Kävin sytyttämässä isovanhempien haudalle kynttilän ja siinä auringon komeasti laskiessa Ruoholahden taakse käppäilin hiukan ympäri kalmistoa kuten niin moni muukin tänään. Flaneerasin pitkin syyslehtien päällystämiä polkuja mukavan kirpeässä syyssäässä kun yllätin itseni miettimästä, että monikohan ihminen nykyään hankkii haudan koristeeksi patsaita alastomista alaikäisistä?
Ajatus kalmistosta
XD
Hinnatonta!
Veljeni haudalla ei ole mitään merkkiä.
Kun minä olen kuollut, kukaa ei enää muista missä se oli.