skrubu

Lähetin Helsingin kaupungin eräälle osastolle kysymyksen palautelomakkeella. Satuin sitten huvikseni kokeilemaan tarjolla olevaa kuuntele-toimintoa. Tosin sivulla jolla olin, ei juurikaan ollut sisältöä ja lopputulos oli hupaisan ojentava: Ihan tosi hei, kiitos palautteesta!

Kiitos, kuuntele! by pni

Piti tässä tarkistaa erään kevyen liikenteen väylän nimi Helsingissä. Muistin, että kyseessä on jonkun ihmisen mukaan nimetty raitti.

Tapani mukaan suuntasin selaimen kohti Googlen karttaa ja napsuttelin esiin oikean kohdan vaan eipä siinä näkytkään mitään nimeä. Hmm…? Olen ihan varma, että kyseisellä raitilla on nimi.

Näinköhän Googlen kartalla on muitakin pienempiä reittejä ja raitteja nimeämättä? Kyllä. Tarkistin asian ja huomasin, että eihän ne vain ole nimettömiä, vaan puuttuvat kokonaan. Näyttää puuttuvan myös pieniä teitä joilla autoliikenne on sallittua.

Ei ole muuten Eniron kartta sen parempi sen suhteen.

Onneksi Helsingin kiinteistöviraston kaupunkimittausosasto tarjoaa (nyt näköjään uudistunutta ja käytettävyydeltään vanhaa paljon mukavampaa) karttaa josta löytyy pienetkin raitit ja polut.

Paikallistieto on yhä siis paikallistietoa.

Ylläpitääkseni äkäisen internet-sedän mainettani, on minun kontrastin vuoksi joskus annettava hiukan positiivistakin palautetta. Tässä pari tapahtumaa lähimenneisyydestä.

Putiikki

Onnistuin kantamaan Alepasta kotiin asti pussillisen salaattia jonka viimeisen käyttöpäivän huomasin, kun piti kokkailemaan ruveta, olleen jo edellisenä päivänä. Tuote näytti olevan kunnossa mutta ihan periaatteellisista syistä ajattelin palautta pussin putiikkiin.

Vaan eipä ollut minulla kuittia. Ja väsytti ja vaikka mitä. Samana päivänä en sitten saanut itseäni Alepaan takaisin – vasta seuraavana.

Ojensin hyllyjä järjestelleelle myyjälle eilen ostamani ja toissapäivänä vanhaksi menneen salaatin. Kerroin ettei minulla ollut kuittia ja odotin sopivaa kommenttia johon voisin sitten heitellä sarkastisia piikkejä. Vaan loihe myyjä minua ymmärtäen ja kuitin puutteesta välittämättä lausumaan, että tainnut käydä päivämäärien tarkastajalle vanhanaikasesti ja kas tässä sinulle uusi samanlainen. Otti vielä ja kaivoi esiin sellaisen jonka viimeinen käyttöpäivä on mahdollisimman pitkällä tulevaisuudessa. Pysyy pidempään tuoreena, hymyili.

Hymyilin sitten minäkin. Kisahallin Alepa, kiitos.

Paakari

Olin sattumoisin eräänä aamuna tavallista aikaisemmin liikenteessä ja kotiinpäin tullessani, ennen kuin päivä edes oli ehtinyt vaaleta kunnolla, muistin, ettei minulla ole leipää kotona. Koska satuin olemaan Töölöntorin lähettyvillä, päätin käydä tarkistamassa viikkoa aikaisemmin noteeraamani Crustum-leipomon myymälän Topeliuksenkadun alkupäässä.

Astuessani vasta noin kuukauden vanhaan myymälään, huomasin siellä kunnon kahvilaitteen ja päätin ravita kehoa ja mieltäni cappuccinolla sekä unikonsiemenkinkkusämpylällä joka näytti huokuvan herkullisuutta.

Siinä istuessani myymälän ainoan istuttavan pöydän ääressä aamiaista nauttiessani myyjä kyseli oliko kahvi hyvää – oli nimittäin vasta äskettäin saanut laitteen eikä ollut siihen ehtinyt tutustua kunnolla, vaikka olikin aikaisemmin vastaavia käyttänyt. Vastasin kahvin maistuvan. Sämpyläkin maistui, tuoretta oli.

Höpöteltiin siinä sitten niitä näitä mm. kahvilakulttuurista, Jöröjukasta, Maxista ja Moritzista sekä silkkilakanoista. Lähtiessäni ostin mukaan kotiin lämpimän täysjyväleivän.

Kokemus oli mitä mukavin. Kiitos Topeliuksenkadun Crustumille oikein mukavasta aamuhetkestä.

Hankittuani liput Roger Watersin seinäspektaakkeliin jopa hiukan pelottavantuntuisen lippu.fi:n tilaushärpättimen kautta, huomasin samalla rekisteröityneeni Lippupisteen asiakkaaksi. En edes ollut ajatellut asiaa lippuja hankkiessani (oikeasti, kuka ehtii sellaista ajatella kun kyseessä on keikka joka myydään loppuun silmänräpäyksessä ja järjestelmä on mitä on), mutta niinpä minulle rupesi sitten tulemaan markkinointiviestejä (ns. uutiskirjeitä) Lippupisteeltä.

Jonkin aikaa sitä kestin. Ajattelin, että ehkä sieltä jossain vaiheessa tulee jotain relevanttiakin sisältöä. Ei tullut ja jostain syystä sieltä tuli joka toinen viikko aina peräkkäisinä päivinä kaksi erilaista ”uutis”-kirjettä. Yksi oli täynnä sälää, ihan mitä vaan tapahtumia joihin voi ostaa lippuja (jääkiekkoa, hevosshow, Martti Suosalo kertoo Babarin tarinan… you name it). Toinen sähköposti toi ilosanomaa korporaationäkökulmasta: Taphtumien järjestämisestä yrityksille, asiakaslehden jakelupisteistä ja esimerkiksi siitä, että American Express käy maksuvälineenä.

Niinpä päätin tehdä kuten (melkein kaikkien) sähköpostimarkkinointiviestiensä alareunassa lukee ja käydä osoitteessa lippu.fi muuttamassa asiakastietojani jotta tämä bittien tuhlaus loppuisi.

Olin, kuten tapanani on uusia salasanoja keksiessäni, kirjoittanut tunnukset muistiin, joten kun kirjauduin lippu.fi:hin ja sain virheilmoituksen, olin hiukan hämmästynyt. Kokeilin vielä pari kertaa, pääsemättä kuitenkaan palveluun. Niinpä sitten päätin tilata unohtuneen salasanan, mutta sekään ei onnistunut. Lippu.fi ei tunnistanut sähköpostiosoitettani, vaikka niin sieltä osasivat mainosviestejä kuitenkin lähettää.

Otin sähköpostitse yhteyttä Lippupisteen asiakaspalveluun, josta vastattiin ihailtavan nopeasti. Käy ilmi, että olen ostaessani rekisteröitynyt nettikauppaan osoitteessa eventim.fi, joka on Lippupisteen toinen verkkokauppa ja jossa ei ole osioita jossa voisi omia tietoja muuttaa. Näiden kahden verkkokaupan ”yhdistyminen on suunnitelmissa, mutta valitettavasti sitä ei pystytä heti toteuttamaan”.

Pahoittelivat virheellistä tekstiä viesteissään ja poistivat sähköpostiosoitteeni postituslistaltaan.

Monikohan muu, mietin sitten, saa Lippupisteeltä markkinointiviestejä joissa on virheellistä tietoa (osoitelähde sekä peruutusmahdollisuus)? En nimittäin ollut yksin sinä eräänä maanantaiaamuna lippuja ostamassa.

Keskustellessani puhelinliittymistä tässä päivänä eräänä satuin huomaamaan, että oma operaattorini ei enää myynyt sitä mobiililaajakaistatuotetta joka minulla oli käytössä. Tämän tilalla oli kolme uutta, joista kallein (”rajoittamaton jopa 15 Mbit/s”) oli halvempi kuin se 512 kbit/s joka minulla oli.

Ohhoh, ehdin ajatella, kunnes tajusin, että näin ne hinnat kilpaillaan koko ajan lähemmäs ja lähemmäs nollaa.

Ei kuitenkaan harmita, vaikka voisikin. Jäin sen sijaan miettimään mitä olisi voinut tapahtua jos operaattorini olisi viitsinyt kertoa minulle mobiililaajakaistamuutoksistaan jo silloin joskus keväällä, jolloin nämä kolme nykyistä tuotetta tulivat myyntiin. Olisivat voineet myydä minulle kalleimman, kertomalla, että saan rajoittamattoman nopeuden hiukan halvemmalla kuin mitä nyt maksan puolesta megasta. Olisin ollut iloinen ja yllättynyt. Olisin tuntenut saavani palvelua.

Toisaalta, mitäpä nuo operaattorit jo asiakkaikseen koukutettuja sen kummemmin paapomaan, johan ne maksavat. Nyt saivat kerättyä puolisen vuotta reilua ylihintaa. Niinpä kävin eilen tuplaamassa mobiilisurffausnopeuteni (=nimellisnopeuden), samalla pienentäen kännykkälaskuani keskimäärin lähes neljänneksellä per kuukausi. Säästöä joka minuutti siis, ehkä jopa jokainen bitti etten sanoisi.

Täytyypä kokeilla, että jos tekee Saunalahden mobiililaajakaistasivun osasta Web Clip Widgetin (huom! linkin takana video) niin tuleeko sitä sitten hiukan usemmin tarkistettua mitä operaattori tarjoaa.

Joskus kahdeksankymmentäluvun puolivälin paikkeilla sain lahjaksi jostain kumman syystä LP-levyllisen sen ajan hittimusaa. Olin siinä vaiheessa jo, muistaakseni, myynyt suuren siivun sieluani progahtavammalle tavaralle joten pitkäsoitollinen aivotonta poppendaalista ei ehkä iskenyt erityisemmin, mutta popvammani sai minut äänittämään LP:n (jonka nimeä en muista, mutta kyseessä oli joku geneerinen, oletettavasti kotimaan markkinoille tarkoitettu levy-yhtiön myynninmaksimointi) C-kasetille, jota sitten kuuntelin siellä täällä (ehkä se jopa jossain pippaloissakin soi, kai).

Kyseisen LP:n biiseistä (joita taisi olla kymmenen) suurin osa (yhdeksän) jumputti itsensä yhdstä korvasta sisään ja toisesta ulos jättmättä mitään jälkeä käynnistään. Yksi tuli mieleen, kun vastikään näin jossain seuraamassani syötteessä kuvan biisin esittäjästä.

Biisi ei ole kummoinen, aika mitäänsanomaton SAW-tuotos joita siihen aikaan oli noin kolmekymmentäkahdeksan tusinassa, kuitenkin siinä oli jotain joka jäi mieleen. Epäilen sen olleen sen möreän lauluäänen joka ”lauloi” olevansa kaunis. Siinä oli jotain ristiriitaista, ainakin sille nörttiteinille silloin joskus.

Maanantaipoppina Divine: I’m So Beautiful (1984).

–
Katso lisää maanantaipoppia

Yksi suosikkikysymyksistäni on jo pitkään ollut lyhyt ja näennäisesti yksinkertainen: Miksi? Asetan itselleni joskus tämän kysymyksen jostain mitä olen tekemässä. Vähän aikaa sitten kysyin itseltäni: Miksi teen kalentereita?

Asiaa pohdittuani sain itselleni, jälleen kerran, selkeäksi sen, että alunperin, ja yhä vaan, päämotivaationi kalentereiden julkaisemisessa on saada kuviani leviämään maailmalle. On jotenkin nautinnollista tietää, että joku muukin pitää kuvistani niinkin paljon, että pitää niitä hetken seinällä.

Niinpä, vaikka vuoden 2011 kalenterit jo ilmestyessään olivat halvempia kuin vuoden 2010 kalenterit (ja tein osasta jopa kooltaan pienemmät, vielä halvemmat versiot) kävin korjaamassa hintoja alaspäin.

Alennukset ovat, kalenterista riippuen, 25 – 40 %. Tätä alemmaksi hintoja ei juurikaan saa.

Omasta näkökulmastani käytännöllisesti katsoen lahjoitan kalenterit pois. Ekonominen hyöty per myyty kalenteri on mitätön, mutta henkinen tuotto sitäkin positiivisempi: Koska raha ei kassaan kilahda, lisääntyy oma onnelisuuteni. Ostajan näkökulmasta asia ei tietenkään tunnu tai edes ole niin, koska fyysisillä tuotteilla on tuotanto- ja postituskustannukset sekä lulu.comilla yhtiönä tietenkin tarve tehdä voittoa.

Kalenterit löytyvät siis osoitteesta stores.lulu.com/skrubu (jota kautta ne myös ovat ostettavissa).

Olen kirjoitellut vuoden 2011 kalenterista aikasemmin kolme juttua:
Kalentereita vuodelle 2011 (osa 1)
Kalentereita vuodelle 2011 (osa 2)
Kalentereita vuodelle 2011 (osa 3)

Kysymys:

Hyvä Linjabiilikeskus,
olen jo jonkin aikaa miettinyt, pääsemättä lopputulokseen, että mitä lienevät ne numerot, jotka esiintyvät sähköisten lasiovien yläpuolella olevassa värillisessä näyttötaulussa? Nyt en tarkoita linjabiilin numeroa, vaan sen edessä olevia, yleensä neljää numeroa jotka ovat jaettu pareihin kaksoispisteellä (esimerkiksi näin: 11:15).

Vastausta, kuten niin usein myös linjabiiliä, odotellen,
Eräs linjabiilipalveluiden käyttäjä

Linjabiilikeskus vastaa:

Hyvä linjabiilipalveluiden käyttäjä,
Numerot joihin viittaatte kuvastavat kellonaikaa. Yleensä nämä numerot paljastavat linjabiilipalveluiden käyttäjille milloin on ajateltu linjabiilin kuljettajan ohjaavan onnikkansa pois laiturilta kohti määränpäätänsä. Mutta poikkeuksena, ja tämä, olemme huomanneet, aiheuttaa valitettavaa päänvaivaa monelle, länteen päin liikennöivien linjabiilien kohdalla kellonaika ei kuvaa onnikan lähtöaikaa, vaan Espooseen menevien linjabiilien kohdalla näytöllä ilmoitetaan ajankohta jonka jälkeen linjabiili saattaa mahdollisesti ilmestyä laiturille. Tarkkaa aikaa ei nykyteknologian avulla millään pystytä näyttämään johtuen pääkaupungin ja Espoon maaseutukaupungin välisen massaeron aiheuttaman aikavääristymän vuoksi, mutta tiedemiehemme tutkivat asiaa valkoisissa takeissaan.

Ehkä jonain päivänä pystymme vielä kertomaan Espooseen menevien linjabiilien tarkan lähtöajan.

Iloisin terveisin,
Linjabiilikeskuksen väki