Lisäys edelliseen

(Addendum kirjoitukseen Sadankymmenen metrin journalismi, eli: Tämä tietenkin unohtui kirjoitushetkellä ja muistin sen vasta nyt.)

Kaksi kymmenvuotiasta tekemässä periaatteessa mitä tahansa ja siitä voi syntyä kilpailu: Makeisten syöminen, nenän kaivaminen, juokseminen tai vaikka ojan yli hyppiminen. Annetaan tämän jatkua vuosia, kasvatetaan osallistujien määrää ja näin meillä onkin keihäänheitto, hevospoolo, sumopaini tai vaikka mäkihyppy. Ja sitä kutsutaan urheiluksi.

Urheilla voi hyvin monessa lajissa ja niitä keksitään koko ajan lisää. Lajit tulevat ja menevät. Monet uudemmat tai hyvin paikalliset (erikoiset?) ovat kuin parin kymmenvuotiaan keksimiä: Saappanheitto, suopotkupallo, saunominen, jääpetanque. Okei, tuo viimeinen oli meidän päähänpisto kerran parikymppisinä, mutta hauskaa oli.

Journalismista löytyy myös monia lajeja ja niitä kehitetään koko ajan lisää. Jotkut ovat ajattomia, toiset muuntuvat maailman muuttuessa ja jotkut elävät niin tietyssä ajassa, etteivät pysy hengissä maailman muutoksissa. Vaan kuten urheilussa, laittamalla melkein mitä vaan Suomen- tai maailmanmestaruus -termin eteen, voi myös journalismi-sanan eteen laittaa periaatteessa melkein mitä vaan. Se voi olla sana joka kuvaa sitä missä juttu julkaistaan (printti-, sähköinen), mikä on jutun aihe (viihde-, innovaatio-), mitä työkaluja on käyttänyt juttua tehdessä (valokuva-, data-), miten on lopputulokseen päästy (tutkiva-, mielipide-) tai vaikka mistä on tieto löytynyt (tietokanta-).

Urheilusta poiketen jounalismissa etuliitteet eivät kuitenkaan voi olla liian yksityiskohtaisia: Punarapujournalismi ei oikein toimi, mutta punarvunheiton MM-kisat tuntuukin jo ihan mahdolliselta.