skrubu

Käydessäni tässä päivänä eräänä Alkossa, huomasin kassan kohdalla lattialla jotain joka toi mieleen erään lukioaikaisen episodin.

Elimme villiä 1980-luvun puoliväliä. Olimme nuoria ja vapaita. Tapanamme oli ruokatauolla käydä kylällä kääntymässä. Nikkilässä ei ollut erityisen monipuolista tarjontaa tuohon(kaan) aikaan ja niinpä tiemme usein vei K-kauppaan, joka oli lähin tarjolla olevista harvoista kaupoista.

Jengi osti usein limua ja karkkia. Joku osti joskus jauhelihaa ja popsi sitä raakana heti kaupan ulkopuolella. Olimme nuoria ja hurjia. Tämä oli uljaan sankarihevin, pitkien hiusten ja raidallisten housujen aikaa, samaa vuosikymmentä jolloin Ozzy Osbourne puri eläinten päitä irti.

Mieleeni muistunut kohtaus sattui kuitenkin kaupan kassalla.

Siinä me pojat olimme jonossa, harvat ostoksemme kuljetushihnalla. Kaveri edelläni kaivoi lompakostaan markkoja, mutta onnistui tiputtamaan kukkarostaan kuljetushihnalle jotain muuta. Pari pieniä punaista pakkausta ropsahti karkkien kaveriksi. Jonossa toinen kaveri bongasi tippuvat esineet ja ihmetteli kovaan ääneen huudahtaen: ”Miks sulla on ketsuppia lompakossa!?”. Toiset huudahtivat: ”Katsokaa!” Olimme nuoria ja epädiplomaattisia.

Siinä vaiheessa kuljetushihnalla vääjäämättä kohti kassaneitiä liikkuva lompakon sisältö oli kaikkien silmätikkuna. ”Ei noi oo ketsuppeja!”, tiesi joku ilmoittaa vähintään yhtä kovaan ääneen kuin ensimmäinen ihmettelijä, ”Ne on kortsuja!”

Tilanne oli ohi silmänräpäyksessä. Kaveri, joka oli vähintään yhtä punainen kuin lompakostaan pudonneet spärdärit, poimi kuljetushihnalta sen mikä hänen kukkaronsa salaisuutena piti olla, maksoi makeisensa ja ryntäsi nopeasti ulos. Muut nauroivat katketakseen tapahtumalle, ja ennen kaikkea kaverille joka luuli ehkäisyvälineitä ketsuppipusseiksi. Olimme nuoria ja tyhmiä. Mutta se oli hauskaa.

Alkon lattialla makaillut oli sininen.

Vuodenvaihteessa JPG Magazine oli lopettamassa. Yhteisö voivotteli ja kiinnostuneita ostajia/rahoittajia astui esiin, niinpä julkaisija aloitti keskustelut mahdollisen jatkon turvaamiseksi. Nyt Techcrunch tietää kertoa, että lehti on saanut ryhmän rahoittajia taakseen ja tulee jatkamaan. JPG Magazinen blogi ei vielä ilmoittele mitään kertoo asiasta hiukan enemmän.

Muistan. Voi olla tietenkin, että muistan väärin, se on muistojen ongelma; oikealtakin tuntuvat muistot voivat olla vääriä, värittyneitä muista muistoista, ehkä jopa sekoittuneita johonkin muuhun. Joskus muistan jotain lapsuudestani joka oikeasti on vain muisto valokuvasta.

Ja nyt unohdin mistä oikeastaan piti kirjoittaa.

Mutta muistan kuitenkin Bloggaajien kevätriehan tulevaksi lauantaina.

Noin viikko sitten sekoili Photoshop. Nyt on vuorossa selaimen tarina.

Firefox on kotikoneellani jo jonkin aikaa sekoillut kirjanmerkkien kanssa. Vanhat toimivat, mutta uudet eivät vaan tarttuneet. Tai siis, kun yritin tehdä uuden kirjanmerkin, sen osoitteeksi tuli milloin mitäkin, esim. jonkun aikaisemman sivun Google-mainokset. Aika epäkäytännöllistä. Samoin myös historiatieto jäi tallentamatta. Selain ei millään muistanut, että olin käynyt esimerkiksi Brightkitessä.

Eilen huomasin kuinka jo olemassa olevan kirjanmerkin osoite muuttui kun siirsin sen juuri tekemääni uuteen kirjanmerkkikansioon. Päätin tehdä kopion bookmarks.html-tiedostosta, vielä kun suurin osa oli kunnossa.

Tänään meno yltyi vielä hullummaksi. Yllättäen melkein kaikki kirjanmerkkien osoitteet muuttuivat.

Ei hyvä. Oli aika tehdä asialle jotain. Mietin, josko sekoilu johtuisi kaikesta siitä vanhasta roinasta joka on siirtynyt mukana päivityksestä toiseen, aika pitkältä ajalta. Roikkuihan kirjanmerkeissä esimerkiksi vielä kansio Imported IE Favorites, ajalta jolloin IE mäkissä ei enää ollutkaan niin hyvä, etteikö olisi ollut aika siirtyä johonkin parempaan.

Putsailin pois tiedostoja Firefox-profiilistani. Kaikenmaailman kopioita yhdestä ja toisesta, vähän sitä vähän tätä. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan (tällaistahan on aina hyvä tehdä ilman suunnitelmaa jotta homma on tarpeeksi sekaista [olin kuitenkin tehnyt profiilikansiosta kopion]).

Siispä päätin poistaa koko ohjelman ja siihen liittyvät kansiot ja tiedostot, hakea netistä tuliterän korkkaamattoman tiedoston ja asentaa koko pläjäyksen uudestaan. Sen tein.

Nyt Firefox toimii hyvin taas. Olisi ehkä pitänyt tehdä aikaisemmin.

Joulukuun puolessa välissä Arctic Startupissa, ehkä hiukan ennenaikaisesti, kirjoiteltiin miten suomalaiset viimeinkin siirtyvät heikossa hapessa olevasta Jaikusta Twitteriin. Mass exodus, oli käytetty termi (sittemmin mass yliviivattiin). Minä, monen muun lailla, kävin siellä rekisteröitymässä, vain huomatakseni etten tykkää Twitteristä.

Vaan eipä Jaiku joulukuussa tyhjentynyt. Siellä on yhä vaan elämää, ongelmista huolimatta, mutta paineita tuntuisi olevan siirtymiselle varmemmin pystyssä pysyvälle alustalle.

Tänään on toinen exodus käynnissä. Kohteena tällä kertaa Kuivalaisen jaikuviestin kommenteissa mainittu Brighkite. Alle vuorokauden testailulla perin hektisen työpäivän ohessa en uskalla vielä palvelusta paljon sanoa, mutta kyllä se vaikutta selvästi Twitterä kivemmalta vaikka ei Jaiku olekaan (tietenkään, kyseessähän on eri palvelu). Mukavuutta lisää se, että onnistuin saamaan nickikseni pni, joka ei Jaikussa ollut vapaana kun sinne joskus löysin.

Englannissa pelotellaan kansaa terrorismimöröllä oikein kunnolla. Uuden lain mukaan poliisi- tai puolustusvoimiin kuuluvan kuvaaminen voi viedä valokuvaajan jopa kymmeneksi vuodeksi telkien taakse. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Valokuvauksen kytkeminen terrorismiin on elokuvista tuttua eikä perustu todellisuuteen, kirjoitti Bruce Schneier The Guardianissa kesäkuussa 2008.

Uudessa-Seelannissa astuu tämän kuun lopussa voimaan laki jonka mukaan henkilön nettiyhteys voidaan sulkea jos musiikkibisneksen edustaja syyttää kyseistä henkilöä tekijänoikeuksien rikkomisesta. Siis vain syyttää. Mitään todisteita ei tarvita. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Meillä täällä ministeri Lindén ei ymmärrä mitä ihmisillä on Lex Nokiaa vastaan ja pitää jääräpäisesti kiinni laistaan. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan osoitetaan mieltä.

Kuunteleeko kukaan mielenosoittajia ja protestoijia?

Luin Googlen virallista blogia Google Readerin kautta. Siinä oli juttu kartoista. Jotain valentiinihömppää, ei kiinnostunut hirveästi, mutta jäin katsomaan jutussa näkyvää karttaa. Se oli yllättävän tutun näköinen.

Kartta ei ole vain hyvin samannäköinen kuin kesän lomareissusuunnitelma, vaan se nimenomaan on tasan se kartta jota tuossa perjantaina käytiin kavereiden kanssa läpi. Tuskinpa tuo maailmalle näkyy, ja vaikka näkyisi ei siinä ole mitään salaista. Hiukan yllättävää kuitenkin nähdä omista My Mapseista kartta aivan täysin väärässä yhteydessä.

Tälle päivälle sopiva, ehkä jopa hiukan yllättävä, äänipiirustus (punainen lisätty jälkikäteen).

Ze Frank’s Voice Draw