skrubu

Oli joskus aika, kun tuli seurattua oman saitin analytiikkaa silmä kovana koko ajan. Nykyään kun analytiikan luvut eivät tunnu hirveästi muuttuvan, eikä blogikaan päivity yhtä tiheään kuin silloin joskus, on motivaatio ehkä hiukan heikko päivittäiseen tai edes viikoittaiseen mittareiden tarkastukseen. Kiva tietenkin silloin tällöin katsella miten jutut vetävät paikalle porukkaa.

Ykkösenä on monen vuoden ajan ollut tekemäni testin tulos, se tuntuu kiinnostavan yllättävän monia. Tämän syksyn aikana tuo juttu on kuitenkin jäänyt esimerkiksi poikamieskalenterin (joko olet hankkinut sen?) ja kiintolevyongelmien jalkoihin.

Eilen kun Oindex ilmoitti, että viikon 49 tiedot ovat nähtävillä, kävin siellä tapani mukaan katsomassa missä Skrubu luuraa. Yllätyksekseni blogini luurasi 325 % nousulla sijalla 190! Mitä oli tapahtunut?

Olin kyllä viime viikolla huomannut Google-ruutukaappaukseni kirvoittaneen jokusen uuden kommentin ja spämmi-trackbackin, mutta en ollut ajatellut asiaa sen enempää. Nyt huomasin, että tähän yhteen juttuun oli iso ryysis 3.12. Viittavina sivustoina löytyy esimerkiksi Googlen virallinen blogi vaikka en millään löydä sieltä linkkiä Skrubuun, outoa. No, kyseessä oli (muualta löytyneiden linkkien mukaan) kuitenkin Googlen uutinen näyttää haun etusivulla aluksi vain logo, hakukenttä ja painikkeet.

Kaikenlaista sitä näköjään… Ehkä pitäisi kirjoitella enemmän englanniksi. Ja ruutukaapata Googlea useammin :)

Kun nyt kävin katselemassa niin voin tähän listata viimeisen kuukauden ajalta suosituimmat hakufraasti jolla tänne on löydetty (näistä käy ilmi, miksi testitulos yli neljän vuoden takaa on niin suosittu).

1. wd drive manager
2. herätysvalo
3. the wettest place on earth
4. what is the wettest place on earth
5. blog
6. http://skrubu.net/2009/10/07/the-day-google-was-blank/
7. vaikeita kysymyksiä
8. where is the wettest place on earth
9. oma kirja
10. skrubu

Joskus aikanaan hakufraasilistassa oli hillittömän hauskoja ja outoja juttuja. Nykyään samainen lista tuntuu olevan täynnä ihan järkeenkäypää tavaraa, ainakin suurimmalta osaltaan. Oudoin tänne viimeisen kuukauden aikana liikennettä ohjannut haku lienee google tvtropes opposite sex clone. Kävi kerran, katsoi viisi sivua 3 minuutin ja 50 sekunnin ajan.

Samalla tuli muuten tarkistettua kuvablogista, että tämä on kerännyt viimeisen kuukauden aikana eniten käyntejä ja että yksi kuva on näköjään viety johonkin toiseen kuvablogiin (mutta koska sieltä on linkki takaisin kotiin, eikä kuvaa ole hotlinkattu‚ en jaksa välittää).

Tämä on jatkoa jutulle Parin euron heitto.

Sähköpostimies polki eilen inboxiin vastauskirjeen Help Deskiltä, otsikolla Ratkaisu palvelupyyntöön.

Kertoivat, että että luottokortin tiedot haetaan kahdesta eri kannasta. Sisäänkirjautumisen jälkeen näkyvällä sivulla tiedot tulevat ajantasaisesti Luottokunnan järjestelmästä ja Kortin tapahtumat -sivun tiedot tulevat pankin omasta kannasta. Tämä järjestely saattaa toisinaan näyttää eri summia eri sivuilla.

Kiitin vastauksesta, mutta huomautin, ettei se tarjonnut selitystä 1,98 euron heittoon sillä vaikka nollasin luotto-osuuden olivat molemmat summat muuttuneet maksetun määrän verran mutta heittoa oli kuitenkin samat 1,98 ja, että nimenomaan etusivulla oleva summa oli se joka näytti väärin (eli se tieto joka tulee Luottokunnalta). Pyysin Help Deskiä selvittämään mysteerin ja palaaman pikaisesti.

Tänään sain uuden ratkaisun.

Käy ilmi, että jostain syystä iTunes Store on viime kuussa tehnyt 1,98 euron varmennuksen kortiltani, mutta maksu onkin ollut vain 0,99 (ostinhan vain yhden biisin). Kyseinen varmennus on jäänyt ”roikkumaan” (lainausmerkit ovat Help Deskin käsialaa) verkkopankkiin ja poistuu sieltä kuulemma automaattisesti.

Tämä jälkimmäinen ratkaisu kuulostaa jo sen verran uskottavalta, että tyydyn siihen ja lopetan Help Deskin kiusaamisen, etenkin kun summat nyt täsmäävät ja vastaukset ovat tulleet ihan mukavan nopeasti.

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, miten tuommoinen varmennus voi jäädä noin vaan ”roikkumaan” kortilleni usean viikon ajaksi. Systeemissä on jotain mätää.

Olin tässä viikolla nollaamassa luottokortin luotto-osuutta ja pomppiessani siellä täällä pankkini digikonttorissa huomasin jokin tuntuvan väärältä. Aluksi en oikein tajunnut mikä mätti, mutta pienen hetken kuluttua huomasin miten yleensä aika heikosti toimiva laskupääni oli huomannut erheen.

Riippuen hiukan miltä verkkopankin sivulta katsoin korttini luottotietoja, oli kortin käytettävissä oleva summa eri. Yhdellä sivulla pankkini kertoi minulle yhtä, toisella sivulla se kertoi jotain muuta.

Laskin, että eroa on 1,98 euroa. Sinänsä pieni summa, mutta kuitenkin. Kai nyt pankin pitäisi olla hiukan tarkempi – heillä, jos joilla, pitäisi olla rahantajua. Tai ainakin näin voisi kuvitella.

Lähetin pankilleni kysymyksen asiasta. Ihmettelin miten voi olla, että luottokortin käytettävissä oleva summa vaihtelee riippuen siitä millä sivulla on. Omat raha-asiat ovat kuitenkin aika tärkeitä, ja pienetkin epäselvyydet vähentävät luottamuksen tunnetta. Pyysin pankkiani poistamaan epäilyni.

Nollasin kuitenkin korttini luoton sen summan mukaan joka ilmoitettiin sillä sivulla jolla on kortin tiedot.

Pari päivää myöhemmin käväisin verkkopankissani ja huomasin, että luottokorttini ei ollut nollaantunut vaan, että sen käytettävissä oleva summa on… kas kas… 1,98 euroa vähemmän kuin maksimiluotto. Tämä tieto siis verkkopankin etusivun mukaan. Kuitenkin sillä sivulla, jolta löytyy luottokortin tarkemmat tiedot, luotto-osuus on nolla. Hämmentävää.

En voi ymmärtää miksi luottokortin tiedot olisivat eri rippuen millä sivulla satun olemaan. Mitä syytä etusivulla on verottaa luottokortiltani 1,98 kun luottokorttisivu ei sitä tee? Jos olisin kovasti foliohattuteoriamiehiä voisin miettiä, että 1,98 euroa per luottokorttiasiakas tekisi aika kivan summan rahaa jolla voisi tehdä kaikenlaista näinä synkkinä lama-aikoina.

Ymmärrän toki, että verkkokaupat sekoilevat (joka tietenkin johtaa siihen, etten luota niihin), mutta verkkopankki? Minun rahani. Minun.

En ole vielä saanut vastausta pankiltani, mutta tänään huomasin luottokortin tietojen korjaantuneen. Missään ei enää näy 1,98 euron vajausta. On oltu viikonlopputöissä huomaan.

Odotan kuitenkin heiltä selvitystä tästä hämmentävästä parin euron virheestä.

Viimeksi kyselin pankiltani miksi verkkopankin etusivulla ei voi näyttää tilitietoja samaan aikaan kuin luottkortin tietoja (vaatii klikkauksen joka lataa sivun uudestaan ja samalla kadottaa tilitiedot näkyvistä, eli voi katsoa joko yhtä tai toista muttei molempia samaan aikaan) sain vastukseksi jotain tyyliin, että se on teknisesti mahdotonta. Surullinen vastaus monella tavalla, eikä vain siksi, että verkkopankissa jo on sivuja joilla näkyy tili- ja korttitiedot samaan aikaan. En ryhtynyt kuitenkaan minulle puhelimen kautta yhteyttä ottaneeneen vanhemman virkailijan kanssa asiasta kiistelemään. Hänelle totuus oli se, että asialle ei voi tehdä mitään. Itse en kuitenkaan oikein uskonut saamaani vastusta.

Toivon todella, että tällä kertaa vastaus on järkevämpi ja edes jollain tasolla uskottava.

Otetaan kunnon siivu rasvaista Flyppiä, kääritään se makeaan Apple-kuoreen ja maustetaan parilla ihan hauskalla, mutta pahvin makuisella, irtoidealla – näin saamme käyttöliittymäpornoa tihkuvan mutta ei mitenkään erityisen innovatiivisen paketin tarjoiltavaksi.

(Erkan kautta Qaikusta)

Miksi nämä näissä demoissa jotenkin painotetaan sitä, että on todella jännää selata digijulkaisua (selausäänikin on aina saatava mukaan). Onko paperilehden tärkein ominaisuus mahdollisuus selata sitä? Kenelle se on tärkeätä? Sen lisäksi pidetään kiinni taiton paperilehtianalogiasta joka pakottaa zoomaamaan ja muutenkin lukeminen on tehty raskaaksi liian pienellä tekstillä ja ylipitkillä riveilllä (kuten esimerkiksi text view -kohdassa).

Digitelevisiota kaupattiin kansalle aikanaan sillä(kin), että urheilulähetyksissä voisi itse kukin vaihtaa kuvakulmaa sohvalla löhöten. Sitä odotellessa… Mutta olihan se mukava ajatus, ihan kuin ylläolevan digilehden mahdollisuus järjestellä lehden kaikki jutut uuteen järjestykseen.

Ehkä joku oikeasti haluaa lukea lätkäjutut ennen palloilu-uutisia, mutta haluaako tämä henkilö oikeasti järjestellä koko lehden sisällön uusiksi sitä varten, vai klikkaako hän vain lätkäjutun linkkiä riippumatta siitä missä päin julkaisua juttu on? Kenelle taittaminen on tärkeätä?

Tuntuu jotenkin siltä, että julkaisijat kuvittelevat lukijoidensa pitävän samoja asioita tärkeinä kuin kaikki muutkin jotka toimivat lehtialalla. Ja siinäpä se, suurin osa lukijoista ei ole lehtialalla. Vaikuttaa, Shoren Blunder-kirjaa lainatakseni, siltä, että julkasijat ovat jääneet kognitiiviseen loukkuun, tässä tapauksessa siihen joka menee nimellä mirror-imaging (jolle en tiedä kotimaista termiä): Kuvitellaan muiden ajattelevan samalla tavalla kuin itse, peilataan oma itsensä toiseen henkilöön.

No, ehkä minä olen vain perusnegatiivinen, kyllähän tuommoiselle varmasti on kysyntää. Jos ei muuten niin uimapukuosion videoiden vuoksi.

Syyskuussa pienituloinen tarkoitti alle 3000 euron kuukausittaista palkkapussia. Nyt rikas on se, jonka palkkatulot ovat yli 3760 euroa kuussa.

Aika pieneen väliin on keskituloiset tungettu. Voisi melkein kuvitella poliittisen koneiston ajattelevan mustavalkoisesti: jos et ole rikas, olet pienituloinen.