Poppikone

Also haastoi Herra B.

Edellisestä meemistä onkin jo kuukauden verran. Haastettuna koen oikeudekseni valita aseeni. Valitsen kotikoneen.

Kesä 1991 oli loppumaisillaan. Silloin kaikki tuntui olevan jotenkin kohdallaan: sää, ikä, kaverit, tekeminen… no, ihan kaikki. Kaiken lisäksi se oli siitä ihmeellinen kesä, että se ei tuntunut vilahtavan silmiemme ohi. Sitä riitti ja me nautimme. Joskus kun siitä puhutaan kavereiden kanssa, tulee nimi maaginen kesä käyttöön.

Mutta kuten kaikki kesät, tämäkin loppui. Se oli aikaa jolloin minulla ainakin oli niin pala kurkussa kuin myös perhosia vatsassa. Jännitin opiskelun aloittamista samalla kuin maagisen kesän jengin hajoaminen tuntui pirun haikealta. Jos kyseessä olisi ollut elokuva, voisi kyseessä olla joko katkeran positiivinen loppu tai alkukohtaus joka määrittelee päähenkilön paikan maailmassa.

Uusikaarlepyyhyn, jossa opinahjoni sijaitsi, ei viitsinyt raahata kaikkea sitä musiikintoistolaitteistoa jonka olin itselleni kodinkoneliikkeessä töissä ollessani hankkinut. Siispä kun lopetin myyjän hommat, hankin itselleni sieltä kannettavan poppikoneen. Ei se ollut kaunis, mutta hinta/laatu-suhteeltaan hyvä ja äänentoistoltaan jopa yllättävän hyvä. Bassoa riitti ja äänenvoimakkuuttakin tarpeen sitä vaatiessa. Kyllä se opiskelijalle riittää, ajattelin. Ja niinhän se riittikin.

Nyt monen muuton ja vuoden jälkeen, minulla on yhä loistava vahvistin, se jota en raahannut mukaan pohjanmaalle Sipoosta. Tai, ehkä se jo on niin täynnä vintin pölyä, ettei se enää ole ainakaan niin loistavassa kunnossa.

Näin pienessä kämpässä on noin tuhdin vahvistimen käyttö mielestäni hiukan liiottelua. Sen sijaan minulla on käytössä opiskeluaikoja varten hankkimani Panasonic RX-DS45, ja sitä kautta musiikkini, joka siirtyy poppikoneeseen langattomasti mäkistäni, kuuluu korviini. Öisin saatan joskus käyttää nappikuulokkeita, jos en halua kiusata naapureitani.

Ja koska tämä kai nyt alunperin oli kuvameemi, niin laitoinpa kuvablogini puolelle taiteellisen kolmoisvalotustulkinnan kohta täysi-ikäisestä poppikoneestani. Se ei ehkä ole design-kukkanen, mutta se on pirskahtelevan retro ja siinä on keskitäyteläisesti scifiä sekä kevyesti cylonia ilman rasvaista jälkimakua.

En haasta ketään, mutta en voi kieltää vapaaehtoisesti leikkiä jatkavia.

One thought on “Poppikone

  1. Mun poppikoneeni on jo poppikoneiden taivaassa mutta 80-luvulla käytettynä saamani viritinvahvistin on edelleen työkäytössä.

Comments are closed.