Silmäillessäni uutissyötteitä jotka tarjoavat vain otsikon tai sen lisäksi hyvin lyhyen ingressin mietin, että nämähän ovat kuin Twitter-viestejä tai Facebookin statuspäivityksiä.
Ei pitäisi ajatella, että tieto on verkkosivulla, vaan pitäisi ajatella verkkosivun mahdollistavan tiedon esittämisen.
(Inspiroituneena niin YLEn järjestämästä Verkkopalvelujen esteettömyys –seminaarista (kts. myös Qaiku) kuin Maailman käytettävyyspäivästä.)
Avaisanat: ajatus, esteettömyys, tieto, verkkosivu, YLE
Jäin tässä miettimään turhaa tietoa, tai lähinnä sitä, että mistä on kyse kun puhutaan turhasta tiedosta. Tai no, oikeastaan sitä, että mistä sitä tietää onko tieto oikeasti turhaa vai ei.
En muista mistä tämä lähti liikenteeseen. Oliskohan ollut joku aika monesta vakavasta tekstistä missä painotetaan sitä, ettei aivoja pidä täyttää turhalla tiedolla, että pitää keskittyä olennaiseen tietoon eikä käyttää aivokapasiteettia kaikenlaiseen hömpöttelyyn. Triviaalitiedoksi kai sitä jotkut kutsuu.
Mutta mistä sitä voi etukäteen tietää onko joku tieto turha vai ei? Jos jotain tietoa ei juuri sillä hetkellä tarvitse, ei se tee tiedosta turhaa. Myöhemmin voi hyvinkin tulla vastaan joku muu asia johon aikaisemmin turhana koettu tieto sopii oikein hyvin ja silloinhan se on hyödyllistä tietoa. Vasta kun aivotoiminta lakkaa voisi periaatteessa analysoida mikä oikeasti oli turhaa siitä kaikesta tiedosta jota on elämänsä aikana kerännyt, mutta silloinhan tietenkin on jo liian myöhäistä oikeasti analysoida mitään. Ennen sitä kaikki tieto on potentiaalisesti hyödyllistä, koska ei voi etukäteen tietää millaisiin tilanteisiin voi joutua jossa joku jo oppima asia tulee tarpeeseen.
Itse pidän kaikenlaisen turhaksi tiedoksi sanotun oppimisesta. Ideoinnissa ja assosioinnissa (onko näissä termeissä oikeasti hirveästi eroa ajatusprosessin kannalta?) on hyvä, että asiat jotka eivät näennäisesti ole toisilleen sukua löytävät toisensa ja tuottavat jotain joka on enemmän kuin osiensa summa. Joskus tuotokset ovat turhia, toisinaan sitten taas ei. Turhat tuotokset eivät ehkä sellaisenaan ole hyödyllisiä, mutta niiden tuottamiseen käytetty prosessi voi ohjata ajattelua uuteen tuottavampaan suuntaan.
Tätä vois ehkä verrata hiukan ”lasi on puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä” -tyyppiseen tapaan ajatella ja katsoa asioita eri puolilta (positiivisesti ja negatiivisesti). Mielestäni on hyvä, että arsenaalista löytyy hyvin vaihtelevaa tietoa, vähän sieltä, vähän täältä – sellainen helpottaa ajatustyötä monella tavalla, eikä vähiten silloin kun on ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan. Turhaksi kutsuttu tieto voi avata yllättäviä ovia moneen eri suuntaan.
Triviaalitiedon keräämistä voisi verrata luovaan prosessiin jossa kokeilemalla ja yhdistelemällä pääsee mitä yllättävämpiin lopputuloksiin. Aina tuloksena ei ole taidetta, mutta jos ei kokeile ei myöskään opi monipuolistamaan omaa ilmaisuaan.
Ja sitten tietenkin voisi vielä miettiä, miten ajattelevat ne jotka etukäteen määrittelevät jonkun tiedon olevan turhan, näkevät tulevaisuuteensa ja kieltävät itseltään pontentiaalisesti hyödyllisen tiedon. Mutta en mene siihen nyt sen kummemmin, ehkä palaan joskus asiaan tarkemmin, nyt tyydyn vain linkittämään tähän: A Quote by Seth Godin on fundamentalism, curiosity, and world views.
Avaisanat: ajatus, hyödyllinen, luovuus, Seth Godin, tieto, turha
Petja haastoi musiikkimeemiin: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana. Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta.
Tuonhan saa kuka vaan selville katsomalla last.fm-sivuani. Tätä kirjoittaessani kymmenen viimeisintä biisiä (eilen ennen nukkumaanmenoa) joita kuuntelin, olivat:
Ja nyt pitäisi haastaa kolme muuta mukaan. En ole pitänyt toisten haastamista tapanani vähään aikaan, mutta jos joku haluaa osallistua tähän meemiin olette kaikki tervetulleita.
Tykkään analogioista. Tykkään myös erilaisista assosiaatioista, vaikka ne eivät aina ehkä ole järkeviä tai älykkäitä.
Nautin Pekka Pekkalan Borg-analogiasta kolumnissaan Yle – tahdomme sinun parastasi (hs.fi), vaikka en välttämättä muuten jaa Pekkalan näkökulmaa. Ja varmaan kyseisestä kolumnista johtuen, huomasin miten Borg-analogia paukkasi ajatuksiini kun myöhemmin katselin Rupert Murdochin haastattelua YouTubesta (via Matti Lintulahti), jossa noin 28 minuutin kohdalla Murdoch käyttää sanaa ”assimilated”.
Jännä miten yksi sana saa aikaiseksi assosiaation ja miten yksi assosiaatio muuttaa asioiden hahmottamista. Kuka nyt sitten on kenenkin Borg, riippuu kai ihan mistä näkökulmasta asioita katsotaan.
Toinen assosiaatio. Leipää mussuttava lintu sai suuren hadronitörmäyttimen hiljenemään (lue esim. Bird drops baguette, halts Collider). CERN on selvästikin rakentanut ja parhaillaan testaa ääretöntä epätodennäköisyysmoottoria.
Vaikka olisikin erittäin epätodennäköistä, että ääretön epätodennäköisyysmoottori toimisi heti ensimmäisellä kerralla (tai no…), on myös erittäin epätodennäköistä, että lintu kyykyttäisi tämän jättimäisen laitteen leivänpalasella. Täten voimme siis todeta, että CERNin ääretön epätodennäköisyysmoottori mitä todennäköisimmin toimii.
Avaisanat: ajatus, analogia, assosiaatio, borg, hs.fi, LHC, YLE
Something in Open 2009 symposium’s first day’s program triggered an association in my brain about a thing I’ve been thinking about lately (nothing to do with Open 2009). I really don’t remember what the trigger was, but this is what I got out of it: a what if kind of a thought.
—
The status update is the web equivalent of the SMS. A seemingly simple thing that many at first don’t really get. What’s the point, they ask. What’s the point with sending text messages on the mobile phone, some asked back when SMS was young, and who can say anything important in 160 characters? Well, SMS turned out to be a huge hit and now it’s as mundane as horse manure on city streets was one hundred years ago.
People, who only a few ears ago didn’t give a toss about the web or the whole social media stuff, are now being sucked into Facebook and especially the status updating stuff (now that the mini-feed [remember that?] has evolved into a microblogging tool). Soon even the least geekiest of us all will feel the need of status updates anywhere and that’ll replace text messaging. Hey, it’s cheaper, faster and reaches more people than SMS and as an added bonus status updates give a possibility to lurk on other people’s activities.
I think status updates will be the thing that boosts the evolution of two major aspects of the web, which will be realized in a big scale, before any other change: The truly mobile web with location based services and the fully device independent web.
The phone went from stationary to mobile (though that was quite hard a thing for many to believe way back when), the internet will too, but as we have it now it’s either too expensive or too difficult for the Joe Average to do it en masse.
There are a myriad of devices out there and thus people will use a myriad of devices for updating their statuses. Services that restrict the number of devices to only a few, will not survive. The one’s that will be a part of the status update revolution (or rather try to grab as much of the money that lies in there and thus play a part of the evolution) are going step all over the one’s who stick to the old ways.
Some might argue that we are in the mobile-and-device-independent-status-update times already, but I don’t think we are. Yes, there are some who are living it already, but the common people aren’t. When the masses adapt the way of thinking about status updates as an ubiquitous part of their everyday existence, then we’ll be there. The need of technology (a tool) comes after Joe A. has a motivation of getting something done (the need). The tools themselves don’t motivate to do anything (unless you are a tech geek :)
As the short term business outlook with quick profits (which seems to be what dictates the economical powers to be) hangs more on the number of consumers online at any given time doing their status updating than some more difficult to monetize technical geek stuff, the semantic web does not seem to have a fair chance at the moment.
This does not mean, that the useful data, with longer lifespan will die out (or stop increasing), but it’s just that status updates and their short life span matches the hectic speed of the markets. I think the semantic web will come, and I think it’ll presumably be just super, but before that we’ll see The Status Update Web.
Avaisanat: device, future, mobile, sms, status update, thought, web
kirjoituksille