Albert kaljalla

Käviköhän Einsteinille koskaan näin?

Yhtenä päivänä, kun Albert jo pidemmän aikaa on työstänyt suhteellisuusteoriaansa ja tietty semmoinen hyvän tuntuinen ajatus on noussut selvästi keskeiseen rooli, puhelin soi: Kaverit houkuttelevat kapakkaan kaljalle, onhan perjantai ja kaikki.

Toisin kuin Albert, Albertin kaverit eivät ehkä ajattele maailmaa ja kaikkeutta yhtä teoreettisella tasolla kuin Albert. Ovat sellaista mukavaa, ystävällistä väkeä jolle käsinkoskeltavat ja itseään lähempänä olevat jutut ovat tärkeitä ja aika on se mitä kello näyttää.

Istuvat sitten siinä ja puhelevat niitä näitä, kun Albert päättää jakaa keskeiseen rooliin, kuin fokuspisteeksi nousseen ajatuksen teoriastaan:

– Jätkät hei, mä oon tullu siihen lopputulokseen, että kaikki on suhteellista.

Albert on tyytväinen kun saa jakaa teoriansa kiteytyksen kavereilleen. Pöytäseurue hiljenee puoleksi sekunniksi ja räjähtää sen jälkeen nauramaan.

– Kaikki on suhteellista? Albert, Helvetti sentään tostako sulle maksetaan? Mitä te siellä oikeesti polttelette?
– Hei mulla on kanssa ajatus: pyöreä ei ole kulmikas! Hahahaa! Vaihdetaan työpaikkoja, tässä on mun pirssin avaimet.

Yleistä hihittelyä.

– Eiku jätkät kattokaas kun se siis perustuu siihen, että mä oon nyt seitsemän vuotta ajatelu mitä tarkoittaa “nyt” noin fyysiikan ja…

– “Nyt” kuule takoittaa sitä, että nyt otetaan. Neiti, kierros tequillaa kaikille ja tuplasti Albertille!

– Voi jumalauta teidän kanssanne…

2 thoughts on “Albert kaljalla

Comments are closed.