Katselin televisiota

Totesin jälleen kerran, katsellessani YLE Teemalta dokumenttia Ogilvysta (uusitaan sunnuntaina, tulee kai Areenaan), miten maailma ei muutu, vaikka maailma muuttuukin.

Minua jäi vaivaamaan, koska olen mielestäni miettinyt vastaavaa aikaisemminkin, miten sellainen selvästi älykäs henkilö, joka heitettiin ulos yliopistosta, mutta jonka valinnat elämässä tekivät hänestä valtavan menestyneen, voi sanoa, että yliopiston kesken jättäminen oli tyhmä asia?

Joko se vaan kuuluu asiaan sanoa niin, tai ehkä niin sanotaan siksi, että muutenhan menestyviä eksentrikoita saattaisi paljon enemmän, jolloin joukosta olisi vaikeampi erottua ja oma menestyminen vaikeampaa.

8 thoughts on “Katselin televisiota

  1. Koulujen kesken jättäminen oli paras päätökseni koskaan. Se ei ole (tietääkseni) koskaan sulkenut minulta yhtään ovea. Päinvastoin. Mikäli olisin jumittanut koulussa lähes kolmekymppiseksi kuten iso osa kavereistani, olisi moni älyttömän tärkeä etappi jäänyt saavuttamatta ollessani vielä siinä iässä, kun niistä osaa jotain ottaa irtikin.

    Yhteiskunnan paine käyttää ihmisten luovimmat vuodet opettelemassa ruodussa pysymistä on täysin käsittämätön.

  2. Tavallaan harmittaa, etten opiskellut ihmeemmin, mutta toisaalta, olen ollut töissä sen ajan ja oppinut sitä kautta aika paljon. En silti väitä, että kaikille sopisi tämmöinen.

    Päivääkään en ole tehnyt koulutustani vastaavaa työtä ja viimeksi koulua kävin 18-vuotiaana. Nyt ikää on jo paljon enemmän.

  3. Minun tarinani on kokolailla samanlainen kuin Pnukilla. Väitän että me olemme jossain mielessä etuoikeutettuja – olemme olleet luomassa uutta alaa, tai ainakin mukana sen ensi metreiltä lähtien. Vähän kuin lehtikuvaajat aikanaan olivat kaiketi pääsääntöisesti harrastajia joista tuli ammattilaisia.

    Toki edelleen alalle on mahdollista päästä ilman formaalia koulutusta, mutta toisaalta sellaisen perään kysellään ymmärtääkseni ainakin junioreilta entistä enemmän – ilmoituksissa ainakin, meillä senioreilla on sen vastineena vuosien tuoma kokemus ja viisaus *köh*.

    En minä omaa keskenjäänyttä sure, tuskin minä olisin valmis vieläkään, mikäli olisin jatkanut silloin joskus valitsemallani tiellä. Onneksi säännöllinen palkka houkutteli minut sieltä pois ja siitä lähtien myös pitänyt sillä tiellä.

  4. Epätavallisen/yleisesti hyljeksityn reitin kulkeminen on aina riski, ja vaikka ei tilastollisesti olisikaan (ei mitään hajua, mutta koulut jäivät kesken minultakin ja olen menestynyt hyvin), niin henkisesti se sellaiselta tuntuu. On vaikea suositella muille polkua, jonka näkee riskinä.

    Eli vaikka poikkeavasti toiminut menestyi, hän näkee oman menestyksensä sattumana ja edelleen uskoo yhteiskunnan kollektiiviseen mielipiteeseen konventionaalisen polun paremmuudesta.

  5. Itse päädyin alalle, jossa päästötodistus merkkaa enemmän kuin osaaminen tai pärstäkerroin. Eteneminen ei yksinkertaisesti onnistu ilman sopivaa päästötodistusta. Kävin viimeisen koulun iltalinjalla ja pääsin käytännössä välittömästi uuteen asemaan. Koulutuksesta ei ole ollut mitään hyötyä, mutta se päästötodistus sopivalla työkokemuksella avasi kuitenkin ovia ja mahdollisuuksia. Nyt kun tekisi mieli taas päästä edelleen eteen päin, mielessä on kytenyt uusi iltalinja… Siitäkin huolimitta että olen luultavasti vanhin tähän asti kommentoinneista ja luultavasti olisin sitä myös siellä (ilta)koulun penkillä. :)

  6. Ei Ogilvy ole älykäs. Omien sanojensa mukaan hänen ÄO:nsa on 96, eli alle keskiarvon. Lahjakas hän on ilmiselvästi, ja luultavasti myös viisas, muttei näemmä loogis-matemaattisesti älykäs.

  7. Eikös se ÄO-testi, johon Ogilvy viittasi, ollut jossain naistenlehdessä = ei erityisen uskottava lähde.

    Ja eikös lahjakkuus ja viisaus ole älykkyyttä?

Comments are closed.