Musiikki on sisältöä?

Miksi minulle tulee mieleen lehdet kun luen juttua siitä, että lähes viidennes Spotifysta on siirtynyt pilkkahintaan RIAA-kartellin neljän suuren levy-yhtiön omistukseen?

Ajattelen ja assosioin taas ihan omaan tapaani vallattomasti: Musiikki on jutussa mainituille levy-yhtiöille sisältöä (ei tuote) siinä missä uutiset ja artikkelit ovat sitä lehtitaloille.

Onko Spotify tavallaan mahdollistanut levy-yhtiöille Metrolehden? Tai ei nyt ihan… analogia ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sitä on mielenkiintoista pureskella. Sisältöä jaetaan kuluttajan näkökulmasta ilmaiseksi ja tulot tulevat mainonnasta (joita muuten ei voi ohittaa vaientamalla tietokone käyttöjärjestelmän kautta), paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kuluttaja on maksanut Spotifystä ja näin päässyt mainoksista (kumpikohan on kannattavampaa Spotifylle: kuukausimaksua maksava kuluttaja vai mainostulot?).

Ja jos Magnus Ugglan sanomisiin on uskominen, on meno levy-yhtiöiden puolella mielestäni se mihin Sanoma News pyrki uudella avustajasopimuksellaan (jolle Markkinaoikeudelta tuli toistaiseksi kielto): Kertamaksu ja ikuinen käyttöoikeus missä tahansa yhteydessä.

Jos levy-yhtiöt päättävät myydä osakkeet, saavat ne pitää voitot kokonaisuudessaan itsellään, eikä artisteille tarvitse antaa mitään, vaikka he ovat tehneet musiikin, jolla levy-yhtiöt rikastuvat.

Afterdawn.com: Uggla: Spotify ei maksa artisteille tarpeeksi

Sen mikä tapahtui uutissisällölle tapahtuu nyt myös musiikille. Musiikin hinta putoaa nollaan. Tottahan musiikkia on saanut P2P-verkoista ilmaiseksi jo pitkään ennen Spotifyta, mutta nyt myös isot levy-yhtiöt jakelevat musiikkia kuluttajalle ilmaiseksi. Ilmainen musiikki on siis okei. Musiikista on näin tullut sisältöä jota saa ilmaiseksi, kunhan kestää kylkiäisenä mainonnan. Musiikki ei siis enää ole tuote jolla itsessään on arvo. Kuluttaja tottuu nopeasti sellaiseen ja sen jälkeen onkin paha yrittää nostaa hintoja.

Kuten sanoin: Metrolehti ei ole täydellinen analogia, aika huono oikeastaan, mutta tässä koko Spotify-jutussa on kuitenkin jotain lehtibisnesmäistä – joka on aika hullua, sillä lehdetkään eivät elä kultakauttaan tässä murroksessa jonka internet on saanut aikaan.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä tutkimus: Young Folks Don’t Care About Paid Music Streaming. Ihmiset yhä siis haluavat omistaa musiikin, ei ehkä CD-muodossa vaan tiedostoina. Omistamisella on siis yhä arvonsa.

Mitenköhän tässä vielä käy?

4 thoughts on “Musiikki on sisältöä?

  1. Pakko kommentoida tuota lainausta:
    “Jos levy-yhtiöt päättävät myydä osakkeet, saavat ne pitää voitot kokonaisuudessaan itsellään, eikä artisteille tarvitse antaa mitään, vaikka he ovat tehneet musiikin, jolla levy-yhtiöt rikastuvat.”

    -Artistit eivät tee biisejä vaan he esittävät niitä. Biisintekijät niitä tekevät, eli esim. mä en ole koskaan ollut mikin kanssa lavalla mutta saan jonkinverran teostotuloa sanoituksistani ;)

    Itse tämän artikkelin sisällöstä olen varsin paljon samaa mieltä. Toisaalta pitää muistaa, että vain levy-yhtiöiden edustama materiaali ei ole Spotifyssä esillä, vaan siellä on paljon myös indie-porukkaa ja omakustannesakkia. Lisäksi Spotify mun käsittääkseni maksaa Teostolle korvauksia ihan kiltisti, samaan tapaan kuin nettiradiot, mutta todellisten soittokertojen mukaan – kun kyseessähän on “on demand” -palvelu.

  2. Koivulahti: Uggla on ymmärtääkseni artisti joka ei vain esitä vaan myös kirjoittaa itse biisinsä.

  3. pni: Meinasin kommentillani sitä että sanaa: “artisti” ei tule (yleistäen) käyttää sanan “biisintekijä” synonyymina kun se ei sitä oikeasti ole. => “Artistit” esittävät musiikkia ja “lauluntekijät” tekevät niitä.

    Jotkut (kuten Uggla) ovat laulaja/lauluntekijöitä. Nämä kaverit yleensä tekevät biisejä myös muille kuin itselleen (jos ovat hyviä). Esim. Jenni Vartiaisen kappaleiden takaa löytyy sellaisia lauluntekijöitä kuin Mariska ja Teemu Brunila.

    Monet biisintekijät eivät kuitenkaan esitä musiikkiaan itse lainkaan. Tällaisia tekijöitä ovat vaikkapa Vexi Salmi, Risto Asikainen, Lasse Wikman, Sinikka Svärd, Maki Kolehmainen etc.

    Huomio oli siis tarkoitettu koskemaan vain sanamuotoa. Lieköhän tuossa tullut jonkin sortin käännösvirhe?

Comments are closed.