Lälläslää

Jäin miettimään mikä minua hämää siinä mitä olen ruvennut kutsumaan lälläslääksi, eli verkkojulkaisujen otsikointi joka on kuin yli-innostuneiden päiväkotilapsien huomiohakuisuutta: Minä minä minä, kattokaa mua, kiinnostukaa mun jutusta – mä tiiänki kuka on palaamassa eduskuntaan mut sä et, lälläslää!!! Härnäätään, tehdään ehkä joku kepponen. Mitä vaan, vaikka nenänkaivuuta, kunhaan saadaan huomio edes hetkeksi, että voidaan kuvitella jonkun välittävän.

Lälläslää saattaa tietenkin tuoda lukijoita paikalle kun otsikko nähdään tuoreeltaan, mutta sellainen toimii vain hyvin lyhyen aikaa, eikä siitä kai irtoa juurikaan hakukonerakkautta. Sitten onkin kaivettava nenää vielä härskimmin, kaksin käsin, että joku huomaa.

Ennen ainakin tuntui siltä, että julkaisuilla oli uskottavuutta, mutta nykymeininki räkäklimpit sormenpäissä lälläsläätä huudelleen ei oikein tue menneiden aikoijen mielikuvaa (brändiä?).

Ehkä uskottavuus ei kuitenkaan ole se mihin pyritään? Voi olla, että nopeasti näkyviltä katoavat lälläslää ja kattokaa mä syön räkää -kimittelyt ovat tarkoituksenmukaisia, sillä useimmitenhan ne näyttäisivät olevan vain sontaa, lannoitetta jolla ravitaan kasvualustaa mainonnalle (joka myös huomiohakuisesti huutelee). Kun mainokset kukkivat, on kaikki hyvin.

Taitaa olla niin, että minua hämää se, että vaikka lälläslää vaikuttaa päiväkotimeiningiltä, ei julkaisuilla, toisin kuin lapsilla, tunnu olevan kehityssuunta parempaan päin.

5 thoughts on “Lälläslää

  1. Hyvän ja huonon maun raja lienee niin vaikea juttu, että ylilyöntejä tulee helposti ja paljon. Väittäisin, että riittävän huomiotaherättävän otsikon voi tehdä ilman, että se on naurettava.
    Hakukonerakkaus ei ainakaan kaikessa uutisoinnissa ole kovin oleellinen, kun monet aiheet ovat ovat kiinnostavia lähinnä vain ajankohtaisina. Kuitenkin, aika moni harrastaa nykyisin tuplaotsikointia, jossa pelleotsikon sijaan titlestä löytyy vähemmän kilkkaushakuinen otsikko. Ei sitä kyllä oikein osata hyödyntää, enkä ole varma koko idean toimivuudesta edes teoriassa.

  2. No täähän on sitä iltalehtijournalismityyliä. Ja osa ongelmasta kai piilee siinä, että kun on paljon mitä lukea, tulee fiilis että on vähän pakko yrittää herättää huomiota, edes hetkeksi. Oli muuten varsin huomiota herättävä tämä otsikkosi. Piti pysähtyä lukemaan kun selasin G Readeria läpi.

    Lälläslää.

  3. Aki: Etenkin kiireessä tulee ylilöyntejä.

    Mervi: Semmoista lööppilehtityyliähän se, mutta sitä näkee muissakin julkaisuissa (keran jopa Topiikissa!) ja kilpailustahan se johtuu.

    Lälläslää vaan :)

Comments are closed.