arkisto: 09/2009


Ehkä yleensä

pni • 29.9.2009, 15.46

Olisinko hirveän paha ihminen jos kävisin pilkkujen viilaukseen Helsingin Sanomien vastauksista Vihreälle langalle, tarttuisin pariin epämääräisyyteen vastuksissa? Ehkä olisin.

Kuten esimerkiksi kysymykseen miksi HS väittää hallitusta on toimintakyvyttömäksi, vastaa politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari ”Olemmeko väittäneet, että hallitus on toimintakyvytön? Ehkä näin, mutta keskellä lamaa ja [...]”. Ehkä… ehkä? (Muisti pätkii joukkotiedotusvälineissäkin?)

Tai kysymkseen ”Onko Helsingin Sanomien pakko keksiä vihreistäkin jotain arvosteltavaa?” alkaa vastaus ”Ai pakko keksiä? Emme yleensä keksi puolueista mitään [...]”. Yleensä… yleensä? (Kyllä toisinaan keksitään?)

Lähinnä minä sitä vaan ihmettelen miksei joukkotiedotusvälineen edustajalle selkeä ei tai kyllä sovi vastukseksi? Kai se ehkä yleensä tarkoittaa sitä, ettei ole mitään piiloteltavaa.

(via Kiilablogi, Havaintovihko & Uusi Suomi)


Olit juuri noukkimassa postiluukusta tulleita mainoksia eteisestä kun ovikello soi ja avaat oven

pni • 27.9.2009, 14.47

Heipähei! Sait juuri mainoksen siitä, että meidän lehdessä voisi olla sinulle jotain luettavaa. Kyllä, juuri tuo mainos. Se maksaa. Nää mainokset on ei oo ilmaisia eikä me niitä teille lähetetä huvin vuoksi. Mitä siitäkin tulisi jos jengi vaan sais meidän mainoksia, eivätkä koskaan maksaisi meidän päätuotteesta? Häh? Niin. Ei menisi meillä hyvin. Ja mitä te sitten lukisitte? Blogeja vai? Heh. Noni, lompakko auki nyt vaan. Kyllä muovirahakin kelpaa, paitsi visaelectron, kun sitä ei nyt saa varmennettua. Toi mainos on kaksyt senttiä. Aika halpaa sanoisin. Kiit… hei, älä ny vielä ovea sulje. Se maksu jäi hei… Mitä siitä mainoksesta? Minne? No, eiks sen ruumiinaukon pitäis olla exit only? En ymmärrä.

Lukija maksaa esimerkiksi lisäpalveluista, kuten sähköpostiin tulevista uutiskirjeistä.

Uutiskauppa: Pelastaako freemium-malli journalismin?

(via)

Hmm… musiikkibisnes näyttäisi lainaavan lehtibisnekseltä ja lehtibisnes musiikkibisnekseltä. Kohta näiden jättiläisten lonkerot menevät auttamattomasti solmuun ja…


Internet ei ole media

pni • 26.9.2009, 17.36

Internet ei ole media, vaan paikka johon kaikki mediat pyrkivät

Viestinnän professori Esa Väliverronen
hs.fi 25.9.2009: Media joutuu opettelemaan tunteista kertomista

Näinhän se on: Internet ei ole media. On hienoa, että tämä asia on nyt mainittu myös valtamediassa. Eikös nimenomaan median pitäisi ymmärtää mikä tai mitä media on niin, ettei media ja internet sekoitu? *)

En ole kuitenkaan samaa mieltä Väliverrosen kanssa siitä, että internet on paikka.

Itse olen toistaiseksi kokenut mielekkääksi nähdä internetin jakelukanavana joka poikkeaa esimerkiksi radio- tai televisio-ohjelmien vastaavista mm. kaksisuuntaisuudellaan ja sillä, että se on vapaa niin vastaanottajalle kuin julkaisijalle.


*) Onko ”internet on media” samaa sukua kuin ”Google on selain”?


Yksi internet päätelaitteesta riippumatta

pni • 25.9.2009, 15.35

Miksi verkossa olevassa palvelussa on linkki verkkoversioon?

Ei mobiili ole verkon vastakohta, rinnakkaisversio tai siitä erillinen entiteetti. Ei ole olemassa erillistä mobiilinettiä. On yksi internet. Yksi verkko.


Kun pyritään myynnin vähentämiseen

pni • 22.9.2009, 16.21

Olen nähnyt joitain verkkokauppoja joiden ylläpitäjät tuntuvat keskittyvän rahan tekemiseen, mutta todella monet kaupat joissa olen käynyt ovat selvästi omaksuneet ajatuksen kannattamattomuudesta. Näille verkkokauppoille joille tulojen saaminen ei ole tärkeätä, haluisin kertoa asiasta hiukan enemmän.

Monet teistä on jo mukavasti menossa kohti tulojen täydellistä tukahduttamista, mutta koska epäilen useiden toimivan sattumanvaraisesti, ajattelin antaa jokusen vinkin niin, että voitte päästä tavoitteeseenne määrätietoisesti ja tehokkaasti.

On monta tapaa pitää huolta verkkokaupan kannattamattomuudesta.

Osa tulee verkkokauppajärjestelmää hankkiessa nykyään kaupanpäälle ilman lisäkustannuksia ja ovat käytössä suoraan Out-of-the-box, kuten on tapana sanoa. Tällaisia perustoimintoja ovat hakukoneissa näkymättömänä pysymisen ja tuotteeseen linkittämisen mahdottomuuden ohella ongelmallinen käyttöliittymä, hakutoiminnon puute tai hakutulokset jotka eivät ole kuluttajalle relevantteja/selkeitä ja klassinen Dead End: Jos kuluttaja on löytänyt verkkokaupastasi tuotteen, ei tuotesivulla saa olla mitään mikä johdattaisi kuluttajan jonkin toisen tuotteen ääreen (vallan mainio heräteostojen tappaja).

Jo monia vuosia verkkokaupat ovat jumittuneet ärsytysstrategiaan lähinnä maksuprosessin puolella vaikeuttaen kuluttajan mahdollisuutta erota kovalla työllään hankkimistaan rahoistaan.

Tavallinen, ja jo hiukan tylsä tapa, on esimerkiksi pakottaa kuluttaja lomakesulkeisiin maksuprosesissa, kohdassa jolloin ostohimo on jo ehkä hieman laantumassa ja kuluttajan järjen ääni palautuu. Mutta pelkkä maksamiseen käsiksi pääsemisen vaikeuttaminen ei ole vielä tae siitä, että verkkokauppa oikeasti jää ilman tuloja, jotkut kuluttajat ovat sitkeitä paskiasia ja täyttävät pitkiäkin lomakkeita.

Paremmin pärjäävät ne jotka pitävät huolen siitä, ettei maksujärjestelmä toimi ja esimerkiksi vaatii kuluttajalta luottokorttitietoja useaan otteeseen.

Maksamisen esteet tehostuvat kun verkkokaupan tuotteet eivät ole uniikkeja, vaan löytyvät muistakin (mieluiten kaikista muista) verkkokaupoista. Tämä helpottaa kuluttajan poistumista juuri teidän verkkokaupastanne ja moninkertaistaa mahdollisuuden jäädä ilman tuloja.

Mutta näin Web 2.0 -ajassa ja etenkin tulevaisuutta ajatellen, on muistettava ettei tekniikka yksin pidä kassavirtaa pienenä. Kuluttaja on ihminen (on, ihan oikeasti on) ja kannattamattomuutta on siksi lähestyttävä inhimillisemmästä kulmasta.

Kuulostaako vaikealta? Se ei ole sitä. Nykyaikaisen ihmislähtöisen ajattelun voi hyvin kiteyttää yhteen lauseeseen: Kuluttajan on tunnettava epävarmuutta.

Vaikka edellämainituissa ärsytysstrategioissa on nähtävissä jo pientä epävarmuuden luomista kuluttajaan, eivät vanhat tekniikat kuten radiohiljaisuus (älä paljasta kuluttajalle itsestäsi tai verkkokaupasta mitään muuta kuin siellä olevat tuotteet, älä myöskään tarjoa palaute- tai kyselymahdollisuutta tai kerro postitusten tai muiden lisäkulujen hintaa) tai epäillyttävän näköinen verkkopalvelu aina toimi tulojen alentamiseen, sillä jotkut kuluttajat saattavat kaikesta huolimatta suositella verkkokauppaasi ja näin vähentää toisten kuluttajien epävarmuutta.

Tehokas tapa luoda epävarmuutta, joka tuskin (nykytutkimusten mukaan) saa kuluttajia suosittelemaan verkkokauppaasi kenellekään, on implementoida verkkokauppaan epälooginen laskenta. Koska kuluttajilla on synnynnäinen tarve tietää tarkkaan mitä asiat maksavat, mikään ei aiheuta epävarmuutta kuin huonosti ynnäävä verkkopalvelu.

Tässä esimerkkinä loistava kikka, joka varmasti pitää myynnin nollassa.

Tilanteessa jossa kuluttaja on lisännyt ostoskoriinsa, esimerkiksi kahdesti saman tuotteen, jonka yksikköhinnaksi on annettu 10,00 euroa, on näiden yhteenlasketun hinnan oltava 20,01 euroa. Jo pelkästään yhden sentin ero laukaisee paatuneimmankin verkkokuluttajan epävarmuushälytyskellot kumisemaan kuolinsoittoa ostotapahtumalle.

Kun kuluttaja sitten avaa ostoskorista isomman näkymän lyödään valttikortti pöytään. Lasketaan ostoskorissa olevien tuotteiden summaksi jotain ihan muuta kuin mitä kuluttaja voisi kuvitella näkevänsä. Esimerkiksi jos ostoskorissa on yllämainitut 2 x 10 = 20,01 eur sekä kolmas 10 euron hintainen tuote, voi loppusumma olla vaikka 24,60 eur.

Toimii kuin häkä, vaikka yllätyksenä näytettävä loppusumma olisi vähemmän kuin tuotteiden yhteenlaskettu hinta.

Verkkokaupan outoa matematiikka


Tässäkö on paras seinäkalenteri vuodelle 2010?

pni • 20.9.2009, 09.11

Skrubu.netin poikamieskalenteri vuodelle 2010Saattaa hyvinkin olla.

Tulevan juhlavuoden*) kunniaksi skrubu.net on julkaissut laatuaan ensimmäisen poikamieskalenterin vuodelle 2010 **).

Tässä isossa (34.29 x 48.25 cm) valokuvakalenterissa on kannen lisäksi yksi kuvitettu sivu jokaiselle kuukaudelle! Tätä et saa muualta kuin lulu.com-palvelusta. Tilaa nyt! Huomenna voi olla liian myöhäistä***).

Heikkohermoisimmille, jolle mieskauheus ei sovi laatuun****), löytyy lulu.comista myös huomattava valikoima muita upeita valokuvakalentereita vuodelle 2010, kaikkea luonnosta urbaaniin maisemaan, monivalotuksina tai ei.

Koskaan aikaisemmin ei ole näin helppoa koristella seiniään valokuvilla. Sopivat komistamaan kotia, konttoria ja työpajaa. Ovat oivia lahjoja omalle itselleen, kavereille tai sukulaisille. Toimivat myös joululahjoina. Varmaan myös yrityslahjoinakin, mutta vain niille yrityksille jotka uskaltavat olla erilaisia.


*) Mikä juhlavuosi? Koska juhlaan ei tarvita sen kummempaa syytä, on ensivuosikin juhlavuosi.

**) Tai ehkä ainoan koskaan. Riippuen täysin tämän kalenterin suosiosta.

***) Oikeasti ei ole liian myöhäistä huomenna, kalenteri on on-demand kamaa, joten se ei lopu kesken ennen kuin paperi tai muste loppuu.

****) Tai joiden laatumääritelmä on jotain ihan muuta kuin bloggaaja vähissä vaatteissa.


Katsoit näyteikkunaa ja olit juuri poistumassa paikalta kun kauppias juoksee perääsi

pni • 18.9.2009, 10.27

Hei sinä! Just sinä siellä. Sä katsoit meidän näyteikkunaa. Se maksaa. Nää on kato meidän tavaroita tässä ikkunassa, ja ei ne siinä ole siinä huvin vuoksi. Mitä siitäkin tulisi jos jengi vaan katselis näitä tavaroita eivätkä koskaan mitään ostaisi? Häh? Niin. Ei menisi meillä hyvin. Ja mitä te sitten kattelisitte? Luontoa vai. Heh. Noni, lompakko auki nyt vaan. Toi sun vilkaisu kesti tallentavan videovalvonnan mukaan viis sekuntia, se olis viiskyt senttiä. Aika halpaa sanoisin. Kiitos paljon, tervetuloa uudest… mitä? Et koskaan enää vai? Hä, sehän on naisen sukupuolielin! Minun päässäni? En ymmärrä.

Of all of the efforts to collect performing-rights fees, few will likely be more controversial than trying to charge for 30-second samples.

Music publishers: iTunes not paying fair share, CNET News

(via)


Näppärää

pni • 14.9.2009, 11.44

Qlocktwo on hieno kello loistavalla idealla ja verkkopalvelukin on hieno. Jos eilisessä tekstissä kirjoitin inhoavani sanaa elämyksellinen, uskaltaisin ehkä kuitenkin käyttää sitä tässä tapauksessa ja ihan positiivisessa mielessä.

Kyseessä ei ole elämää suurempi elämys, vaan pieni oivallus: Kello näyttää aina samaa aikaa kuin se kone jolta verkkopalvelua katsotaan.

”So fukkink wat, totahan on tehty jo web 0.001 ajoista asti… wanha!”, kuulen monen huutavan monitoreilleen lukiessaan tätä. Ja ovat ihan oikeassa: On tehty, mutta harvemmin niin, että kellon toiminnallisuutta ei nosteta erikseen esiin tai erityisesti alleviivata (esim. mainoskampanjatyyliin: Hei tsiigatkaa meijän efektejä, tosii kreisii hei! Tajuuttekse, efektejä hei!), vaan verkkopalvelun kuvitus elää tässä ajassa – tyylikkäästi, sitä mitenkään erikseen hehkuttaen, ja koska kellon teksti päivittyy vain joka viides minuutti (sillä välillä nurkissa olevat valot minuutin välein) jää ajankohtaisuus joko huomaamatta tai sitten se on elämys. Kellosta kiinnostuneet varmaan huomaavat asian (sillä se on sama kuin koko kellon idea tavallaan) ja kokevat hyvän olon tunteen löydöksestään (ja palaavat katsomaan kelloa/verkkopalvelua). Ne joita ei kiinnosta, ei kiinnosta. Tällainen on näppärää ja älykästä elämyksellisyyttä. Herkullista jopa.