Epäonnistunut, schmepäonnistunut

Onnistunut urheilukuva on tarkka. Se esittää voittajaa, maalintekijää tai taitoluistelijaa kolmoissalkovin lakipisteessä. Käytännössä kuvaaja seuraa liikkuvaa kohdetta kameran automaattitarkennuksella, pitää sarjatulen päällä ja toivoo parasta.

Pari päivää vanhaan Kallistellen ja siirrellen -juttuun liittyen, on ihan pakko linkittää HS:fi:n kuvakosteeseen pieleen menneistä otoksista Vancouverin olympialaisista. Kyseessä on siis kuvia joissa tekniikka ei ole totellut ihmistä (sitä, joka pitää kameraa kädessä, toki sitä/niitä joka on järjestelmän luonut), eikä lopputulos ole asetetun ohjeen mukainen.

Aivan loistava kuvasarja. Epätasainen toki, mutta joukossa on jokunen niin helmi otos, että kokonaisuus mielestäni toimii ja on mielenkiintoinen. Satunnaisuus voi luoda kuvaan sellaista imua ja dynaamisuutta, jollaiseen ei täydellisyyden tavoittelussa pääse millään.

En minä muista tiedä, mutta minä kyllä mielelläni näkisin useammin tällaisia epätäydellisiä kuvia käytettävän joukkotiedotusvälineissä.

6 thoughts on “Epäonnistunut, schmepäonnistunut

  1. Vähän toistuivat samat teemat, mutta hauska sarja kaikkiaan. Epäonnistuneita kuvia ei tule uutisista mieleen, mutta hassuja ilmeitä tuntuu näkyvän yhä useammin. Laura Lepistön kuva esim. suorituksensa jälkeen.

    Jotkut jo väittivät, että Kiira Korvesta ei moisia julkaistaisi.

  2. Ykkönen, nelonen ja kasi, hienoja. Ei lainkaan epäonnistuneita.

  3. Matias: Kun pyrkii täydelliseen kuvaan, on vaikea katsoa omia kuvia subjektiivisesti (onnistunut otos voi tuntua kuvaajalleen väärältä, koska se ei näytä siltä kun oletti/tahtoi) ja se vaikeuttaa myös kokonaisuuksien rakentamista.

    Kriisi: Mäkihyppykuvassa (no. 2) on hyvä meno.

  4. On, ja tärkein on kuitenkin kuvassa – näin naisiselta suunnalta katsottuna nimittäin mäkihyppääjien perät näyttävät noissa haalareissa usein aika… hyviltä. :-D

  5. Tuollaisella koosteella pohjustetaan tieten tai tarkoittamatta kuvakielen muutosta. Nykyisten sääntöjen noudattamisessa epäonnistumisen tuloksena, vielä nyt vain sattumalta syntyvä ilmaisu muuttuu vähitellen tavoiteltavaksi osaksi uutta kielioppia. Dissonanssista tulee konsonanssia.

Comments are closed.