Ansaittu media

Jostain näitä termejä aina nousee pöhinähorisontin yläpuolelle ja sitten ne kaikuvat siellä täällä. Joskus ne tulevat vastaan mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. Tässä kevään aikana maine ja viraali, jotka ilmiöinä eivät ole erityisen uusia, ovat paketoitu uuteen muotoon ja nyt niitä kutsutaan nimellä ansaittu media.

Vielä viime vuonna maineen hallinta oli aika kova juttu. Nyt pitää päästä ansaittuun mediaan, eli saada spontaania positiivista julkisuutta. Mutta harvoinpa se loppujen lopuksi on spontaania, etenkään silloin kun kyseisellä termillä on myyty markkinointitoimenpiteitä.

Spontaani positiivinen julkisuus on hieno juttu yritysten/tuotteiden/ajatusten myynnin ja huomioarvon kannalta. En minä sitä ole dementoimassa. Mutta ansaittu on ansaittu, niin hyvässä kuin myös pahassa. Kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Jos esimerkiksi Susan Boyle on ansainnut kaiken saamansa spontaanin huomion kansalaismedioissa, ovat omalla tavallaan sen myös ansainneet esimerkiksi Lehtovaara, Millan blogi tai vaikka Sampopankin verkkopankkiuudistus.

Sitä minä vaan tässä, että ansaittuun mediaan pääsee ihan ilman kalliita markkinointitoimenpiteitäkin. Kyse on siitä mitä tekee ja miten käsittelee ihmisiä. Se, pääseekö esille positiivisessa vai negatiivisessa mielessä on sitten ihan toinen juttu (eikä siinäkään aina raha auta).