En oikein kykene uskomaan näitä virallisia selityksiä suunnitellulle opintomaksulle. Tai no kyllä sen, että oppilaitokset saisivat lisää rahaa, mutta mikä Paroni von Münchhausen on keksinyt tämän:
Opintomaksuehdotuksen taustalla on aikomus nopeuttaa korkeakouluopintojen suorittamista.
—
Ilta-Sanomat: Opetusministeriö kaavailee 1000 euron pakollista opintomaksua
Öh?
Se, että jengi on tottunut opiskelupaikan maksavan 0 €/v ja jos hintaa nostetaan niin motivaatio valmistua opiskeluistaan nopeammin vahvistuisi (“Onpas hintavaa, no minä hoidan tuon alta pois nopeammin, että ei tule hirveän kalliiksi”)?
Opiskelupaikka ei ehkä maksa (ei vaadi opiskelijoita rahaa vastineeksi opetuksesta), mutta en usko monenkaan opiskelijan kuvittelevan opiskelun olevan ilmaista. Opiskeleminen maksaa, se maksaa opintolainan, sivuduunin ja kesätyön eikä sekään ei aina riitä.
Jos opintomaksu astuu voimaan ja opintolainan ylärajaa nostetaan opintomaksun verran, siirtyy pankilta lisää rahaa opinahjoille opiskelijoiden kautta, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta opiskelumotivaatioon. Ei opiskelija sitä rahaa kuitenkaan koskaan konkreettisesti näe, numeroita paperilla vaan ja lainahan menee takaisinmaksuun vasta kun on työpaikka ja hyvä palkka.
Mieleen tulee esimerkki, Dan Arielyn kirjasta Predicatbly Irrational. Sveitsiläisessä päivähoitopaikassa muistutusten sijaan lapsiensa hakemisesta myöhästeleviä vanhempia päätettin sakottaa. Ajateltiin, että raha olisi vanhemmille insentiivi olla tarkempi. Toisin kävi. Sakotetut vanhemmat myöhästelivät useammin kuin ilman sakkoa. Miksi? Raha sai vanhemmat tuntemaan vähemmän syyllisyyttä (sosiaalista painetta) sillä nyt he mielestään maksoivat lisäpalvelusta. Päiväkoti päätti poistaa sakon, mutta se ei palauttanut tilannetta entiselleen: Koska sosiaalinen paine oli jo poistettu tuomalla raha mukaan yhtälöön ja vanhemmille näin annettu myöhästymiselle selkeä ekonominen arvo, ei sakon poistaminen (hinnan pudottaminen nollaan euroon) tuonut sosiaalista painetta takaisin vaan antoi vanhemmille vaikutelman siitä, että he saavat lisäpalvelun ilmaiseksi (säästivät rahaa).
En tiedä voiko yllä olevaa esimerkkiä soveltaa opiskelumaailmaan (ei varmaan suoraan tuollaisenaan), mutta se on varmaa, että opintomaksu, jos se astuu voimaan, tulee muuttamaan opiskelijan ja oppilaitoksen suhdetta. Jos ei muuten, niin ainakin sen suhteen, että opintomaksu tekee opiskelijoista maksajia. Kun jostain maksaa, odottaa saavansa jotain paljon laadukkaampaa kuin se minkä sai ilmaiseksi, muuten ei ole tyytväinen (“Tästäkö minä maksan tuhat euroa vuodessa?”). Raha antaa maksajalle syyn olla tyytymättömämpi ja tämä tulee näkymään etenkin kiistatilanteissa.
Hyvä pointti. En oikein ymmärrä tuota vetoamista valmistumisen nopeutumiseen siinäkään mielessä, että useimmilla opiskelijoilla opinnot viivästyvät juuri opiskelun rahoittamisen vuoksi. Opiskelu ei tosiaankaan ole ilmaista (vuokrakin pitää maksaa eikä opintotuesta ole siihenkään). Ja kun opiskelija sitten opintojensa rahoittamiseksi käy töissä niin hups heijakkaa, äkkiäpä siinä meneekin sitten kymmenen vuotta.
Se että opiskelu olisi maksullista todennäköisesti tässäkin mielessä vain pidentäisi opintoja erityisesti niillä opiskelijoilla joilla pappa betalar inte. Ja sitten ne joilla pappa betalar (tai joilla sattuisi olemaan syystä tai toisesta se suhteellisen hyvätuloinen duuni) varmaankin tekisivät kuten ne vanhemmat tuossa edellisessä esimerkissäsi.
Ja siitä olen täysin samaa mieltä, että jos opiskelusta pitää maksaa, niin rahojen vastineeksi kyllä sitten kaipaisi aika paljon enemmän kuin mitä oppilaitoksilla nyt tai edes tulevaisuudessa todennäköisesti tulee olemaan tarjottavana. Ei näin.
Aivan. Motkotan samasta asiasta tänään näköjään.
Lukuvuosimaksu (huom. termin vaihdos lukukausimaksusta kuten tv-maksukin muuttuu mediamaksuksi) on aika unelias ja elämästä irrallaan oleva idealistinen idea, joka toteutuessaan olisi lähinnä vain haitallinen osaamista ja innokkuutta kiivaasti kaipaavalle taloudellemme ja yhteiskunnallemme.
“opintomaksu, jos se astuu voimaan, tulee muuttamaan opiskelijan ja oppilaitoksen suhdetta”.
Aivan. Kuten sinä ja Mervi tuossa kirjoitatte, niin jos opiskelijasta tulee maksaja ja asiakas, hän myös vaatii rahoilleen vastinetta. Eikä se oppilaitoksille ole mikään itsestään selvästi helppo paikka.
Veikkaus, kenties vääräksi osoittautuva, on se, että lukuvuosimaksu lisäisi oppilaitosten ja oppialojen välillä surffailua ja opintojen keskeytyksiä, mikä aiheuttaisi vain tyhjäkäyntiä koulutusjärjestelmään ja mahdollisesti vain pidentäisi valmistumisaikoja. Tarinat siitä, mistä saa rahalleen vastinetta, leviäisivät kampuksilla varsin vauhdilla.
Mervi: Niinpä, jotenkin tuntuu siltä, ettei päättäjät nyt oikein ole kiinni todellisuudessa.
Vaiheinen: Osa tuosta mainitsemastasi tyhjäkäynnistä saattaisi hyvinkin tulla siitä, että maksu aktivoi opiskelijat aktiivisemmin omia (maksajien) etuja ajaviin (opiskelija-)yhdistyksiin joka lisää politikointia ja vie aikaa opiskelulta. Ehkä.