Ajatus tiedosta

Jäin tässä miettimään turhaa tietoa, tai lähinnä sitä, että mistä on kyse kun puhutaan turhasta tiedosta. Tai no, oikeastaan sitä, että mistä sitä tietää onko tieto oikeasti turhaa vai ei.

En muista mistä tämä lähti liikenteeseen. Oliskohan ollut joku aika monesta vakavasta tekstistä missä painotetaan sitä, ettei aivoja pidä täyttää turhalla tiedolla, että pitää keskittyä olennaiseen tietoon eikä käyttää aivokapasiteettia kaikenlaiseen hömpöttelyyn. Triviaalitiedoksi kai sitä jotkut kutsuu.

Mutta mistä sitä voi etukäteen tietää onko joku tieto turha vai ei? Jos jotain tietoa ei juuri sillä hetkellä tarvitse, ei se tee tiedosta turhaa. Myöhemmin voi hyvinkin tulla vastaan joku muu asia johon aikaisemmin turhana koettu tieto sopii oikein hyvin ja silloinhan se on hyödyllistä tietoa. Vasta kun aivotoiminta lakkaa voisi periaatteessa analysoida mikä oikeasti oli turhaa siitä kaikesta tiedosta jota on elämänsä aikana kerännyt, mutta silloinhan tietenkin on jo liian myöhäistä oikeasti analysoida mitään. Ennen sitä kaikki tieto on potentiaalisesti hyödyllistä, koska ei voi etukäteen tietää millaisiin tilanteisiin voi joutua jossa joku jo oppima asia tulee tarpeeseen.

Itse pidän kaikenlaisen turhaksi tiedoksi sanotun oppimisesta. Ideoinnissa ja assosioinnissa (onko näissä termeissä oikeasti hirveästi eroa ajatusprosessin kannalta?) on hyvä, että asiat jotka eivät näennäisesti ole toisilleen sukua löytävät toisensa ja tuottavat jotain joka on enemmän kuin osiensa summa. Joskus tuotokset ovat turhia, toisinaan sitten taas ei. Turhat tuotokset eivät ehkä sellaisenaan ole hyödyllisiä, mutta niiden tuottamiseen käytetty prosessi voi ohjata ajattelua uuteen tuottavampaan suuntaan.

Tätä vois ehkä verrata hiukan “lasi on puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä” -tyyppiseen tapaan ajatella ja katsoa asioita eri puolilta (positiivisesti ja negatiivisesti). Mielestäni on hyvä, että arsenaalista löytyy hyvin vaihtelevaa tietoa, vähän sieltä, vähän täältä – sellainen helpottaa ajatustyötä monella tavalla, eikä vähiten silloin kun on ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan. Turhaksi kutsuttu tieto voi avata yllättäviä ovia moneen eri suuntaan.

Triviaalitiedon keräämistä voisi verrata luovaan prosessiin jossa kokeilemalla ja yhdistelemällä pääsee mitä yllättävämpiin lopputuloksiin. Aina tuloksena ei ole taidetta, mutta jos ei kokeile ei myöskään opi monipuolistamaan omaa ilmaisuaan.

Ja sitten tietenkin voisi vielä miettiä, miten ajattelevat ne jotka etukäteen määrittelevät jonkun tiedon olevan turhan, näkevät tulevaisuuteensa ja kieltävät itseltään pontentiaalisesti hyödyllisen tiedon. Mutta en mene siihen nyt sen kummemmin, ehkä palaan joskus asiaan tarkemmin, nyt tyydyn vain linkittämään tähän: A Quote by Seth Godin on fundamentalism, curiosity, and world views.

3 thoughts on “Ajatus tiedosta

  1. Nytta kan man ha av “onödig” kunskap. Du har väl sett Slumdog millionaire?

  2. Olen NIIN samaa mieltä tästä! Kuka edes on kykenevä arvottamaan tietoa turhuuksiin ja tärkeyksiin? Itseäni suorastaan pelottaa liiallinen fakkiutuminen. Ehkä se johtuu yleisestä kiinnostuksesta asioita kohtaan, ehkä huonosta keskittymiskyvystä…ken tietää, muttei kerro. Näillä mennään :)

Comments are closed.