skrubu

Twitterin puolella @karrio linkitti The New York Timesin juttuun A Is for Amazon, B Is for Best Buy…, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on vallan mainio. Päätin tarkistaa millainen lista täällä syntyy. Lisäsin listaan vielä numerot 0-9.

Tässä siis mitä löytyy google.fi:n suomenkielisten sivujen haun tuloksista ensimmäiseltä paikalta, kun hakukenttään kirjoittaa yhden merkin ja valitsee Googlen ehdotuksista ensimmäisen hakusanan tai -termin:

A – Anttila
B – Big Brother
C – K-Citymarket (ehdotettu hakusana ilman K-etuliitettä)
D – Dna
E – Eniro
F – Facebook
G – Gigantti (Gmail kakkosena)
H – Hotmail
I – Iltalehti
J – Jippii Webmail (oho, tämä yllätti!)
K – Kela
L – Luukku
M – MTV3
N – Nettiauto
O – Osuuspankki (hakusanana op)
P – Pelikone
Q – Apple QuickTime Tiedostonhaku (ehdotettu hakusanana: quicktime)
R – Riemurasia
S – Sanakirja.org (Suomi24 toisella sijalla)
T – Telkku.com
U – YLE Uutiset (ehdotus: uutiset)
V – Veikkaus (kakkosena VR)
W – Wikipedia (suomeksi tietenkin)
X – Xbox360
Y – YouTube (ensimmäisenä linkki videoon Finland needs this car)
Z – Zumba Finland
Å – Ålandsbanken
Ä – Älypää
Ö – Österbottens Tidning (ehdotettu hakusana: öt)
0 – 02
1 – 1001pelit.com
2 – Elokuva 2012 (ykkösenä Googlen itse keräämä tieto, kakkosena Finnkino)
3 – Wikipedia: 30 seconds to Mars
4 – Plaza: 4chan ownasi koko maailman
5 – 5Street
6 – The 69 Eyes
7 – 7 päivää
8 – 80-luvun muoti (ensin linkki Googlen kuvahakuun, toisena Ellien keskustelu)
9 – 911Tabs (ykkösenä Teräsbetonin biisejä)

Toisin kuin NYT, en jaksa tehdä vertailua Bingin tuloksiin, mutta totean, että tästä listasta tulisi hyvin erilainen jos ei seuraisi Googlen ehdottamia hakusanoja.

Päivitys: Karri haki ja julkaisi Kanadan internetaakkoset.

Niin eivät sitten kestäneet matkaamista. Uimalasit. Hajosivat. Nenäkappale brakasi. Huonosti pakattu varmaankin. Oma vika.

Etsin varaosia. Ei löytynyt verkosta, ei kaupoista. Harmi. Merkki nykyään lähes tuntematon. Koskakohan hankin? En muista. En muista edes mistä. Uudet siis hankittava.

Kävelin keskustan urheiluliikkeet läpi. Ei ole uimalaseja voimakkuuksilla tarjolla. Ehkä vain hyvänäköiset uivat talvisin, mietin. Paitsi että Stockmannin urheiluosastolla oli. Halvat, vain 17,90. Speedot. Mutta ei oikeilla vahvuuksilla, liian heikot olivat. Kysyin, josko voisi saada enemmällä miinuksella. Myyjä valitteli miten vaikeata tilaaminen on ja että se on kallista. Ei selvästikään halunnut myydä. Poistuin.

Yhdessä optikkoliikkeessä olisi ollut. Moninkertainen hinta verrattuna Stockmannin Speedoihin. En ostanut. Pari muuta optikkoliikkettä: tilaamalla saa. Kalliita nekin.

En ollut tyytyväinen tarjontaan. Siis nettiin valitsemaan. Ei löydy erityisen helposti sieltäkään, voimakkuuksilla. Opin, että ovat optisia uimalaseja. Optiset lasit?

Eksyin vanhan tutun sivulle: Kaiken aikaisemmin kokemani lisäksi, huomasin, että 1 vuorokauden toimitusaikaan pitääkin lisätä 2 – 3 päivää kun toimittavat .fi-osoitteesta Suomeen. Pois. Nopeasti.

Pari muutakin kotimaista verkkokauppaa löytyi. Yhdessä samat Speedot kuin Stockmannilla maksoivat n. 2,75 kertaa enemmän. Kallista. Toinen oli sata metriä leveä eikä mahtunut selaimen ruudulle ilman hulvatonta määrää sivuttaisvieritystä. Ei hyvä. Pois.

Speedolla oli verkkokauppa. Katselin sitäkin. Olisi ollut saman hintainen kuin Stockmannin tilauslasit, jos Stockmann olisi halunnut myydä, mutta en sitten niitä. Olivat liian tummat.

Ruotsista tilasin. Vähän halvempaa kuin optikkoliikkeestä. Ei niin halpaa kuin mitä Stockmann ei halunnut myydä. Sain sellaiset kun halusin. Kirkkaat linssit.

Päivitys 21.1.2009: Tänään postimies toi uudet uimalasit.

Kuin luin yhdestä selaimen välilehdestä löytyneen (mistä lie linkki löytynyt) Kalevan jutun Makaroni halvinta pienessä pussissa, muistin miten lähivaltsussani Embo on 16 rullan paketissa kalliimpaa per rulla kuin sama toilettipaperi 8 rullan pakkauksessa. Jostain sitä vaan on jotenkin omaksunut ajattelutavan, että isommat pakkauskoot tarkoittavat halvempaa yksikköhintaa.

Mutta niin se vessapaperin hinta katoaa mielestä kun astelee kaupasta kotiin, vaikka matka ei olisi erityisen pitkä. Yksi pieni arkinen asia joka ei tunnu niin tärkeältä, että se erityisesti jäisi kellumaan muiden pienten arkisten asioiden yläpuolelle. Onneksi se muistuu mieleen kun on kaupassa. Aina ei kuitenkaan muistu mieleen ostaa vessapaperia, vaikka pitäisi. Sellainen kyllä jää mieleen.

Hyvä SPR, toisten auttaminen tuo ihmiselle enemmän ja kestävämpää onnellisuutta kuin hedonismi, kertoo esimerkiksi Martin E. P. Seligman kirjassaan Authentic Happiness, mutta avustusjärjestönähän Te varmaankin tiedätte tämän jo.

Oma kertalahjoitukseni Haitin maanjäristyksen katastrofirahastoon oli tavallaan aika mitätön summa, mutta se sopi budjettiini. Uskon, että tarpeeksi monen tehdessä pieniäkin lahjoituksia rahaa kerääntyy merkittäviä summia (tai, eihän se ole uskon asia vaan totta – Kiva toimii täysin sillä periaatteella).

Vaikka rahan lahjoittaminen on hyvän mielen ostamisessa ehkä se tärkein asia, voisitte Te pienellä työllä voimistaa sitä tunnetta.

Kertalahjoituksen jälkeen, kun ihminen palaa verkkopankistaan takaisin sivuillenne, voisi selkeä ja helposti havaittava kiitos (esim. Kiitos lahjoituksestasi, siitä on suurta hyötyä) olla juuri sellainen egohively joka saa ihmiset palaamaan uudestaan ja uudestaan hyvän mielen ostoksille.

Liekö järjestelmässä ollut väliaikainen virhe, vai mistä oli kyse, sillä kun kun olin tehnyt lahjoituksen olitte, rakas SPR, heti koura ojossa haluamassa lisää rahaa johonkin toiseen kohteeseen, ilman kiitosta tekemästäni lahjoituksesta, vaikka sivun osoitteessa selvästi luki, että kyseessä oli kiitossivu. Eikö lahjoitukseni ollutkaan hyödyksi? En saanut sitä onnellisuuden tunnetta jota odotin. Mikä pettymys ja motivaation katoaminen.

Tällaiset pienet asiat ohjaavat ihmisiä joko tekemään tai olemaan tekemättä asioita.

Samalla tavalla kuin monesta pienestä rahasummasta kasvaa isojakin summia, kasvaa monista saamatta jääneistä lahjoituksista iso lovi lahjoituksiin. Onko Teillä, SPR, todellakin varaa ylläpitää järjestelmää joka mahdollistaa tuleviin lahjoituksiin syntyviä lovia?

Kirjoitin matkalla yhden tekstin, lentokoneessa matkalla sinne. Se sisälsi hassuja paikannimiä koneessa näkyvästä reittikartasta.

Olimme mielestäni jossain Uralin eteläpään kohdalla. Kommentoin aikaisemmin tarjottua ruokaa ja suhdettani siihen sekä vieressä istuvaa miestä joka syödessään tunki oikeata kyynärpäätän rajoitettuun elintilaani, mutta nukkuessaan pysyi hyvin käsinojan tuolla puolen.

Mielikuvani kirjoittamastani on, että se oli ihan hyvä sepustus. Eipä sitä kuitenkaan enää ole. Väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään sellaista jota ei voi perua. Virheistään oppii, sanotaan, en allekirjoittaisi sanontaa juuri nyt. Kuvien kimppuun kuitenkin vasta huomenna. Pyykinkin.

Tänään ehkä vain enää pieniä pakollisia kuvioita, nyt kun vatsakin on viimeinkin rauhoittunut viimeisten päivien epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Olisi pitänyt se viimeinen maitohappopilleri ottaa hiukan aikaisemmin, matkalla takaisin. Klassinen talvimaisema täällä oli mukava yllätys.

Unen tuloa tuskin tarvitsee pitkään odotella.