Kulutamme musiikkia eri tavoin

Tämä, Facebookissa monien suosittelema, kaimani Pekkalan Kun siirryin maksamaan musiikista kuukausimaksua muuttui myös suhtautumiseni teknologiaan -kolumni hs.fi:ssä listaa monia samoja asioita joita niin monet muut Spotifystä hullaantuneet ovat listanneet. Mutta koska en ole vieläkään vakuuttunut Spotifyn ylivoimaisuudesta ajattelin jauhaa tässä blogissa asiasta jonka valtamedia on jo nostanut esiin.

Spotifystä löytyy paljon musiikkia, kyllä, mutta ei läheskään kaikkea. Ainakaan kaikkea sitä mitä minä haluan kuunnella, koska lienen nirso tai mahdollisesti jopa aivan liian rajoittunut. Sitäpaitsi Spotify ei osaa soittaa kappaleita, jotka kuuluvat saumattomasti yhteen ilman, että biisien välissä olisi aina lyhyt tauko – asia, jolle pystyin tekemään jotain kun iTunes kärsi samasta idioottimaisuudesta, mutta jolle en voi mitään Spotifyn alaisuudessa.

Kun lopettaa maksamasta kuukausimaksua, ei enää pääse kiinni kaikkeen siihen mihin aikaisemmin pääsi. Kuukausimaksu, joka tässä tapauksessa on aika pieni, on ihmismielen kannalta aika mielenkiintoinen: vähällä maksulla (pieni paha) kokee saavansa todella paljon (iso hyvä), mutta maksamisen lopettaminen (pieni hyvä) tuo suhteettoman ison menetyksen (iso paha) sillä kaikki musiikkihan on periaatteessa jo tuntunut omalta, vaikka oikeastihan sitä on vain tottunut lainassa olevaan isoon musiikkivalikoimaan. En tiedä haluanko koukuttaa itseäni tällaiseen.

Spotifystä, vaikka maksaisit tunnollisesti kuukausimaksujasi, poistuu musiikkia ilman, että sinulle siitä kerrotaan. Et voi olla varma siitä, että diggaamasi musiikki on tarjolla tänään vaikka sitä eilen kuuntelitkin. Tämä on juuri niin sapettavaa, ettei kukkaroni nyörit löysene Spotifyn suuntaan.

Spotify on tavallaan kuin uudestaan keksitty lisenssimaksullinen radio joka muuttaa joidenkin ihmisten kulutustottumuksia, ja juuri kulutustottumuksistahan tässä kai loppujen lopuksi on kyse.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Spotify on kiva lisä, etenkin ilmainen Spotify ja nimenomaan musiikin löytämiseen. Levykauppojen (netissä olevien) 30 sekunnin ‘esikatselut’ eivät aina riitä antamaan musiikista oikeata kuvaa. Silloin tulee usein käytyä Spotifyn puolella tarkistamassa onko levy kuunneltavana. Jos on, niin hienoa. Jos ei, niin yleensä MySpacen puolelta löytyy jotain (ei yhtä elegantti ratkaisu, mutta usein parempi kuin sika ja säkki -menetelmä).

Ainakin toistaiseksi.