skrubu

puupöytä lasit
sammunut kynttilä ja
lunta ulkona

Tästä jaikuketjusta johtuen jäin miettimään sisällön maksullisuutta.

Esimerkkinä hs.fi:n digilehti.

Jos ostan paperilehdestä irtonumeron (ma-to 2 €, pe-su 3 €) on se luettavissani niin kauan kun säilytän lehteä. Voin myös leikata sieltä talteen kiinnostavat artikkelit ja ilmoitukset.

Digilehden kertalukuoikeudesta maksan 1 € ja se on voimassa vuorokauden. Jos tämän jälkeen haluan palata lukemaan samoja artikkeleita, joudun maksamaan arkistomaksun (yksi juttu yhtä kallis kuin koko lehden digilehden kertalukuoikeus!). Ja sekin on voimassa vain 24 tuntia.

Haluanko maksaa itsetuhoutuvista artikkeleista? Ei kiitos. Jos maksan sisällöstä, haluan päästä samaan juttuun käsiksi myöhemminkin ilman lisämaksuja. Miksi tyytyisin verkossa huonompaan diiliin?

Entä mitä jos homma menisikin toisella tavalla? Jos unohdettaisiin paperimaailman pinttyneet konventiot ja tehtäisiin homma kanavalle tyypillisin keinoin?

Mielessäni kävi esimerkiksi seuraavanlaisia ajatuksia.

Kun olen rekisteröitynyt hs.fi:n lukijaksi ja maksan irtonumerosta, pääsen lukemaan vain tiettynä päivänä julkaistuja artikkeleita. Nämä artikkelit, joista jo olen maksanut, jäävät minulle luettavaksi myöhemminkin, omaan kirjastooni. Toiminnallisuus on sama kuin esimerkiksi Audiblessa. Tällainen saisi minut ostamaan irtonumeroita useammin (verrattuna siihen, etten osta niitä nyt yhtään).

Voin merkitä, asiasanoittaa, kommentoida ja järjestellä yksittäisiä artikkeleita omaan leikekirjaani, sillä kaikki artikkelit lehdessä ei varmaankaan kiinnosta. Voin siis kerätä itseäni kiinnostavat jutut yhteen paikkaan. Näiden perusteella hs.fi voi suositella minulle muita vastaavia artikkeleita, ehkä jopa toisinaan muistuttaa minua meileitse uusista artikkeleista jotka voivat kiinnostaa. Tällainen on palvelua ja saa minut palaamaan useammin verkkosivulle ja houkuttelee myös ostamaan lisää artikkeleita. Palveluntarjoajan on myös helpompi kohdistaa mainontaa juuri minulle.

Voin myös jakaa lukuoikeuksia muille. Nämä lainaoikeudet ovat aikarajoitteisia, mutta aikarajoitus lähtee tikittämään siitä kun kutsuttu henkilö ensimmäisen kerran saapuu artikkeliin, ei siitä kun minä lähetän kutsun. Se, että pystyn jakamaan tietoa muiden kanssa pitää keskustelun käynnissä vaatimatta kaikkia maksamaan sisällöstä.

Yksittäisen arkistossa makaavan jutun hinta on rekisteröityneelle lukijalle halvempi kuin kokonaisen irtonumeron hinta. Rekisteröityneenä minua ei pidä myöskään rangaista jos en halua ostaa koko digilehteä irtonumerona, voin ostaa yksittäisiä tuoreita (ei siis arkistossa olevia) juttuja alennetulla hinnalla. Tällainen luo minulle illuusion siitä, että hs.fi välittää sitoutumisestani palveluun.

Edellä mainituissa ajatuksissa on sellaista jota odottaisin näkeväni nykyajassa elävän joukkotiedotusvälineen verkkosivuilla – etenkin jos he toivoisivat saavansa minulta, eikä vain mediatilan ostajilta, rahaa. Maksan palvelusta, joustavuudesta ja siitä, että koen palvelun itselleni hyödylliseksi.

Voi prkl sentään. Täällä tuntuu tulevan spämmiä läpi kommentteihin ja osa siitä, vaikka on heitetty pois, näkyy todella pitkään oikean laidan viimeisten kommenttien listalla. Kaiken lisäksi yksi ihan aito oikea kommentti on kadonnut kokonaan. Polla hajoo. Argh.

Tuli tuossa eräässä keskustelussa mieleen, että jos bookista vaihtaisi facen tilalle phonen, niin voisi saada pohjan jollekin joka olisi nykyaikainen vastine sille muoviin pakatulle noin kahden kilon paketille jonka luettelotonttu aina jaksaa tuoda oven taakse. Muokkaamistahan tuo vaatisi (hölmöjen applikaatioiden poisto, jokusen kätevän toiminnon lisäämien, esimerkiksi synkkaus puhelimeen), mutta noin muutenhan se periaatteessa olisi aika pitkälle siinä.

Eilinen bloggaajien mukava talvirieha (emännälle kiitos) mukavine jatkoineen (emännälle ja isännälle kiitos) on pitänyt menon hitaana tänään. Marilla raportti linkein, Jaikussa ainakin pari viestiketjua.

Pesukone hyrisee, aurinko on kai jo laskenut ja olen jo parin tunnin ajan miettinyt josko pitäisi juoda vielä mukillinen kahvia. Laitoin kuitenkin vähän kuvia eilisestä katseltavaksi. Ne ovat Sulopuisto-koulukunnan mukaisia, liberaalilla tulkinnalla (kontrasti melkein tapissa ja salama ei aina ole kauhea asia tai on kauhea hyvällä tavalla).