Eräänlainen erratum, lisäosa

Pekka • 22.5.2010, 10.42

Lisäys toissapäiväiseen Anssi Kela -juttuuni.

Kelan Keikkaraportti. Yleisössä sellaiset 350-400 päätä, tuotto 1860,65 euroa (pyöreästi femman per korvapari). Fiilis oli ollut hyvä, mikä ei ole sinänsä yllätys koska yleisöllä ei ole lipun hinnan verran ennakko-odotuksia ja tarvetta saada vastinetta rahoilleen.

Odotin vähän näkeväni tietoa siitä, myytiinkö Tavastialla keikan yhteydessä levyjä tai muuta tavaraa, mutta siitä ei ole mitään mainintaa. Missään ei myöskään mainita josko keikka nauhoitettiin: Saattaisi kuvitella tällaisen erikoisemman keikan jälkimyynnin tuovan jokusen euron lisää kolehtiin (tai lisätä mielenkiintoa artistia kohtaan, tai olla tapa ylläpitää artistin ja yleisön välistä suhdetta pidemmän aikaa), sillä pelkkä ”maksa omantunnon mukaan keikan jälkeen” -strategia yksinään tuskin koskaan tulee olemaan erityisen lukratiivista.

Tietoviikko Talouselämä synkistelee Kelan keikasta perin kriittiseen sävyyn ja mokaa väittämällä, että ”kukaan ei musisoi ilmaiseksi huvikseen”. Se on tietenkin höpöhöpöä, sillä harrastelijat soittavat ilmaiseksi huvikseen. Vasta kun harrastelija rupeaa tienaamaan harrastuksellaan, loppuu ilmaiseksi harrastaminen ja huvikseen tekeminen: Harrastelijasta on tullut ammattilainen ja joka nuotista pitää saada fyrkkaa.

Anssi Kelan keikka, vaikka ei ehkä ollut mikään taloudellinen riemuvoitto, oli hyvä veto jonka uskon tuottavan artistille hyvää, kunhan tapahtumasta syntyneitä siemeniä kasvatetaan rauhassa ja hoidetaan sillä samalla intohimolla ja rakkaudella joka alunperin ohjasi harrastamaan musiikkia niinkin paljon, että harrastuksesta tuli ammatti. Mitään pikavoittoa ei pidä kuitenkaan odottaa – sellainen on yhtä epätodennäköistä kuin se, että harrastelijasta tulee ammattilainen yhdessä yössä.






10 mielipidettä

Erittäin mielenkiintoinen case. Varsinkin tuo keikan jatkojalostus erilaisen lisämyynnin muodossa tuntuisi aika luontevalta. Sopivasti leikelty keikkavideo voisi toimia hyvin myös mainosmediana.

Lisäksi Pekalle yksi täsmennys: eikös se kuitenkin ollut Talouselämä eikä Tivi joka aiheesta kirjoitti?


Kokemukseni mukaan ammattilaiset ne vasta huvikseen soittelevatkin eli koko ajan, vaikka eivät ”töissä” olisikaan. Se on kuulemma kivaa. Rahasta pitää toki koko ajan puhua ja valittaa. Niin taitavat tehdä kaikkien alojen ”ammattilaiset”. Ammattilaisen ja harrastelijan välinen hämärä raja on kaiketi euron piirtämä. Akateemisesti voisi jaaritella siitä ketkä ovat ”oikeita muusikoita” mutta se on, no, akateemista jaarittelua.

Yritän hakea tässä pointtina sitä, että ei Suomessa tähänkään mennessä ole soitto lakannut, vaikka liksat ovat olleet kehnoja ja jatkuvasti pitää tehdä keikkaa ilmaiseksikin niin aloittelijan kuin kokeneenkin.

Toisaalta, jos soittamisesta maksaminen lopetettaisiin ja soittaminen tämän takia loppuisi, menettäisimmekö jotain?


Seppo R: Kiitos korjauksesta. Meni epähuomiossa väärän joukkotiedotusvälineen piikkiin, ne ovat niin samanlaisia, että sekoitan ne toisinaan.

Mielestäni mainos on väärä tapa ajatella, sillä se pitää sisällään lyhytaikaisuuden ja pikavoittojen havittelun (joka tietenkin nykyään tuntuu olevan ainoa tapa hoitaa bisnestä: heti, nopeasti, paljon). Seth Godin on puhunut heimoista ja musiikista ja siinä on mielestäni ideaa. Ei mainoksia vaan suhteen ylläpitämistä, ohjaamista ei pomottamista.

(Keikkavideo on siitä heikompi vaihtoehto kuin pelkkä audio, että ensin mainittu vaatii paljon enemmän väkeä ja aikaa toteutuakseen ja siksi vaikeampi saada tuottamaan. Mutta video, jos siltä ei odota suoraa rahallista tuottoa voi verkossa levitessään olla pelkkää audiota parempi tapa saada huomiota.)

Mikko: Soittaminen ei lähtenyt liikkeelle rahasta, se ei lopu rahan puutteeseen.

Eri alojen ammattilaiset tekevät joissain konteksteissa ilmaiseksi sitä mistä heille toisessa maksetaan. Se on täysin normaalia. Jos kaveriporukka viettää saunailtaa möksällä ja jengissä on ammattimuusikko joka soittaa lurittaa pari biisiä akustisella kitarallaan porstualla illan pimetessä, niin olisi se vähän ahdistavaa jos joku siinä ottaisi sitten lompakosta femman ja antaisi sen muusikolle: ”hyvin soitit, tässä korvaukseksi vitonen, kiittipaljo”.

Se mitä minä ajan takaa on, että jos ryhtyy kokeilemaan valtavirrasta poikkeavia (nykyaikaisia?) tapoja tulojen hankkimiseksi, ei riitä tehdä sitä hätäisesti ja puolivillaisesti vaan siihenkin pitää ryhtyä samalla innolla ja yhtä suurin panoksin (ajallisesti ja taloudellisesti) kuin se mitä haluaa tehdä jotta sillä voi elää.


Aijai, käykääpä lukemassa Rumbasta ja etenkin sen keskustelupalstalta kuinka Jukkapoikaa itkettää, kun isot pahat festarit maksavat artistille niin kehnosti. Mikko lienee ehkä jutun lukenutkin?


Marjut: Että, festarikeikoilla ei rikastu. Uskaltaisikohan tähän sanoa, että ammatinvalintakysymys?


Tässä tapauksessa kannattaisi varmaan myös muistaa, että mielenkiinto Kelaa ja hänen tuotantoaan kohtaan on ollut aika hiljaista viime aikoina. Pelkän pöhinän aikaan saaminen ei tietenkään maksa kuluvan kuun vuokraa, mutta voi auttaa myymään sitä seuraavaa levyä (tai sitä keikkataltiointia josta Pekkakin puhuit).

Ongelma näissä nykyaikaisissa tavoissa hankkia tuloja taitaa olla juuri se, että niissä korostuu ajan ja työn määrän vaikutus. Ei sillä että se tulojen hankkiminen olisi ennenkään ollut jotenkin nopeaa ja vaivatonta. Ainakaan suurimmalle osalle tavallisista tallaajista. Se vaan jotenkin näyttää niin paljon työläämmältä ja enemmän aikaa vievältä.


On tuossa Kelan vedossa sekin puoli, että kun tekee tällaisen poikkeuksellisen tempun, saa poikkeuksellisen paljon lehdistön pöhinää, mitä ei olisi saanut tavallisella keikalla. Toisen kerran vetäessä tämä ei tietenkään toimi.

Mitä Jukka Pojan valitukseen Ilosaaren liksoista tulee, niin esiintyjälistasta päätellen hän on suostunut liksaansa. Miksi ihmeessä sitten kitisee? Olisi ilmoittanut, että maksakaa enemmän tai ei tulla, jos tämä rahasta kiinni on.


Pekka: Ymmärsin pointtisi. Luulen, että uudet tienaustavat juurtuvat vasta uusiin soittajasukupolviin.

Marjut: Enpä ollut lukenut mutta justinsa juu ja jetsulleen eli nyyh nyyh eli tuo, mitä hlehto sanoi.


Marjut: Nyt luin kommenttejakin: ovatko nämä tyypit ihan vakavissaan?

Kaikki nousevat barrikadeille, kun pieniä afrikkalais- ja aasialaislapsia riistetään, mutta kun kohteena on suomalainen artisti, on se jo ihan normaalia ja hyväksyttävää. Nalle Österman

Voi kiesus!


Mervi: Aika ja työn määrä korostuu tietenkin, koska uusi ei ole vanha, tuttu ja turvallinen. Ei ne vanhatkaan tavat syntyneet yhdessä yössä, sitä vaan ei enää muisteta vaan homma otetaan itsestäänselvyytenä. On aika herätä ja haistaa napalmi.