Tammikuun yhdestoista

Kirjoitin matkalla yhden tekstin, lentokoneessa matkalla sinne. Se sisälsi hassuja paikannimiä koneessa näkyvästä reittikartasta.

Olimme mielestäni jossain Uralin eteläpään kohdalla. Kommentoin aikaisemmin tarjottua ruokaa ja suhdettani siihen sekä vieressä istuvaa miestä joka syödessään tunki oikeata kyynärpäätän rajoitettuun elintilaani, mutta nukkuessaan pysyi hyvin käsinojan tuolla puolen.

Mielikuvani kirjoittamastani on, että se oli ihan hyvä sepustus. Eipä sitä kuitenkaan enää ole. Väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään sellaista jota ei voi perua. Virheistään oppii, sanotaan, en allekirjoittaisi sanontaa juuri nyt. Kuvien kimppuun kuitenkin vasta huomenna. Pyykinkin.

Tänään ehkä vain enää pieniä pakollisia kuvioita, nyt kun vatsakin on viimeinkin rauhoittunut viimeisten päivien epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Olisi pitänyt se viimeinen maitohappopilleri ottaa hiukan aikaisemmin, matkalla takaisin. Klassinen talvimaisema täällä oli mukava yllätys.

Unen tuloa tuskin tarvitsee pitkään odotella.

2 thoughts on “Tammikuun yhdestoista

Comments are closed.