Kesäkuun 21. päivä Kiilablogi ohjasi minut Kotus-blogiin. Kiinnostuin. Olisin halunnut ottaa Kotuksen blogijutut seurantaan Google Readeriin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Kotus-blogista puuttuu syöte.
Tein kaksi asiaa.
Ensin annoin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle palautetta. Kehuin blogia ja ilmoitin kaipaavani blogin seuraamista helpottavaa syötettä. Samalla ilmaisin myös toiveeni vastaavasta blogista ruotsiksi, olettaen sen olevan vaikeammin toteutettavissa.
Sitten lisäsin Kotus-blogin Delicious-linkkeihini kommentilla “Muuten kiva, vaan eivät valitettavasti tarjoa sisältösyötettä.”
Mitä tapahtui?
Saman päivän aikana Aki huomasi kommenttini Deliciouksessa ja julkaisi Kotus-blogille syötteen jossa on juttujen otsikot ja ingressit sekä tietenkin linkit juttuihin. Koska Delicious-linkkini näkyvät myös Twitterissä, sain 22. päivä viestin, että ttso oli myös tehnyt oman syötteen Kotus-blogista. Tässä versiossa oli myös juttujen sisältö.
Alle vuorokaudessa oli tarjolla jo kaksi syötettä Kotus-blogista.
Kesäkuun 29. päivänä, kun olin seurannut Kotus-blogia Google Readerilla jo viikon, sain Kotukselta vastineen palautteeseeni. Kiittivät ja kertoivat, että “alustava selvitys” syötteestä on tehty jo ennen blogin julkaisemista, mutta “asian käsittely” ja “rss:n tilaus” siirtynee loppukesään lomien vuoksi.
Kuulostaa kalliilta, oli ensimmäinen ajatus joka kävi mielessäni luettuani vastineen, mutta kai virallisten tahojen on tehtävä asiat virallisesti ja virallisella tavalla. Varmaankin myös virallisin hinnoin, vaikka internetissä on vaikka millä mitalla hyviä ilmaisia palveluja joilla asiat voi tehdä nopeammin ja halvemmin.
Toinen ajatus oli se, miten mielestäni blogille ensisijaisen tärkeätä on näkyä. Mitä järkeä on julkaista sisältöä jos sitä ei juurikaan mistään löydä, jos blogia ei näy? Pöytälaatikkobloggaus voi olla hyvinkin terapeuttista, mutta sellainen tuskin ajaa asiantuntijalaitoksen etua. Siksi juuri syötteet ovat blogin tärkein ominaisuus ja niiden pitäisi olla toiminnassa jo ennen kuin kukaan syöttää sisältöä blogiin.
Ja lopuksi, kuten olin hiukan epäillyt, vastineesta käy ilmi, että ruotsinkielistä Kotus-blogia tuskin tulemme näkemään. Kun ei ole resursseja, ei ole resursseja. Harmi. Mutta niinhän se on, ettei sisällön tuotantoa vaan voi samalla tavalla automatisoida kuin jakelua.
TOSI HYVÄ kun pistit töpinäksi! Itekin kävin katsomassa Kotus-blogia, ja kun totesin syötteettömyyden, jätin asian mielestäni. Mutta parempi näin, hyvä kun löytyy viitsiväisiä ihmisiä :-)
En minä sen kummemmin töpinäksi laittanut, muut laittoivat, ja heille siitä iso kiitos.
Mutta onko blogin ylläpitäjille jo ilmoitettu? Ettei valtion rahoja tarvitse resurssoida t&k-hommiin, vaan että raha voidaan rauhassa jakaa itse sisällön tuottamisen? Vai meneekö valtio nyt ihan sekaisin kun kansalaiset ovat saaneet tämän aikaan, ja vielä ihan ilman lupaa?
llaurén: Eipä ole ilmoitettu. Jos heitä kiinnostaa mitä kautta jengi saapuu heidän palveluunsa niin seuraavat sitä ja huomaavat sitten tämänkin kirjoituksen.
Nyt muuten huomasin Kotus-blogin etusivun oikean palstan alalaidassa tiedotteen “Blogiin on tulossa RSS-syöte”.
Kas, RSS on nyt saatavilla! Ilmankos vanhasta Yahoo-putkesta ei ole tullut enää mitään vähään aikaan. Syötteessä ovat pelkät otsikot, joten lisäsin sisällön tähän omaan versiooni: http://pipes.yahoo.com/ttspipes/kotus2
Voi, miksi vain otsikot (ja joissain minimaalinen ingressi)? Onko Kotuksen sisältö kaupallista?