skrubu

Lähdin matkaan. Olin pakannut mukaan kaiken tarvittavan. Junassa ajattelin kirjoittaa hiukan, tuulettaa ajatuksia, näpytellä tekstiä tiedostoon. Aikaahan on.

Kaivan repusta läppäriäni mutta käsi kahmaisee tyhjää. Mukana on kyllä virtalähde vaan ei läppäriä.

Epic nerd fail, totean itselleni sanomatta ääneen mitään. Ottaa päähän. Ottaa aika pahasti päähän. Sitten tajuan, että minua harmittaa oma mokani (läppärin jääminen kotiin) eikä koneettomuus an sich. Koska en voi asialle mitään, hyväksyn todellisuuden sellaisena kun se on.

Olen siis kännykän, paperin ja kynän armoilla, ilman kaikkia niitä tiedostoja joita en siis ottanutkaan mukaani. Hetken asiaa pohtiessani päädyn hymyilemään (mitä vieressä istuvakin luulisi jos nauraisin). Kyllä tämä näinkin suttaantuu. Tai ehkä jopa: Kävipä hyvin – panee miettimään asioita toisin.

Tänään jatketaan 1980-luvun syntikkapoppimeinikiä casio-soundein. Saksalaisen Trio-yhtyeen tunnetuin biisi lienee Da Da Da -nimellä tunnettu Da Da Da I Don’t Love You You Don’t Love Me Aha Aha Aha, mutta tähän kaivoin esiin hiukan absurdimman Drei Mann Im Doppelbett, jonka muistan aiheuttaneen hilpeyttä… silloin joskus.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Mitä jos Hesarin juttu olisikin olisikin näin:

Helsinki harkitsee aurinkokennojen osittaista kieltämistä
Virkamiesten laatima raportti ehdottaa, että Helsinki ryhtyisi rajoittamaan tiukasti aurinkokennojen asentamista. Toteutuessaan ehdotukset estäisivät energiateollisuuden kanssa kilpailevien aurinkokennojen asentamisen suuresta osasta kaupunkia.

Yhtä kreisiä.

myöhemmin Facebookissa:

- No kun siis. Maalämpö kaukolämpöalueella kasvattaa sähkönkulutusta vähentämättä hiilidioksidipäästöjä.

- Jaha. Miksi tuo hesarin juttu sitten ei kerro sitä tietoa vaan laittaa maalämmön nyrkkeilykehän yhteen kulmaan ja kaukolämmön toiseen?

- Koska toimittaja on suuri tolvana eikä tiedä mistä puhuu. Maalämpö on kolmannekseltaan sähkölämpöä, mutta kaukolämmön lämpö otetaan talteen sähkön tuottamisesta.

- Miks näitä keskusteluja ei saa automaagisesti blogin kommentteihin? Grr.

- Tulinpa sitten blogista kommentoimaan tänne; mielenkiintoista tuossa kuviossa on kuitenkin se, että Helsingin kaukolämpö tuotetaan kivihiilellä (maalämpöpumpun vaatima sähkö voidaan tuottaa ympäristöystävällisemmin) ja sen hinta on muutenkin jotain ihan muuta kuin mitä tuollaisesta lähes ilmaisesta oheistuotteesta tarvitsisi veloittaa, edes kaukolämmön jakeluverkko ja sen ylläpito huomioiden.

Kaukolämpö (ja erityisesti koko ajan kasvava kaukokylmä) on Helenille rahasampo ja Helen taas tuo merkittävän osan kaupungin kassasta joten ei mikään ihme että tuollaiselle kiellolle yritetään keksiä jos jonkinlaista perustellulta kalskahtavaa syytä.

- Sitten on tietenkin tuokin puoli.

- Maalämmön käyttö vähentää sähkön kokonaiskulutusta vain, jos sillä korvataan sähkölämmitystä. Muuten se lisää siitä. Jokainen ymmärtää edellisestä seuraavan, että Helsingin hiilenpoltto ei maalämmöllä vähene.

- Itseasiassa Helsingissä on ainakin 8 huippulämpökeskusta, joissa kaukolämpöä tuotetaan kylminä aikoina raskaalla polttoöljyllä (hyvin kallista), eikä varsinaisten voimalaitostenkaan tuotanto ole ollut enää aikoihin kylmällä ilmalla sähköntuotannon sanelemaa, vaan kaukolämmön vuoksi pyörivien voimalaitosten ylimääräistä sähköä myydään sitten sähkömarkkinoilla hyvinkin halvalla.

Kaukolämmön osalta Helsinki on siis omavarainen -27 lämpötilaan saakka, mutta tuolloin jo osa kaukolämmöstä tuotetaan öljyllä (kaikki huippulämpökeskukset käytössä 100% teholla) ja normaalit voimalaitokset pyörivät nimenomaan kaukolämmön tuotannon ehdoilla.

Sinänsä kaukolämmön käytön väheneminen kyllä vähentää hiilen ja etenkin öljyn polttoa Helsingissä. (Lähde: Helsingin Energialla vuosikymmenten uraa edelleen jatkava lähipiirin henkilö)

- Mulle ei tule Hesaria eikä nettijuttu avaa asiaa kovin pitkälle, mutta yksi potentiaalinen syy maalämmön rajoittamiseen ainakin kaupunkialueella voi olla myös maanalainen asemakaava joka estää maalämmön aika pitkälti erityisesti tiheässä kaupunkirakenteessa. Meillähän on keskustapuistoja joiden alla on pahimmillaan alle 25 senttiä multaa ennenkuin alkaa tunnelit ja intrarakennelmat. Tämäkin siis _voi_ olla tuossa hommassa takana ainakin osittain

Kukkuu! Ei siis käki vaan Devo ja englanniksi, että Peek-A-Boo! vuoden 1982 levyltä Oh, No! It’s Devo. Kaverilla oli tämä vinyylinä, siksipä se oli minulla C-kasetilla. Kaikkea sitä on tullut kuunneltua.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Joku puhelinoperaattoreistamme tuolla televitsioonin puolella kertoo labratakkiin pukeutuneen naisen muodossa (lisääkö labratakki ja mainoksen kuukautissuoja/meikkivoide-tunnelma jotenkin uskottavuutta?) miten jollain laskimella voi säästää jopa prosentteja puhelinlaskusta.

Oikeesti, jätkät hei?

Jos puhelinlasku on esim 100 € kuussa, on prosentti 1 €, joten jos säästää prosentteja, sanotaan esimerkiksi kolme, säästää sitä kolme euroa kuussa. Mitä saa kolmella eurolla? Ei edes televisiossa mainostettua kotimaisen pikaruokaketjun hampurilaista.

Toisaalta jos puhelinlasku on 100 €/kk, ei kolmella eurolla varmaan ole mitään merkitystä. Tai sillä, että säästää prosentteja.

Entä jos puhelinlasku on vaikka 24,99 €/kk, ja siitä säästäisi jopa prosentteja, sanotaan tässäkin kolme, jäisi kuukaudessa maksettavaksi vain 24,24 € ja silloin voisi kuukaudessa säästetyn summan käyttää vaikka yhteen kokonaiseen ensimmäisen luokan kirjepostimerkkiin.

Jopa prosentteja… huhhuh.

Valintatalo & Turku 2011.

Olen aina jotenkin yhtä yllättynyt siitä, miten jotkut kuvistani Flickrissä keräävät muita selvemmin suurempia kävijämääriä ja/tai pääsevät Flickrin oman kiinnostavuusalgoritmin avulla Exploreen. Englanninreissun kuvista etenkin kattolamppu ja pikantin värinen tönö ovat sellaisia kuvia.

Tai siis lähinnä siitä olen yllättynyt, että usein kyseessä on kuva joka ei minulle tunnu yhtä tärkeältä kuin joku toinen kuva. Ehkä se on juuri sitä, että omalla kuvaushetken kokemuksella (joka vaikuttaa voimakkaasti siihen miten kuvaaja itse kokee julkaisemansa kuvan) ei ole mitään korrelaatiota siihen millaisena katsoja näkee ja kokee julkaistun kuvan (ellei kuvan yhteydessä samalla julkaise tietoa kuvaustapahtumasta).

Olisi vallan mainiota jos pystyisi katsomaan omia kuviaan ilman minkäänlaista havaintoa kuvaushetkestä, nähdä tuotoksensa jonkun muun silmin. Vaikka ei se tietenkään vielä kertoisi paljon mitään. Me kun emme näe silmillämme, vaan aivoillamme, ja kaikki näkemmämme tulkitaan oman kokemuspohjamme kautta – siksi jokainen kokee yhden ja saman kuvan kukin omalla tavallaan. Siksi ei myöskään ole olemassa hyviä tai huonoja kuvia, on kiinnostavia tai ei kiinnostavia kuvia, sekä kuvan ottajan näkökulmasta onnistuneita (lopputulos vastaa sitä mitä oli odottanut näkvänsä) sekä epäonnistuneita (otettu kuva ei vastaa odotusarvoa, eli on esim. liian tumma tai tärähtänyt).

On vuosi 1981, Kim Wilde on parikymppinen, minä 13 ja me olemme lapsia Amerikassa. Veljelläni taisi olla vinyylillä tämä, minulla ei. Muistan kuitenkin. Kiinnostuksesta puutarhanhoitoon en tiennyt vasta kun nyt. Videon loppu ei ole paras mahdollinen.

–
Katso lisää maanantaipoppia