skrubu

Älypuhelin? Hehe. Kuule mistä päin menneisyyttä sanoitkaan olevasi? Ai vuodesta 2009… Joo, siihen aikaan kai firmat kuvittelivat tunkevansa puhelimeen kaikenlaista kivaa, ja niinhän ne silloin teki. Applella taisi mennä aika kivasti ja mitä niitä nyt silloin olikaan.. joku kotimainenkin tais olla? Hitaita laitteita pienin ruuduin ja naurettavan rajattuja mahdollisuuksiltaan. Mutta yllättävän suosittuja, ainakin historiankirjoitusten mukaan. Ymmärtääkseni niihin aikoihin katosivat lankapuhelimet eikä netti ollut vielä erityisen kehittynyt.

Jep, siis tämä ei ole älypuhelin, tai edes puhelin siinä muodossa kuin joskus vuonna 2009 asiat ymmärrettiin, vaikka kyllähän tällä voi puheluitakin soittaa.

Puhelimet tavallaan katosivat tässä vuosien varrella. Osittain se johtui siitä, että pieni ei vaan ole pieni jos siihen haluaa ison näytön, mutta loppujen lopuksi kun tehot sitten eivät oikein riittäneet. Ja sitten oli niiden hinta. Eihän kukaan voinut kilpailla Google Chromea vastaan. Ilmainen käyttöjärjestelmä ja ilmaiset hyötyohjelmat puhelinta halvemmissa kannettavissa tietokoneissa. Oli helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää pienentää tietokonetta kuin suurentaa puhelinta. Vaikka eihän nämä tietenkään ole samanlaisia kuin kannettavat teidän aikana. Eikä Google enää ole hallitseva järjestelmä.

Miksi minulle tulee mieleen lehdet kun luen juttua siitä, että lähes viidennes Spotifysta on siirtynyt pilkkahintaan RIAA-kartellin neljän suuren levy-yhtiön omistukseen?

Ajattelen ja assosioin taas ihan omaan tapaani vallattomasti: Musiikki on jutussa mainituille levy-yhtiöille sisältöä (ei tuote) siinä missä uutiset ja artikkelit ovat sitä lehtitaloille.

Onko Spotify tavallaan mahdollistanut levy-yhtiöille Metrolehden? Tai ei nyt ihan… analogia ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sitä on mielenkiintoista pureskella. Sisältöä jaetaan kuluttajan näkökulmasta ilmaiseksi ja tulot tulevat mainonnasta (joita muuten ei voi ohittaa vaientamalla tietokone käyttöjärjestelmän kautta), paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kuluttaja on maksanut Spotifystä ja näin päässyt mainoksista (kumpikohan on kannattavampaa Spotifylle: kuukausimaksua maksava kuluttaja vai mainostulot?).

Ja jos Magnus Ugglan sanomisiin on uskominen, on meno levy-yhtiöiden puolella mielestäni se mihin Sanoma News pyrki uudella avustajasopimuksellaan (jolle Markkinaoikeudelta tuli toistaiseksi kielto): Kertamaksu ja ikuinen käyttöoikeus missä tahansa yhteydessä.

Jos levy-yhtiöt päättävät myydä osakkeet, saavat ne pitää voitot kokonaisuudessaan itsellään, eikä artisteille tarvitse antaa mitään, vaikka he ovat tehneet musiikin, jolla levy-yhtiöt rikastuvat.
–
Afterdawn.com: Uggla: Spotify ei maksa artisteille tarpeeksi

Sen mikä tapahtui uutissisällölle tapahtuu nyt myös musiikille. Musiikin hinta putoaa nollaan. Tottahan musiikkia on saanut P2P-verkoista ilmaiseksi jo pitkään ennen Spotifyta, mutta nyt myös isot levy-yhtiöt jakelevat musiikkia kuluttajalle ilmaiseksi. Ilmainen musiikki on siis okei. Musiikista on näin tullut sisältöä jota saa ilmaiseksi, kunhan kestää kylkiäisenä mainonnan. Musiikki ei siis enää ole tuote jolla itsessään on arvo. Kuluttaja tottuu nopeasti sellaiseen ja sen jälkeen onkin paha yrittää nostaa hintoja.

Kuten sanoin: Metrolehti ei ole täydellinen analogia, aika huono oikeastaan, mutta tässä koko Spotify-jutussa on kuitenkin jotain lehtibisnesmäistä – joka on aika hullua, sillä lehdetkään eivät elä kultakauttaan tässä murroksessa jonka internet on saanut aikaan.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä tutkimus: Young Folks Don’t Care About Paid Music Streaming. Ihmiset yhä siis haluavat omistaa musiikin, ei ehkä CD-muodossa vaan tiedostoina. Omistamisella on siis yhä arvonsa.

Mitenköhän tässä vielä käy?

Muistaako joku sen maailman tylsimmän blogin joka taisi oli aktiivisimmillaan vuosina 2003 – 2004? Se oli vallan mainio blogi(-parodia, olin ymmärtävinäni siihen aikaan) lyhyine juttuineen jotka keräsivät paljon kommentteja:

I opened a drawer by pulling it towards me. I picked up the object I needed and removed it from the drawer. Having done so I pushed the drawer with my hand, thus closing it.

Tulipa tuo vaan mieleen kun tajusin Facebookin nykymuodossaan olevan aivan saman, vaikkakin hiukan eri tavalla tarjoiltuna.

Sitä minä vaan oikeastaan tässä, että maailman tylsin blogi oli joskus selvästi edellä aikaansa.

Luulin blogin lopettaneen, mutta pienellä etsinnällä löysin sen siirrettynä omaan domainiin WordPress-alustalle. Kaiken lisäksi blogi on päivittynyt tämän vuoden heinäkuussa kahdella jutulla, ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006. Ja kommentoijat ovat löytäneet sen myös. Taidan laittaa seurantaan.

Jotenkin tuntuu epäluonnolliselta se, etteivät linnut enää juurikaan viitsi lentää pakoon kun ihminen lähestyy. Kävellä jolkottavat hiukan sivuun, jos jaksavat. Olen minä törmännyt lenkillä lintuun joka ei väistänyt. Siinä se, mikä lie varis, seisoi keskellä polkua ja tuijotti. Jouduin kiertämään sen.

Onko tämä jotenkin vain Helsinkiläinen ilmiö? En mielestäni ole samaa huomannut muualla. En ainakaan yhtä äärimmäisenä. Onko täällä pullamössötetty luonto ihan sekaisin?

Ihmiset ruokkivat lintuja ”Lintuja ei saa ruokkia” -kylttien vieressä. Kantavat jätesäkeittäin leipää rannalle ja heittelevät nyrkin kokoisia palasia veteen. Vesiraja täynnä vetistä viljatuotetta vaikka lintuja ei näy missään. Kaikkea tuota on nähty. Miten terveellistä ja ravintorikasta on vetinen pulla? Luulisi lintujenkin tarvitsevan jotain monipuolisempaa pysyäkseen terveinä.

Ei ihme, että lokit vievät lihapiirakat ihmisten käsistä ja makkarat grillistä. Kun pysähtyy kävelylenkillä melkein mihin tahansa veden ääreen, lähialueen sorsat kääkättävät itsensä paikalle. Tuskin niillä on nälkä, mutta ne ovat siihen oppineet: ihminen on sen niille opettanut. Ja aika hyvin onkin opettanut. Tyhmyyksissään ehdollistanut. Ihan kuin linnut eivät löytäisi ruokaa luonnosta, ehkä tätä menoa ne kohta eivät löydäkään. Unohtavat varmaan myös miten lennetään. Markkinoidaanko meille pian wingskas royal temptation linnunruokaa, jos lokki saisi valita?

Mikä ihme saa ihmiset ruokkimaan lokkeja, puluja, ankkoja ja samalla rottia? Hiljennetäänkö ruokkimalla syyllisyydentuntoja siitä, ettei eletä niin ekologisesti kuin voisi, että näin autetaan luontoa edes jollain tavalla? Pyh. Karhunpalvelusta siinä tehdään. Kyllä ne lentäväiset pärjäävät omillaan ihan hyvin.

Etenkin nyt kesällä, kun tuli tuolla hiukan keskieuroopammassa käytyä, jäin miettimään miten linnut eivät siellä ole samanlainen riesa. Terassilla ei tarvitse taistella maksamastaan murkinasta siivekkäiden kanssa. Joskus joku tintti pyrähtää varovasti katselemaan josko löytyisi muruja, mutta pysyttelee aina turvallisen matkan päässä, ei uskalla lähelle tulla. Hyvä niin.

Siellä päin maailmaa niillä on myös pankkiautomaatteja josta voi ihan itse valita minkä arvoisina seteleinä nostamansa summan halajaa. Kaikkea ei voi vitosina ottaa, joku raja sentään, mutta aika näppärästi voi valita millaisella koktaililla 5, 10, 20 ja 50 euron paperirahaa lompakkonsa täyttää. Kätevää.

Sitten taas kaikkialle ei käy muoviraha, ei aina edes hotelleissa. Ehkä siksi seteliautomaatit ovat kehittyneempiä siellä.

Vaikka ei kai tuolla ole mitään tekemistä lintujen kanssa. Tai no, ehkä muovirahan käyttö abstraktoi rahan käsitteen ja samalla myös ostettujen tuotteiden arvon, jolloin on helpompi olla ajattelematta tuhlausta joka johtaa siihen, että ruokaa on liikaa jolloin sitä voi linnuillekin, kun ei se ole niin kallista… tai sitten ei. Aivoni vaan assosioivi, kun mieleni minun tekevi.

Eilen tuli juteltua, kaikenlaisen muun ohella, niin kohdennetusta mainonnasta kuin perinteisestä mainosten haulikkoammunnasta. Siitä riippumatta, mutta kuitenkin yllättävän sopivasti, tänään inboxiini kilahti kaksi kohdennettua haulia: Roskapostia suomeksi – yritys kalastella tietoja, koukkuna työnhaku ja matona työpaikka. Yhden otsikko on ”Onko taloudellinen kriisii vaikuttanut sinuunkin” ja toisen ”Avoin työpaikka”, molemmissa sama sisältö, eri lähettäjä.

Hei! Onko taloudellinen kriisii vaikuttanut sinuunkin? Etsitko vakituista työpaikkaa ja olet valmiina tehdä työtä koko yhteisön hyväksi? Osuit juuri kultasuoneen!
Toimialamme on logistiikka ja kuljetus Yhdysvaltoihin ja Englantiin. Ja nyt olemme Suomessakin.
Markkinoiden laajentumisen vuoksi AplLogistics-yrityksemme hakee uutta työvoimaa.
Olemme valmiita tarjoamaan hyviä työoloja ja ansionmukaista luotettavaa palkkausta
Tullaksenne meidän yrityksen työntekijäksi sinun on lähetettävä nimesi ja yhteystiedosi  sähkopostille   jdtompkinsrend(a)gmail.com.  Sen jälkeen meidän operaattori ottaa sinuun yhteyttä, silloin voit kysyä sinua kiinnostavista yksityiskohdista

Jep jep, vai että ihan kultasuoneen tässä on nyt osuttu? No jopas jotain. Taidan kuitenkin jättää tämän suonen sykkimään ihan itsekseen.

Päivitys: näköjään tästä on jo ollut juttua it-viikossa.

Päivitin osoitekirjaa. Tarvitsin postinumeron, kävin hakemassa.

Ensimmäinen ajatus: Häh, onko Ruotsissakin Postikatu? Toinen ajatus: Jaa, se on varmaan siellä Ruotsin Helsingissä (hehe).

Mutta sitten ihan oikeasti: Ei näin! Lippu ei ole symboli kielelle.

Lippu voi hyvinkin olla kansakunnan tai valtion symboli. Lipun käyttäminen kielen symbolina on niin suunnittelun kuin toteutuksen näkökulmasta lähinnä laiskuutta, ehkä osaamattomuutta mutta useimmiten se on vaan tyhmyyttä.