen. Jälkeläiset nyökyttävät päitään hyväksyvästi: kyllä, näin on.
Mummon reaktio kaukosäätimeen ei kuitenkaan ole positiivinen. Se on lähinnä hämmentynyt, ehkä jopa pelästynyt. Tämä vanhus ei voi ymmärtää miten kaukosäätimellä voi vaihtaa kanavaa. Sellainen ei sovi hänen ajatusmaailmaansa.
Kuvittelen, että voin pikaisesti opettaa mummolle mitä kaukosäädin tarkoittaa. Astelen television ääreen, painan kapulan kiinni television pintaan ja vaihdan kanavia: ykkönen, kakkonen, ykkönen, kakkonen. Mummo ymmärtää: nappia painamalla kanava vaihtuu. Kun irrotan kaukosäätimen television pinnasta, siirryn lähemmäs mummoa ja vaihdan kanavia on tapahtuma taas aivan mahdoton mummolle ymmärtää. Kanavia ei vain voi vaihtaa muulla tavalla kuin painikkeilla jotka ovat kiinni televisiossa. Ei vaikka miten yritän selittää, että painan koko ajan samoja nappeja. Samat napit, sama kapula. Ykkönen. Kakkonen.
Toistan vielä varmuuden varalta sen, että kaukosäädin on kiinni televisiossa. Kyllä, se on ymmärrettävää. Ykkönen, kakkonen. Mutta heti kun televisio ja kaukosäädin ovat erossa tosistaan on kyseessä jotain joka ylittää mummon käsityskyvyn.
*** Muisto loppuu ***
Kaupat kuitenkin tuli, muistan, ja mummo jälkeläisineen poistuivat putiikista. Sitä, tuliko kaukosäädin sitten koskaan käyttöön, en tiedä. Epäilen ettei.
Mutta miksi tämä tapahtuma sitten muistuu mieleen? Eiköhän se ole sitä, että harmaa massa pääkopassani assosioi jotain mummon kouristuksenomaisesta pitäytymisestä menneeseen johonkin vastaavaan käyttäytymiseen toisessa tilanteessa nykyaikana.
Ehkä suurin ero mummo ja kaukosäädin -tilanteissa, näin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla on se, että mummot eivät välttämättä ole minua vanhempia henkilöitä, vaan samanikäisiä tai jopa nuorempia.
Kiinnostaisi tietää, minkälaisia mummo ja kaukosäädin -tilanteita sinulle on nykyaikana tullut vastaan?
No nimenomaan. Tämä hieno muistelo on samalla upea analogia ilmiölle, joka meidän piireissä kulkee yleensä nimellä “hankintakirja”.
Minullakin on lähes samanlainen mummokokemus – itsestäni! Muutama vuosi sitten ystävä tietokoneisti olohuoneensa, näppärä koodari ja pusaaja kun oli, eli niin videot, televisio kuin ties mitkä härvelit olivat kauko-ohjattavissa tietokoneelta. Se oli mulle liikaa, miksi piti tehdä kaikki niin “vaikeasti” kun tuossahan olisi kaukosäädin vieressä :-)
Minä olen ihan mummo, mitä tulee kaukosäätimiin: minulla ei ole aavistustakaan, miten meidän digiboksin ohjaaminen tapahtuu enkä hallitse myöskään television kanavien vaihtoa. Then again, en koskaan katsele televisiota televisiosta. Sen, mitä katson, katson tietokoneelta.
Tunnistan kyllä, mitä tarkoitat. Juuri perjantaina yksi kollega esitteli vinkin: kaikkien pienryhmän jäsenten tekemät tehtävät on kätevä koota samaan pahvifolderiin. Menin ihan ymmälle, teettävätkö ne siinä toteutuksessa opiskelijoilla lähijaksoilla niin paljon pienryhmätehtäviä, että tarvitaan pahvikansiot. Sitten tajusin, että kysymyksessä olivat postitse palautetut etätehtävät, jotka kollega niputtaa foldereihin. Hänelle minun ei kannattaisi kertoa omaa kätevää vinkkiäni: pienryhmä voi vastata yhteiseen wikiin, jonne voin käydä lisäämässä palautteeni tulostamatta yhtään arkistoitavaa paperia.
Mari: Kaikenlaisia tulee vastaan. Yhtenä esimerkkinä on se, että viestinnässä pidetään kiinni paperista vaikka sähköposti olisi kustannustehokkaampaa ja reaaliaikaisesti mitattavissa.
Sellaiset tilanteet ovat hauskoja, joissa tuntityöntekijän pitää toimittaa työtunnit paperilla, nimikirjoituksen kanssa. Sähköposti ei kelpaa. Sähköpostin voi katsos väärentää, nimmaria ei. Tai hetkinen…
Nykyajan mummo ja kaukosäädin on se ihmisryhmä, joka edes harkitsi ostaa nauhoittavaa DVD:tä digiboksin kylkeen, koska se toimii samalla tavalla kuin perinteinen VHS, mutta on kovalevylliseen digiboksiin verrattuna niin tuskainen käyttää, ettei ole tosikaan.