Painovoimaa uhmaava sauva

Oli firman talviriehapäivä Kaivopuistossa, vuonna 2001, ja jotta meno ei olisi ollut vain mäenlaskua, ruokaa ja juomaa, oli meille järjestetty myös hiukan virallista ohjelmaa. En muista mitä kaikkea siinä oli, mutta teema taisi olla, näin monien vuosien jälkeen vapaasti artikuloiden, ryhmätyön ymmärtäminen leikin kautta… tai jotain. En minä niitä leikkejä muista, paitsi sen yhden joka teki vaikutuksen.

Meidät jaettiin kahdeksan hengen ryhmiin. Ryhmä seisoi kahdessa rivissä, neljä nenäkkäin neljän kanssa. Rivien välillä oli kättelyn verran tilaa, mutta emme kätelleet, vaan kaikilla etusormi osoitti vastapäisen rivin henkilöä ja etusormet muodostivat kahdeksan sormen jonon rivien välissä, kutakuinkin vatsan korkeudella.

Etusormijonon päälle astettiin suksisauva. Ryhmän tehtävänä oli saada sauva laskettua maahan hallitusti niin, että etusormien aina oli oltava kosketuksessa sauvaan. Todella helppoa? Ei suinkaan.

Sen sijaan, että sauva, joka tuskin painoi mitään, olisi laskeutunut, rupesi se nousemaan. Kahdeksan ihmistä ohjeistivat toisiaan “Se pitää saada alas! Alaspäin!”, mutta sauva vaan jatkoi matkaa ylemmäs.

Olikohan niin, että leikin nimi oli painovoimaa uhmaava sauva? Ehkä. Se ainakin sopisi.

Sauvan nousu johtui tietenkin siitä, että kun yritti pitää sormella kontaktia sauvaan tuli sauvaa samalla hiukan nostettua ja näin jonkun muun sormi irtosi sauvasta jolloin toinen myös nosti sormeaan ja samalla sauvaa… Noidankehä. Hassuinta oli, ettei ryhmä tuntunut tajuavan mistä nousu johtui.

Jonkun toisen ryhmän onnistui saada sauva laskuun, se lisäsi oman ryhmäni innostusta pyrkiä parhaimpaansa. Ryhmän kommunikointi kasvoi huutamiseksi.

Huomasin jossain vaiheessa antavani periksi. Laskin käteni, en koskenut sauvaan, mutta siellä se leijui, jossain päiden yläpuolella vaikka miten hämmästeltiin, huudettiin ja kiroiltiin.

Tänään on Blog Action Day ja tämän vuoden teema on ilmastonmuutos, asia jota Vaiheinen on käsitellyt paljon ja hyvin.

[…] että vähän väliä näkee julkisuudessa vaatimuksia siitä tai tästä, “jos aiomme säilyttää nykyisen elintasomme”.

Vaiheinen 13.10.2009: Nykyistä elintasoa ei pidä säilyttää

Kuvailemani talvireihan leikki (jossa ryhmäkoko muuten saatoi olla kuusi eikä kahdeksan henkeä, ei voi muistaa niin tarkkaan) tuli mieleeni ylläolevasta lainauksesta ja mietin, että hiihtosauva voisi toimia vertauksena elintasosta.

Ihmiset haluavat pysyä yhteydessä elintasoon, mutta kun yksi tökkää sitä hiukan ylemmäs, on joku muu heti hiukan alapuolella ja pyrkii ottamaan kiinni mielestään menetetyn osan ja tönäisee omalla toiminnallaan elintasoa taas hiukan ylemmäs. Ja vaikka miten sitten pidetään älämölöä siitä, että tämä ei voi jatkua, että meidän on tehtävä jotain ettei tapamme saa maapalloamme tuohutumaan, ei elintason nousua noin vaan saa pysäytettyä.

Koska sauvasta ei voi ottaa kiinni, ei ne jotka laskevat sormensa ja yrittävät omalla toiminnallaan välttää nousun jatkumista voi muuta kuin katsoa miten sauva vaan jatkaa nousemistaan ja ihmiset huutamistaan.

En tässä pyri mitenkään väittämään, että olisin erityisen hanakasti laskemassa omaa sormeani alemmas, kunhan nyt vaan yritän ymmärtää mikä ajaa ihmisen tekemään ristiriitaisia asioita – sanomaan ja ehkä jopa tahtomaan yhtä mutta tekemään ymmärtämättään jotain aivan päinvastaista.

One thought on “Painovoimaa uhmaava sauva

Comments are closed.