Mielleyhtymä

Assosiatiiviset aivoni kaivoivat tänään pimennoistaan tällaisen muiston.

Oli autokoulun ensimmäinen ajotunti. Olin 17. Tämä oli aikaa ennen matkapuhelimia ja internettiä, vielä kun television pääuutiset näytettiin samanaikaisesti molemmilla kanavilla puoli yhdeksältä. Eli kauan sitten.

Istuin ratin takana, opettaja viereisellä paikalla ja kävimme läpi kaikki vivut ja vitkaimet, kepit ja polkimet. Mikäs tämä on, kysyi opettaja aina jokaisen vipsaatkin kohdalla ja minä vastasin parhaimman mukaan. Vaihdekeppi. Kyllä. Kaasu. Kyllä. Vilkku? Ei. En muista sainko koskea mihinkään, mutta moottori ei ainakaan ollut käynnissä.

Läpikäynti oli lähestymässä loppuaan. Nyt kohteena oli mittaristo. Mikäs tämä on? Nopeusmittari. Kyllä.

Kliimaksina tuli opettajan bravuuri (hän oli varmasti vetänyt saman tutustuttamisrutiinin todella monelle noviisille ennen minua): Mikäs tämä viimeinen mittari sitten on? Vastasin perin varman oloisena, kuten epäilemättä moni muu ennen minua, että bensamittarihan se siinä. Johon opettaja voitonriemuisena huudahti “Hahaa!” ja pilkka äänessään selitti, että kyseessä ei ole bensamittari, koska istuimme dieselautossa. Se on polttoainemittari!

Tuollainen muisto pulpahti esiin, kun näin Ilta≈Sanomien otsikon Rekasta loppui bensa, perässä tulleet suistuivat ojaan. Että, bensa loppui?

*

(Heh. Juuri kun tämän julkaisin huomasin Ilta≈Sanomissa punankynän viuhuneen ja jutun bensa on korjattu dieseliksi ja polttoaineeksi.)