Ajatusleikki. Mitä jos internet olisi planeetta?
Mieleni minun tekevi
Netillä on luomistarina. Ensin sitä ei ollut. Se ei ollut ihmisten tietoisuudessa, sitä ei oltu vielä keksitty (löydetty/ymmärretty?). Sitten se oli. Jossain vaiheessa ihmiset ehkä unohtavat miten tai mistä netti syntyi ja uusia tarinoita keksitään. Ehkä legendat kertovat miten ensimmäinen avatar, nimeltään Ilmatar, synnytti bittimeressä velloessaan vyyhdin kaapelia josta kasvoi netti. Voi myös olla, että joku tulee väittämään, että netti kytkettiin käyttöön viidessä henkilötyöpäivässä ja se oli tuloksellinen jo ensimmäisellä neljänneksellään. Toistaiseksi kuitenkin joko muistamme mitä tapahtui tai sitten internet itse muistaa. Miten on parin sadan vuoden kuluttua?
Pallolla oli alussa vain jokunen harva ihmiskeskittymä siellä täällä. Ei edes kyliä, vain yksittäisiä mökkejä ja laavuja. Ihmisillä oli tilaa, aika tuntui kulkevan hitaasti. Iso tyhjä planeetta. Tutkimaton. Ihmeellinen. Täynnä mahdollisuuksia.
Lisää ihmisiä löysi paikalle. Ei voi sanoa, että planeetalle olisi juurikaan rakennettu kunnon teitä tähän mennessä. Ja osalle kansasta se sopi. Nämä paikallaan pysyvät ihmiset rakensivat alueita keskustelulle ja omia kotipesiä. Mutta teiden puute ei haitannut nomadeja jotka vaelsivat ympäri tätä uutta maailmaa metsästäen ja keräten. Kertoivat sitten siitä mitä olivat matkoillaan löytäneet kun kohtasivat muita. Ja löydettävää ja kerrottavaa kyllä riitti.
Kuvitelkaa Marsin kansoittaminen (kevyt tuulahdus Bradburya). Jos voit tehdä mitä vaan, mitä teet? Toteutat itseäsi ilman rajoituksia planeetan kokoisessa hiekkalaatikossa. Kaikkea voi tapahtua.
Siellä missä ihmiset, siellä myös kauppa. Ja kuten tapana tuntuu olevan, kaupan potkaisi käyntiin seksi. Vähitellen muutkin heräsivät rahan hajuun. Ilmoituksia liimailtiin jokaiseen rakennelmaan. Myynnin määrä kasvoi. Kulttuuri muuttui vapaasta hörhöilystä laskelmoivampaan suuntaan.
Tämä on jo täysin eri maailma kuin se mihin ensimmäiset ihmiset saapuivat. Planeetta on muuttunut. Aika tuntuu kulkevan yhä nopeammin ja nopeammin. Sanoisin, että tämä on se kohta ajasta jossa me nyt olemme, niin ajatusleikissä kuin oikeastikin.
Tieteistarinaako?
Olen joskus kuvitellut, ajatusleikissäni, isot verkkopalvelut Megakaupunkeina joiden muurien sisällä on olemassa jonkinlainen paikallinen kulttuuri ja säännöstö jota ylläpidetään omalla tavalla. Kaupunkien välissä, muurien ulkopuolella on villi autiomaa jossa elää rikolliset ja hylkiöt, spämmääjät ja häkkerit (haistanko hiukan Judge Dreddiä tässä?).
Mutta vaikka synkistä tieteistarinoista on helppo lainata, ja edellä mainittu asetelma tavallaan sopiikin mukavasti ajatusleikin palaseksi, on siinä tässä tapauksessa selvä virhe. Hyvin inhimillinen virhe.
Ihmisellä on, mielestäni yhä (vaikka ehkä ei yhtä prominentisti kuin, mitä minulle on koulutuslaitoksissa opetettu, historiamme sumussa hapuilleilla olleen) voimakas tarve huijata itseään kuvittelemaan olevansa tässä hetkessä kehityksen kulminaatio josta ei enää voi kehittyä paremmaksi. Tästä ei kehitys enää pahemmin kehity: Me hallitsemme tulta. Osaamme rakentaa laivoja. Maailma ei voi tarvita enempää kuin kolmea tai neljää tietokonetta. Ei kukaan tarvitse enempää kuin 640 kt muistia. Miten tästä kännykästä muka voisi enää tulla yhtään tämän parempi? Ihminen ei koskaan kävele Marsissa.
Siksi on virhe ajatella internetmaailmaa Megakaupunkien kautta. Tai no, siis nimenomaan tulevaisuuden Megakaupunkien.
Nähdä Rooma ja kuolla
Ajatusleikissäni näin vilahduksen nykytilaa tulevaisuudesta: se poisti kaikki tieteistarinan ominaisuudet ja loi hiukan perspektiiviä.
Näin, että Facebook oli kyllä aikansa Megakaupunki, mutta ei sen modernimpi kuin millaisina me ymmärrämme Inkojen kaupunkien olleen sellaisia omana aikanaan. Aikalaistensa näkökulmasta tietenkin moderneinta ikinä ja meidänkin mielestämme vaikuttavia saavutuksia, mutta hei, meillä on sähkö, autot ja pullovettä. Kaupungin muurien ulkopuolella oli vain juntteja landelaisia tai kaupungista karkotettuja. Tämä on aikaa ennen kuin Espanjalaiset saapuivat paikalle. On kuitenkin liian aikaista sanoa onko Facebook Machu Pichu, Atlantis tai joku helpommin saavutettavissa oleva kohde.
Google rakensi teitä, vesijohtojärjestelmiä ja levisi todella laajalle. Se oli kuin kahden veljeksen perustama Rooma. Sillä oli ehkä jokunen muuri siellä täällä, mutta ajatus oli laajeta kaikkialle. Ja se toimi. Kaikki tiet veivät Googleen, kuten tuolloin oli tapana sanoa. Isoilla valtakunnilla on kannattajansa ja vihollisensa, ja näin oli myös Roo.. öh, siis Googlella. On vaikea sanoa miten laajalle Google voi laajeta vielä, monen mielestä tämä valtakunta on jo tarpeeksi iso ja vahva. Aika näyttää miten käy (on kuitenkin muistettava että valtakunnat harvemmin kestävät ikuisesti).
Muut keisarikunnat, kaupungit ja pienimmätkin riisiviljelmät, niin pitkäikäisemmät kuin myös lyhytikäisemmät, vaikuttivat kaikki omalla tavallaan maailman kehittymiseen. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Se mitä niistä sitten muistetaan, on tietenkin kiinni siitä kuka kirjoittaa virallisen historian, miten mennyttä opetetaan ja kuka määrää. En usko netin olevan siinä suhteessa erilaisen muusta maailmasta.
Epilogi
Aina toisinaan joku povaa netin kaatumista. Mutta kuten maailmanloput joita on ennustettu iät ja ajat, ei netinkään maailmaloppu ole tullut vielä. Muutoksia kyllä, ja toisille muutos on maailmanloppu vaikka oikeasti se ei juuri pahemmin hetkauta maailmankaikkeutta. Nähtäväksi jää, josko kaikkien pienien kahakoiden ohella nettiin tulee myös maailmansotia.
Netti on kehittynyt hyvin nopeasti nollasta nykyisyyteen. Vaikka olemmekin rinnakkaisia, ei netti ole yhdenmukainen meidän aikamme kanssa. Siellä esimerkiksi ei ole vielä saavutettu teollista vallankumousta. Mutta nykyisellä kehitysvauhdilla voi tietenkin miettiä josko netti jokus voi olla edistyneempi kuin meidän oma pallomme (onko sellainen edes mahdollista)?
Tähän on hyvä lopettaa. Keski-ikäinen on terve kun ajatusleikkii.
kirjoituksille
