Linnuista ja pankkiautomaateista

Jotenkin tuntuu epäluonnolliselta se, etteivät linnut enää juurikaan viitsi lentää pakoon kun ihminen lähestyy. Kävellä jolkottavat hiukan sivuun, jos jaksavat. Olen minä törmännyt lenkillä lintuun joka ei väistänyt. Siinä se, mikä lie varis, seisoi keskellä polkua ja tuijotti. Jouduin kiertämään sen.

Onko tämä jotenkin vain Helsinkiläinen ilmiö? En mielestäni ole samaa huomannut muualla. En ainakaan yhtä äärimmäisenä. Onko täällä pullamössötetty luonto ihan sekaisin?

Ihmiset ruokkivat lintuja “Lintuja ei saa ruokkia” -kylttien vieressä. Kantavat jätesäkeittäin leipää rannalle ja heittelevät nyrkin kokoisia palasia veteen. Vesiraja täynnä vetistä viljatuotetta vaikka lintuja ei näy missään. Kaikkea tuota on nähty. Miten terveellistä ja ravintorikasta on vetinen pulla? Luulisi lintujenkin tarvitsevan jotain monipuolisempaa pysyäkseen terveinä.

Ei ihme, että lokit vievät lihapiirakat ihmisten käsistä ja makkarat grillistä. Kun pysähtyy kävelylenkillä melkein mihin tahansa veden ääreen, lähialueen sorsat kääkättävät itsensä paikalle. Tuskin niillä on nälkä, mutta ne ovat siihen oppineet: ihminen on sen niille opettanut. Ja aika hyvin onkin opettanut. Tyhmyyksissään ehdollistanut. Ihan kuin linnut eivät löytäisi ruokaa luonnosta, ehkä tätä menoa ne kohta eivät löydäkään. Unohtavat varmaan myös miten lennetään. Markkinoidaanko meille pian wingskas royal temptation linnunruokaa, jos lokki saisi valita?

Mikä ihme saa ihmiset ruokkimaan lokkeja, puluja, ankkoja ja samalla rottia? Hiljennetäänkö ruokkimalla syyllisyydentuntoja siitä, ettei eletä niin ekologisesti kuin voisi, että näin autetaan luontoa edes jollain tavalla? Pyh. Karhunpalvelusta siinä tehdään. Kyllä ne lentäväiset pärjäävät omillaan ihan hyvin.

Varo lintuja! Ne vievät sämpyläsi ja leivoksesi

Etenkin nyt kesällä, kun tuli tuolla hiukan keskieuroopammassa käytyä, jäin miettimään miten linnut eivät siellä ole samanlainen riesa. Terassilla ei tarvitse taistella maksamastaan murkinasta siivekkäiden kanssa. Joskus joku tintti pyrähtää varovasti katselemaan josko löytyisi muruja, mutta pysyttelee aina turvallisen matkan päässä, ei uskalla lähelle tulla. Hyvä niin.

Siellä päin maailmaa niillä on myös pankkiautomaatteja josta voi ihan itse valita minkä arvoisina seteleinä nostamansa summan halajaa. Kaikkea ei voi vitosina ottaa, joku raja sentään, mutta aika näppärästi voi valita millaisella koktaililla 5, 10, 20 ja 50 euron paperirahaa lompakkonsa täyttää. Kätevää.

Sitten taas kaikkialle ei käy muoviraha, ei aina edes hotelleissa. Ehkä siksi seteliautomaatit ovat kehittyneempiä siellä.

Vaikka ei kai tuolla ole mitään tekemistä lintujen kanssa. Tai no, ehkä muovirahan käyttö abstraktoi rahan käsitteen ja samalla myös ostettujen tuotteiden arvon, jolloin on helpompi olla ajattelematta tuhlausta joka johtaa siihen, että ruokaa on liikaa jolloin sitä voi linnuillekin, kun ei se ole niin kallista… tai sitten ei. Aivoni vaan assosioivi, kun mieleni minun tekevi.

12 thoughts on “Linnuista ja pankkiautomaateista

  1. Niin. En minäkään ole huomannut, että lintuja muualla esimerkiksi fillaroidessa tarvitsisi väistää. Enkä väistä Stadissakaan. Kyllä ne alta ehtivät pois.

    Totta turiset. On itseasiassa aivan älytöntä jotkut ruokkivat luonnonvaraisia lintuja. Varsinkin kesällä se on täysin typerää.

  2. En ruokkisi minäkään, enkä ainakaan vesilintuja. Harvasta jääkaapista löytyy maukasta levämössöä. Hyönteissyöjät ovat sitten hiukan eri juttu, jos kesä on tosi kylmä juuri silloin kun poikasille pitäisi saada sapuskaa. Talipallo tai muu proteiinipaukku voi pelastaa tintin tai pari.

  3. “Siellä päin maailmaa niillä on myös pankkiautomaatteja josta voi ihan itse valita minkä arvoisina seteleinä nostamansa summan halajaa.”

    Saiko automaatista nykyään itse valita, millaisina seteleinä rahansa tahtoo? Hienoa. Ennen vanhaan joutui varta vasten miettimään, minkä summan nostaa, jotta voisi taata viisieuroisen tai kympin saamisensa.

  4. tts: pitääkö niitä tinttejä pelastaa?

    PA: sai ihan itse valita ja eikä ollut vaikea käyttääkään. Olin niin hämmentynyt (positiivisesti), etten tajunnut ottaa kuvaa.

  5. En osaa sanoa pitääkö – menee filosofian puolelle – mutta jos apu on perusteltua eikä vahingoita, niin mikä ettei.

  6. Totta kyllä, että luonnonvalintaa pystyy vinouttamaan, jos oikein yrittää.

    Rahasta puheenollen, muoviraha voi hyvinkin abstrahoida niin kuin assosioit. Lähdenkin tästä ostamaan lounaan, joka väittää olevansa sen väärtti.

  7. Minun tietääkseni tuo lintuongelma ei ole muualla Suomessa (vielä) niin paha kuin Helsingissä. Tampereella ainakaan lokit eivät vie syötävää kädestä, vaikka innokkaina (vähän liiankin) pyörivätkin ulkoilmatilaisuuksissa ruokapaikkojen ympärillä. Ja täällä linnut vielä väistääkin melko kiltisti, tosin esim. pulut hädin tuskin viitsivät enää hypätä autotieltä rotvallille, siirtävät vain hiukkasen ahteriaan kun bussi porhaltaa ohi.

Comments are closed.