SchizoBlog heitti hanskat naulaan ja sanoi moi vaan kaikille.
Kuten Tomi olen minäkin toisinaan miettinyt, josko tämän nyt lopettaisi, mutta kuten Tomi: En ole.
Kuitenkin aloitettujen ja kesken jääneiden kirjoitusten määrä tuntuu kasvavan ja kasvavan. On pieniä ajatuksia yhdestä jos toisesta. Sellaisia joista voisi kasvaa isompia juttuja. Vähän liian isoja juttuja, että jaksaisin niihin panostaa. Tuntuu siltä, ettei muulta tekemiseltä oikein ehdi.
Ennen oli helpompaa. Kaikki kelpasi julkaistavaksi. Vaan itsepä sitä on rimaansa nostanut. Voisikohan blogijuttujakin downshiftata?
Älä nyt vaan tosiaan lopeta… Tai siis hyvä kun et lopeta… Täällä on ollut monet kerrat erinomaisen nautittavaa lukemista.
Kiitoksia. Juu, en minä ole lopettamassa, sen verran kai tästä on tullut tapa.
Joo et kyllä lopeta, nih! :-)
Verkkaisempi tahti kuitenkin tuottaa sen, että kun kerrankin sitten on sanottavaa, niin se on sanomisen arvoista.
Kyllähän tätä blogia tarvitaan. Mistäpä muuten olisin saanut tiedon Schizon lopettamisesta.
Totta on kyllä, että tauon pitämisen jälkeen paineet ennen seuraava postausta kasvavat. Flow’n syntymiseen menee aina tovi.
Kesällä toivottavasti pääsen taas vauhtiin itsekin. Nyt on vielä vähän esteitä.
Ei kannata lopettaa, ei. Varsinkin, jos tuntuu, että juttu luistaa laisinkaan.
Ehkä osa blogien viehätystä on niiden impulsiivisuus ja spontaanius. Jos juttuja liikaa vatvoo, ne räjähtävät käsiin ja tuntuvat jo kulahtaneilta ennen julkaisuaan. Jos laatua on laisinkaan, voi määrä oikealla tavalla hoitaa loput. Kuitenkin tiheämmin ilmestyvää blogia on helpompi ja mukavampi seurata, vaikkei joka juttuun niin tarttuisikaan.
Voi teitä… :)