Päivän lounas: Juttusihtipyttipannu

Aina toisinaan on hyvä puhdistaa juttusihti, käydä läpi ne kaikki muodottomat ajatukset ja ohuet punaiset langat, jos vaikka niistä löytyisi jotain ja, vaikka mitään erityisen järkevää ei löytyisi, tarjoilla löydös yhtenä kokonaisuutena:

Juttusihtipyttipannu
Ajatuksia voissa paistettuna ja tarjoiltuna jonkun näennäisesti tuoreen kanssa (te luitte ihan varmasti, että juttushittipyttipannu, ettekös lukeneetkin?).

*

Peruna

Joskus jään ihmettelemään Flickr-tilini tilastoja. Toisinaan tulee pällistelypiikkejä. Ne ovat usein sellaisia, että mihinkään tiettyyn yhteen tai kahteen kuvaan ei ole kerääntynyt selvää pällistelysumaa, vaan monia kuvia on katsottu.

Tilastograafi Flickr-valokuvapalvelusta

Koska palvelun tarjoamat tilastot eivät kerro moniko on kuvia katsonut, vain sen kuinka useasti kuvia, tai tiettyä kuvaa, on katsottu, en voi kun ihmetellä, että onko siellä käynyt paljon jengiä katsomassa monia yksittäisiä kuvia vai onko esimerkiksi vain yksi tyyppi katsonut vuorokauden aikana läpi neljänneksen kaikista Flickriin laittamistani kuvista.

En varmaan koskaan saa tietää.

Makkara, kinkku ja/tai pekoni (vaikea sanoa, sen verran mustaksi paistettu)

Mikä siinä on, että tietyt “uutis”-otsikot ärsyttävät enemmän kuin toiset. Tarkoitan nyt esimerkiksi tämän viikon Nokian läppäriuutista. Osa hoitaa homman hyvin, informatiivisesti ja selkeästi, mutta sitten on niitä jotka räväyttävät silmille “Tällainen on Nokian uusi aluevaltaus”-skeidaa (esimerkki on Kauppalehden käsialaa, lähde Ampparit.com).

Mikä näissä epäinformatiivisissa otsikoissa saa sapen kiehumaan? Kyseessähän on tietenkin vain klikkauskalastelua varten tehty tyhjänpäiväinen otsikko jonka takaa harvemmin löytyy edes mitään merkityksellistä sisältöä, mutta se ei ärsytä niin kauheasti. Ei edes “katso kuvat” ärsytä niin paljon kuin mukakryptiset otsikot.

Mikä ärsyttää, on otsikoiden Lälläslää-journalismi. Päiväkotimeininkiä. “Mä tiiän enemmän kuin sä”. Sellainen on ylimielistä perseilyä, eikä sellaista halua tukea klikkaamalla (saatikka maksamalla).

Muu tuntematon, mutta yllättävän maukas lihavalmiste

Jos ruokaa myytäisiin kuin tietokoneohjelmia, niin marinoidun kanan myyntipakkaus sisältäisi tietenkin EULAn joka ilmoittaisi, että valmistaja irtisanoutuu kaikesta vastuusta ja, että tuotteen (sellaisena kun kuluttaja sen on ostanut ja siitä vapaaehtoisesti maksanut ja täten automaattisesti irtisanoutunut kaikista oikeuksistaan, kuten tivata korvausta viallisesta tuotteesta valmistajalta ja/tai myyjältä) käyttäminen mihinkään voi tai voi olla olematta järkevää tai vaarallista mutta, että tuotetta ei saa ostaa/valmistaa jos on terroristi (paitsi, että marinoidun kanan kohdalla voi tehdä viimeiseen kohtaan poikkeuksen jos henkilö itse nauttii tuotteen oraalisti).

Suolakurkku/punajuuri

Andy Rutledgella on hyvä viisiosainen sarja visuaalisesta hahmottamisesta ja suunnittelusta: Gestalt Principles of Perception, suosittelen lukemaan, jos asia ei jo entuudestaan ole tuttu:
1 – Figure Ground Relationships
2 – Similarity
3 – Proximity, Uniform Connectedness, and Good Continuation
4 – Common Fate
5 – Closure

Muna (paistettu, sunny side up)

Ainiin, sitten oli tietenkin vielä Ikean katalogi. Visuihmiset ovat kuhisseet siitä miten ovat Ikealla vaihtaneet Verdanaan. Verdanaan! Tuohon Microsoftin ilmaisfonttiin joka on suunniteltu nimenomaan näyttöä varten, ei printtiä. Miten epädesign valinta.

Ikealta ovat selitelleet valintaansa vaikka millä (Verdana on selkeä/moderni/helppolukuinen, näyttää samalta printissä kuin verkossa, taipuu moniin kieliin eli sisältää kaikenmaailman erikoismerkit) mutta jättäneet mainitsematta sniiduilun: Verdana ei maksa ylimääräistä. Se tulee joka tietokoneen mukana, ja… niin, siinäpä se. Ei lisenssimaksuja. Toisaalta ei myöskään “mistä mä löydän sen meidän fontin”, “tää mäkkifontti ei toimi mun windowskoneessa” tai “meillä ei oo tarpeeks lisenssejä jotta sä saisit tän fontin sun koneelle”. Luulen että siinä säästää pitkän pennin, tai äyrin.

Sittenpä sitä jää miettimään. Verkkofonteista tietenkin Fuck the foundries, vaan miten kaikki muut kanavat tai käyttötarkoitukset? Minä päivänä kirjasinpuolella mennään siihen, että kirjasinleikkaukset ovat tarjolla ottajasta riippumatta halpaan hintaan? Koska katoavat ne jotka tietävät eron Garamondin, Adobe Garamondin ja ITC Garamondin välillä ja on niitä joille Day Roman, Cardo tai Gentium ovat paljon tutumpia ehkä jopa itsestään selviä, sillä kuka hullu nyt maksaisi yhdestä leikkauksesta satasen ja sitten toisen satasen jos haluaa kursiivitkin? Ehkä parikymppiä voisi, kunhan se on laadukas, siinä jo on kaikki liha- ja kursivoinnit sekä rajaton kanavariippumaton käyttöoikeus. Toisaalta sitten on aina yllättävän laadukkaita ilmaisiakin tarjolla.

Tarjoiluehdotus

– Se olis kaheksan ja seiskyt kiitos. Mausteet ja työkalut saat sitten itse ottaa tuolta kassan oikealta puolelta.
– Pankille.