Ruudun edestä

Olen tässä jo jokusen ajan kiinnittänyt huomiota ratikoissa ja metroissa oleviin digitaalisiin näyttöihin jotka suoltavat uutisia, säätietoja ja HSL:n tiedotteita sekä kaupallisia viestejä. Se mikä niissä on herättänyt kiinnostukseni, koukuttanut mennen tullen, ei niinkään ole viestien sisältö vaan tekniikka ja siinäkin lähinnä sen kökköys.

Vaikka näyttöjen laskentateho ei näytä tarjoavan mahdollisuutta kuin säälittävän nykivään liikkeeseen, tuntuu siltä, että ilmoittajille on tärkeätä saada viesteihinsä jonkinlaista animaatiota.

Usein viestit, joiden alussa on animaatiota ennen itse pääsisältöä (ajatuksena varmaankin huomion herättäminen) töksätelevät esiin kuin kärsien visuaalisesta änkytyksestä (kyllä, herättää huomion mutta ei ihan toivotulla tavalla, olettaisin) ja kun on aika siirtyä itse pääviestiin kaikki menee ohi niin nopeasti, ettei sisällöstä saa selvää.

Tämä näyttäisi johtavan siihen, että jonossa seuraavana olevien viestien rytmitys menee täysin sekaisin. Yllättäen niin uutisjutut kuin kaupallisetkin viestit, joissa ei ole liikkuvia elementtejä, vilahtavat ohi alta aikayksikön. Hyvä jos ehtii uutisesta (otsikko ja pari lausetta) lukea puolet otsikosta kun ruudulla välähtää jokin kuva (oliko se ehkä viinimainos?) jonka jälkeen ruudulle ilmestyy HSL:n tiedote josta ei myöskään ehdi saamaan mitään selvää ennen seuraavaa kökköanimaatiota (hetkinen, mikä poikkeuslinja, missä?).

Ainoa asia joka tuntuu pysyvän aina ruudulla niin pitkään, että siitä saa selvää on säätiedotus.

Säätiedotusta lukuunottamatta koko näyttövehje tuntuu informaation jakelun (kaupallisen tai hyödyllisen) kannalta hyvin turhalta vehkeeltä. Käyvätköhän maksavat asiakkaat koskaan joukkoliikennevälineissä katsomassa mistä oikeastaan maksavat?

6 thoughts on “Ruudun edestä

  1. Visuaalinen änkytys on hyvin kiteytetty. Minulle tulee aina ratikassa mieleen jonkinlainen panopticon, jossa henkisesti murrettujen ihmisten tajuntaan syötetään isoveljen viestejä.

    Poikkeuksen vahvisti “Runoja raiteilla” -konsepti, joka toi piristävää vaihtelua mainoksiin ja vanhoihin uutisiin. Tosin, ei niitä runojakaan ehtinyt lukea.

    Mun haaveena on, että noiden ruutujen avulla voitaisiin jotenkin hyödyntää ihmisten aivokapasiteettia työmatkojen aikana. Siitä sais Wikipedian, jos toisenkin äkkiä kasaan, jos ihmiset tekisivät matkansa aikana edes minuutin työtä yhteisen asian eteen.

  2. Mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia juttuja ovat olleet erilaiset pikku virheet joita tekniikassa näyttää olevan. Ilmeisesti ruutujen sisältö päivittyy asemalla jollakin tavoin, koska yleensä asemien kohdalla mainosvirrat katkeavat kesken tai tapahtuu jotain muuta yllättävää.

    Parasta viihdettä oli, kun ruutu kerran boottasi ja katselimme päät kallellaan mustalla ruudulla sivuttain valuvaa käynnistystekstien virtaa. Se oli miltei taidetta.

  3. Hannu: Aika synkkä tuo Panotpticon-vertaus, mutta ymmärrän kyllä. Wikipedia on ehkä vähän… hmm… paljon, kun miettii ettei spårassa istuta hirveän pitkään, mutta jotain interaktiota voisi kyllä olla. Kansanäänestyksiä?

    Mervi: Ruuduissa voisi olla kuvataidetta. Se olisi hienoa.

  4. Olen ihmetellyt ihan samaa. Näytöt sinänsä vaikuttavat laadukkailta, teksti on terävää läheltäkin katsottuna, mutta minkäänlaisiin sulaviin siirtymiin ei tunnu riittävän potkua.

    Ja miksei siellä voi olla oikeita uutisia vaan jotain Vartti-lehden Mies hyppäsi kalliolta – kiviä kiinnosti -juttuja.

  5. Tai olisi edes tuoreita juttuja. Useassa ratikassa on jo langaton verkko tarjolla asiakaskäyttöön, joten voisi kuvitella että linuxilla pyörivään purkkiin voisi pysäkillä, tai *gasp* mobiilisti päivittää tuoretta sisältöä. Ainakin viikonloppuisin tuntuu pyörivän samat jutut aina vain, en muista tarkkailleeni näyttöä enää arkisin sen jälkeen kun jälleen löysin työmatkalukemisen autuuden.

  6. Ja miksi ne, jotka mainoksia toteuttavat, eivät ymmärrä laitteen kökköyttä vaan sen sijaan, että painottaisivat pääviestiin, pelleilevät animaatioilla jotka heikentävät viestin perillemenoa.

Comments are closed.