skrubu

Osakkeet ovat päässeet paperikahleistaan. Rahakin osittain. Reseptit ovat pääsemässä irti paperisesta ilmentymästä. Mutta työtodistukset ovat yhä vaan paperimuodossa. Luulisi, että työtodistukset, ilman arviointia ainakin, voisi kätevästi generoida digimuotoon vaikka palkkatiedoista.

Kameroiden yleistyminen haastaa myös perinteisen kuvajournalismin ja saa kuvaajat puolustamaan ammatillista osaamistaan.
–
hs.fi: Kameroiden yleistyminen haastaa kuvajournalismin (28.5.2009)

Ylläolevassa lainauksessa on mielestäni tapahtunut perusvirhe ajattelussa. Ei se ole kameroiden määrä joka haastaa kuvajournalismin tai muut ammatikseen valokuvaavat, vaan kuvien julkaisemisen helppous.

Huijarit yrittävät kalastella Facebook-tunnuksia lähettelemällä phishing-viestejä (suom. verkkourkinta) sähköpostitse Facebook-kavereiden nimissä.

Itselleni on tässä viimeisen vuorokauden aikana tullut kaksi huijausviestiä: Yhden sisältö on ”Check linkteria.be” ja toisen ”Visit atomclub.be”. Molempien osoitteiden takaa löytyy (tai löytyi vielä vähän aikaa sitten) Facebookmainen sisäänkirjaantumissivu.

Niin Safari kuin Firefox onneksi varoittavat jos käyttäjä on siirtymässä kalastajien verkkoon, mutta järkevintä lienee olla seuraamatta linkkejä oudoille sivuille.

Google Newsin kautta löytyy lisää luettavaa aiheesta.

- Yksi syy siihen, että verkkolehtien on vaikea tehdä rahaa, on se, että lukijoiden taso on alhaisempi. Ilmoittaja ei yksinkertaisesti tiedä, onko ilmoituksen lukijalla varaa ostaa tuotetta, [Morningstarin media-analyytikko Tom] Corbett sanoo.
–
Väite: Lukijoiden taso on nettilehtien ongelma | Kauppalehti.fi

Nettilehtien yksi ongelmista on niiden lukijat? Heikkotasoiset lukijat? Eli tuotteessa ei ole mitään vikaa vaan ongelma on kuluttajassa joka ei ymmärrä tuotetta. Onpas omalla tavallaan aika söpö väite.

Sen kai siitä saa kun yrittää houkutella paikalle mahdollisimman paljon jengiä esimerkiksi hölmöllä otsikoinnilla (tyyliin ”Tässäkö ongelman ydin?” sekä koko ”katso kuvat”-pelleily) tai raportoimalla kansalle mitä televisiossa tapahtuu. Isoon jengiin kun mahtuu niin paljon ei-toivottua materiaalia – rahvasta, jolla ei ole ostovoimaa.

Ehkä nettilehtien pitäisi julkaista laadukkaampia juttuja järkevimmin otsikoin, niin paikalle tulisi vain parempitasoisia lukijoita joilla on enemmän ostovoimaa, ja näin olisi yksi ongelmista korjattu?

Jostain näitä termejä aina nousee pöhinähorisontin yläpuolelle ja sitten ne kaikuvat siellä täällä. Joskus ne tulevat vastaan mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. Tässä kevään aikana maine ja viraali, jotka ilmiöinä eivät ole erityisen uusia, ovat paketoitu uuteen muotoon ja nyt niitä kutsutaan nimellä ansaittu media.

Vielä viime vuonna maineen hallinta oli aika kova juttu. Nyt pitää päästä ansaittuun mediaan, eli saada spontaania positiivista julkisuutta. Mutta harvoinpa se loppujen lopuksi on spontaania, etenkään silloin kun kyseisellä termillä on myyty markkinointitoimenpiteitä.

Spontaani positiivinen julkisuus on hieno juttu yritysten/tuotteiden/ajatusten myynnin ja huomioarvon kannalta. En minä sitä ole dementoimassa. Mutta ansaittu on ansaittu, niin hyvässä kuin myös pahassa. Kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Jos esimerkiksi Susan Boyle on ansainnut kaiken saamansa spontaanin huomion kansalaismedioissa, ovat omalla tavallaan sen myös ansainneet esimerkiksi Lehtovaara, Millan blogi tai vaikka Sampopankin verkkopankkiuudistus.

Sitä minä vaan tässä, että ansaittuun mediaan pääsee ihan ilman kalliita markkinointitoimenpiteitäkin. Kyse on siitä mitä tekee ja miten käsittelee ihmisiä. Se, pääseekö esille positiivisessa vai negatiivisessa mielessä on sitten ihan toinen juttu (eikä siinäkään aina raha auta).

Digitodayn jutusta inspiroituneena päätin testata ACQUINEn ohjelmallisen estetiikan. Kaivoin epämääräisellä logiikalla kuvia verkosta, annoin softan arvostella ne ja tässä tulokset:

• Jorma Puranen: 0,5 tähteä (9,4 / 100 pistettä)
• Irving Penn: 0,5 tähteä (12,1 / 100)
• Loretta Lux: 1 tähti (17,1 / 100 pistettä)
• Ulla Jokisalo: 2 tähteä (40 / 100 pistettä)
• Dorothea Lange: 2,5 tähteä (52,5 / 100 pistettä)
• Tissit: 2,5 tähteä (53,8 / 100 pistettä)
• Lolcatz: 3 tähteä (56,4 / 100 pistettä)
• Sushi: 3 tähteä (59,5 / 100 pistettä)
• Pentti Sammallahti: 4 tähteä (75,9 / 100 pistettä)
• Pekka Nikrus: 4 tähteä (77,5 / 100 pistettä)
• Richard Avedon: 4 tähteä (80,9 / 100 pistettä)
• Martin Parr: 4 tähteä (82,3 / 100 pistettä)

Ja koska makuasiat ovat kiisteltävissä, sanon, että onpas muuten perin skeida ohjelma.

Päivitys 24.5.2009:

Photography, like writing, is fundamentally an act of communication, requiring the full context of a human’s knowledge to go beyond the shallowest parse.
–
The Online Photographer: Colorless Green Photographs

Pilvistä. Sadekajo. Iltavalo. Kirkasta. Jeesusefekti. Tänään päivän pimeneminen oli perin monimuotoinen ja lopuksi jopa kevyen spektakuläärinen. Hienoa katseltavaa. Päänsisäinen jukeboksi toisti tunnelmiin sopivaa biisiä. Kotona kaivoin kappaleen esiin YouTubesta.

Väheneekö blogihakemistojen (esim. Technorati tai Blogilista) merkitys internetkulttuurin muuttuessa vai ovatko blogihakemistot sellaisinaan vain vanhentuneet ja aikaansa jäljessä kommunikaation pyrkiessä voimakkaasti kohti pienintä yhteistä tekijää mikroblogialustojen kautta. Olisiko tarvetta kohinan paremmin haltuunsa ottavista julkisista suodatuspalveluista vai onko semanttinen netti loppujen lopuksi ainoa järkevä ratkaisu kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi?