Onks toi älypuhelin?

Älypuhelin? Hehe. Kuule mistä päin menneisyyttä sanoitkaan olevasi? Ai vuodesta 2009… Joo, siihen aikaan kai firmat kuvittelivat tunkevansa puhelimeen kaikenlaista kivaa, ja niinhän ne silloin teki. Applella taisi mennä aika kivasti ja mitä niitä nyt silloin olikaan.. joku kotimainenkin tais olla? Hitaita laitteita pienin ruuduin ja naurettavan rajattuja mahdollisuuksiltaan. Mutta yllättävän suosittuja, ainakin historiankirjoitusten mukaan. Ymmärtääkseni niihin aikoihin katosivat lankapuhelimet eikä netti ollut vielä erityisen kehittynyt.

Jep, siis tämä ei ole älypuhelin, tai edes puhelin siinä muodossa kuin joskus vuonna 2009 asiat ymmärrettiin, vaikka kyllähän tällä voi puheluitakin soittaa.

Puhelimet tavallaan katosivat tässä vuosien varrella. Osittain se johtui siitä, että pieni ei vaan ole pieni jos siihen haluaa ison näytön, mutta loppujen lopuksi kun tehot sitten eivät oikein riittäneet. Ja sitten oli niiden hinta. Eihän kukaan voinut kilpailla Google Chromea vastaan. Ilmainen käyttöjärjestelmä ja ilmaiset hyötyohjelmat puhelinta halvemmissa kannettavissa tietokoneissa. Oli helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää pienentää tietokonetta kuin suurentaa puhelinta. Vaikka eihän nämä tietenkään ole samanlaisia kuin kannettavat teidän aikana. Eikä Google enää ole hallitseva järjestelmä.

8 thoughts on “Onks toi älypuhelin?

  1. Hih. Ju loistava kirjoitus. Tämä on yksi todennäköisimmistä tulevaisuuksista, vaikkei G Chrome kruunua veisikään.

    Henry Fordia lainaten: “jos olisin kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, he olisivat vastanneet: nopeampia hevosia”.

    …puhelimesta on tullut meidän hevonen niin, että ei nähdä enää kehitystä sen takana.

  2. Spöget hankkivat viime vuonna iPhonet (PA ja JCP myös, mutta koska he eivät enää asu kanssani samassa huushollissa, ovat kokemukseni enemmän Spögöjen fööneistä kuin isoveljiensä puhelimista) ja Gorballe ostin isänpäivälahjaksi Elisan miniläppärin. Olen siis kohta vuoden päässyt testailemaan “kännykkäpohjaista” ja “tietokonepohjaista” kohtuullisen kepeästi mukana kulkevaa vempainta, jolla voi olla yhteydessä toisiin.

    Minä ottaisin mieluummin iPhonen (ja otankin, kunhan varauslista etenee minun jonotusnumerooni asti). Syy on lähinnä fysiologinen. Jokaisen on omalla kohdallaan funtsittava, kumpi on pahempi, ettei näe (ikänäkö, näetkös) vai että käsi on olkavarresta pikkurilliin käyttökelvottomana. Edelliseen törmäsin kännykkää käyttäessäni, jälkimmäiseen miniläppärillä puuhatessani. Miniläppäri on hämäävästi sen näköinen, että sillä voisi tehdä hommia kuin ergonomisemmalla isoveljellään, mutta se on pelkkää harhaa. Päivässä saa kätensä niin kipeäksi, että mene viikko toipuessa. Siksi ottaisin sen iPhonen. Ei tulisi edes kuviteltua, että sillä voi kirjoittaa!

  3. Täällä ilmoittaatuu yksi onnellinen Acer Aspire One (ZG5) koneen omistaja. Itse kirjoitan koneella useita tunteja useina päivinä viikossa, enkä vielä ole saanut käsiäni sen pahemmin jumiin kuin muillakaan kannettavilla. Tämä on tietty varmaan yksilöllistä, ja toki myönnän, ettei minikoneella kirjoittelu ihan yhtä leppoisaa ole kuin isommalla, mutta juuri tällaiseen blogien lueskeluun, FB:n selailuun sun muuhun hömppään varsin mainio peli. Eikä tosiaan vie laukussa sen enempää tilaa kuin normikokoinen romaani. (Menossa muuten jo toinen Aspire One, kun kaadoin ekan päälle öljyä, joten varsin tyytyväinen olin sitten kai ekaan, kun samana päivänä kun sain tuomion liikkeestä, ettei vanhaa voi korjata, marssin suoraan naapurikauppaan ostamaan uuden.)

    Itse en kyllä vaihtais miniläppäriä kännykkään, kun en itse taas koe tarvitsevani internettiä mukanani läheskään niin usein, kuin kännyä kuljetan. Siksi oma Nokia 6500 Classic on aivan loistava puhelin, koska se on niin pieni, ja se soittaa musiikkia silloin, kun iPod shuffle ei ole mukana. Mutta jokainen siis tarpeensa mukaan, ihan hauskaalopulta nähdä, millaiseen muotoon nämä kaikki laitteet kehittyvät tulevaisuudessa.

  4. Minulla on myös jatkuvasti kannossa kännykkä (SonyEricsson P910i) ja miniläppäri (EeePC 901), olen komboon suhteellisen tyytyväinen. Tosin kännykkä vetelee viimeisiään ja olen muutenkin jo päättänyt hankkia android puhelimen, kunhan sieltä joku uusi QWERTY:llä varustettu malli putkahtaa (tai edullinen G1/Dream kävelee vastaan).

    Miniläppärillä hoituu kirjoittaminen ihan kohtuu hyvin, pienen treenin jälkeen. Suurin osa sen kanssa kirjoittamisesta tapahtuu niin kummallisissa tiloissa ja asennoissa (juna, nurmikko, sohvalla selällään, pieni kahvinlapöytä on harvinaista herkkua), että mahdollisista krampeista saa syyttää vain itseään.

    Myös minä odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja olenkin jo “henkisesti” valmistautunut ottamaan oikean silmäni paikalle ensimmäisiä ilmestyviä PDA-tyyppisiä implantteja, jonka avulla luen blogit HUD:lta liikkuessani, kunhan Cyberpunk/Bladerunner aika on lähempänä todellisuutta :D

  5. En nyt ehdi etsiä, mutta John Gruber linkkasi taannoin nokkelaan juttuun, jossa pohdittiin McDonaldsin ja Burger Kingin lähestymistä omenapiiraaseen.

    Burger Kingin omanapiirakka yrittää näyttää oikealta omanapiirakalta, mutta ei kuitenkaan oikein toimi. Se on kuivakka ja valju.

    Mäkkärin omenapiirakka on tehty hampurilaispaikan lähtökohdista. Se on upporasvassa keitetty tröötti, joka näyttää epäilyttävältä, mutta hämmentävää kyllä, toimii. (Ainakin tuon kirjoittajan mielestä.)

    Analogiana oli, että on tyhmää ajatella, että tehdään mobiililaitteeksi pieni tietokone, sillä tietokonetta ei ole suunniteltu toimimaan pienenä. iPhone taas on.

    Nimim. eivät minikannettavat voi olla hyvä juttu, kertq Applekaan ei niitä tee.

  6. “Puhelimet tavallaan katosivat tässä vuosien varrella. Osittain se johtui siitä, että pieni ei vaan ole pieni jos siihen haluaa ison näytön…”

    Toisaalta kaikkeahan ei tarvitsisi katsoa puhelimen pieneltä näytöltä. Eiköhän joku keksi laittaa luuriin projektorin (nekin ovat pienentyneet viime vuosina tavattomasti!), jolla sitten heijastellaan milloin mitäkin milloin minnekin.

Comments are closed.