arkisto: 11/2010


Maanantaipoppia 39

Pekka • 22.11.2010, 09.07

Viikko sitten maanantaipoppi eksyi 1980-luvun television pariin ja totesi hiljaa itselleen, ettei voi mitenkään ohittaa kasaritöllöä mainitsematta vuonna 1946 Prahassa syntynyttä, 1960-luvulla Amerikkaan loikannutta ja Mahavishnu Orchestrassa koskettimia soittanutta jazzpianistia, joka neljän vuoden ajan päätoimisesti sävelsi musiikkia televisiosarjaan Miami Vice.

Maanantaipoppina Jan Hammer: Crockett’s Theme.


Katso lisää maanantaipoppia


Was here

Pekka • 19.11.2010, 14.50

Täällä on oltu ja siitä jotain merkiksi jätetty.


Toivon tarkkuutta ja selkeyttä

Pekka • 18.11.2010, 11.59

Yleltä tullut ja Facebookissakin tänään vilkkaasti levinnyt Powerpoint-henkinen video Tiesitkö, että / Shift happens on periaatteessa ihan jees, mutta siinä monia inkonsekventeja ja epämääräisiä elementtejä jotka disruptioillaan vaikeuttavat viestin hahmottamista ja sisäistämistä.

En tiedä olenko nirso, vai vain äkäinen internet-setä, mutta jotekin odottaisin Yleltä hiukan tarkempaa tekemisen jälkeä ja selkeämpää artikulointia, etenkin jos tämä kyseinen video on tarkoitettu suurelle yleisölle: Meille täällä kuluttajapuolella kun ei voi olla selvää se, mikä on selvää journalistien piireissä.

Tässä powerpoint-hengessä bullet-lista siitä mikä hämäsi minua.

  • Mikä on ”internetin verkkomedia”. Verkkoa inernetissä? En ymmärrä. Onko tämä ääniradio-tyyppinen tårta på tårta vai mikä on kyseessä?
  • Joukkoviestintämarkkinoiden muutosta kuvaavassa palkkigraafiikassa sähköinen viestintä on pilkottu osiin (tv, radio, internet), mutta ei graafinen joukkoviestintä eikä tallenneviestintä vaikka näitä kaikkia sitten verrataan toisiinsa. Hiukan outo ratkaisu.
  • Miksi yhdet ”käy netissä” ja toiset ”käyttää nettiä”?
  • Oikein kirjoitustakin on: ”mobiili netin”. Vaan eikös internet ole internet riippumatta päätelaitteesta joka siis voi olla mobiili tai sationääri. Jos oikeasti puhutaan ”mobiilinetistä” pitäsi sitten kaikkialla spesifioida, että mikä netti on kyseessä, eikä vaan todeta ”nettiä käyttää joka kolmas”.
  • Mikä on erona näillä: ”valtamedia” ja ”perinteinen media”?
  • Osassa väittämistä on lähdetieto näkyvissä samaan aikaan alalaidassa, osassa ei. Lopussa on kyllä lista, mutta vaihteleva presentaatiotapa hämää.
  • Täysin makuasiana, ihan emotionaalisella tasolla, on minun pakko todeta clip art -tikku-ukkojen (joita valitettavan usein powerpoint-esityksissä käytetään) kuuluvan niihin visuaalisiin elementteihin jotka syövät minkä tahansa esityksen uskottavuutta kuin kuningasvesi metalleja.

Anteeksi. Nyt siirryn tarpomaan loskan läpi tuonne muualle.


Kommentit Facebookin puolelta löytyy tämän linkin takaa.


Mutta kuka oli Birger Käcklund?

Pekka • 17.11.2010, 10.06

Olen miettinyt, olematta ainoa, että kuka on tai oli se Birger Käcklund jonka mukaan on Hietaniemen kalmiston merenrannan puoleinen kevyen liikenteen väylä nimetty. Komea raitti on se.

Birger Käcklundin raitti kartalla
Kyseinen raitti punaisella merkitty. Kartta varastettu täältä: kartta.helsinginseutu.fi.

Koska internet ei tahtoessani jakanut suurta viisauttaan (ehkä en vaan osannut?) päätin päivänä eräänä lähettää Kaupunkisuunnitteluvirastolle asiasta kysymyksen.

Odottavan aika on pitkä. Hiukan alle kolme viikkoa tässä tapauksessa. Mutta enhän ollut jäniksen selässä, joten oikein mukavaa oli kun vastaus viimein saapui, pahoitteluin viipymisen johdosta. Viestissään lomalta palannut Johanna kertoo seuraavaa:

Nimi Birger Käcklundin raitti on nimistötoimikunnan esitys vuodelta 1995. Birger ”Zeke” Käcklund (1929–1991) oli Helsingin ensimmäinen pyöräilyreittien tarkastaja ja elämäntapapyöräilijä sekä kaupunginvaltuuston vara- että varsinainen jäsen 1980-luvulla. Itse asiassa nimi ei ole vielä virallinen, asemakaavaan merkitty nimi, mutta se on jo kartoilla ja käytössä. Nimen virallistuminen ilmeisesti odottaa lähialueen suunnitelmien vahvistumista.

Nyt siis tiedän. Kiitos.

Samalla saatan (miksi kun kirjoitan sanan ’saatan’, sen perään tulee usen vahingossa ylimääräinen a?) tajuta, miksei nimi näy kaikissa kartoissa. Mutta eikö enää ole pyöräilyreittien tarkastajia?


Maanantaipoppia 38

Pekka • 15.11.2010, 09.13

Viikko sitten maanantaipopissa oli musiikkia isolta ruudulta, tänään vähän pienemmältä.

Kun BBC pyysi Eric Claptonia säveltämään musiikkia kuusiosaiseen televisiosarjaan Edge of Darkness, pyysi Clapton apua Michael Kamenilta joka 1980-luvun puolessa välissä oli jo lähes kymmenen vuotta tehnyt niin elokuvamusiikkia, kuin yhteistyötä monien tunnettujen pop- ja rockyhtyeiden ja -muusikoiden kanssa. Claptonille tämä oli ensimmäinen soundtrack.

Claptonin ja Kamenin yhteistyönä syntyi Edge of Darknes – soundtrack jolta tänään maanantaipoppina soi nimikappale. Kyseessä on siis alkuperäinen vuoden 1985 versio, eikä Claptonin vuoden 1991 livelevyn 24 Nights hiukan pidempi ja dramaattisempi versio (jossa Kamen on kapellimestarina).


Katso lisää maanantaipoppia


Minkä on nähnyt, epäselvästikin, ei saa näkemättömäksi

Pekka • 14.11.2010, 17.08

Istuin uimahallin höyrysaunan kaakelilehterillä rentoutuen päivän allaspolskuttelusta. Ovi aukeaa ja sisään astuu vanhempi mies jota avustaa nuorempi. Kaksikko istahtaa vasemmalle puolelleni.

En minä siitä kaksikosta välittänyt oikeastaan, ajattelin muita asioita, mutta kun minua lähimmäksi istahtanut, se nuorempi, rupesi siinä jotain tekemään huomasin seuraavani asiaa sivusilmällä.

Huomatutettaakoon tässä se, että ilman kakkuloita näen kaikki yli 15 cm päässä olevan epätarkkana.

Vasemmalla puolellani oleva epätarkka hahmo kurottaa käsiään jalkojaan kohti, tekee jotain, nousee istuvasta asennosta noin piirun verran seisovaan kyykkyasentoon ja istahtaa jälleen.

Aivoni raksuttavat hetken ja tajuan, että tämä tyyppi oli ottanut jalastaan kusiluistimen ja istuu nyt sen päällä. Kusiluistimen jolla on nuohonnut uimahallin lattioita puku- ja pesuhuoneesta hallin puolelle ja ehkä vielä vessaankin.

Kivan tempun teki.


Reipas kävely sateessa

Pekka • 13.11.2010, 18.46

Sataa. Vettä siis. Olen kuitenkin päättänyt kokeilla josko kuitenkin, ja lähden tepastelemaan kohti Helsingin keskustan kauppoja. Tiedän, että ovat vähiin käymässä, nuo kytkyttömät iPhonet. Kytkyttömät – hassu sana.

Ensimmäisenä vastaan tulee Elisan kauppa Kampissa. Jokunen asiakas. Minut huomataan ja saan palvelua.

– Onko iPhoneja, kysyn.
– Ei, vastaa myyjä.
– Onko muissa kaupoissa?
– Tuskin, täälläkään ei olla kolmeen viikkoon niitä nähty.

Kiitän. Jatkan matkaani.

1 x Elisa Shopit

Marssin läpi sateisen Narnikan ja tuotapikaa olen Forumin Elisa Shopitissa kysellen kytkyttömän perään.

– Onko iPhoneja, kysyn.
– Ei taida olla, vastaa myyjä ja käy tarkistamassa.

Kaapin tarkistus vahvistaa myyjän olettamuksen. Tietää kuitenkin kertoa, että Kaivopihan kauppa on saanut juuri lähetyksen iPhoneja. Niin hyvin siis tiesivät Kampissa.

Kiitän. Jatkan matkaani.

2 x Elisa Shopit

Päällystakki kosteana astun Kaivopihan kauppaan. Ruuhkaa. Jonoa. Otan jonotuslapun: 52. Nyt palvelemme: 38. Katselen hetken ympärilleni, tutustun tarjontaan. Elisa Vahti ja komentoliittymä – ei kai mitään mitä asiakas oikeasti näkee, mietin.

Elisa Vahti, komentokäyttöliittymä

Nyt palvelemme -numero ei tunnu vaihtuvan. Kävelen nuoren myyjän luo ja keskeytän hänen televisionkatselunsa: Jos vaikka saisin vähän palvelua.

– Teillä kuulemma on iPhoneja, totean.
– Kyllä niitä on, jangsteri vastaa.
– Onko kolmekakkosia?
– En tiedä.

Lyhyt hiljainen hetki. Katsomme toisiamme. Sekunnin murto-osan ihailen kundin täydellisestä itseohjaantumattomuutta.

– Voitko tarkistaa, kysyn.
– Pieni hetki.

Katson hetken samaa ohjelmaa kuin myyjä (joka joutui yllättäen palvelutöihin). Television ruudulla urheilijat kaatuilevat. Huumoriako? Tuokin yksi puijottelumäessä rähmälleen ja liukuu maaliin. Huumoria se. Tavallaan. Kai.

– Ovat kaikki kuusitoista gigasia, kertoo myyjä palatessaan.

Kiitän. Jätän numerolapun 52 jonotuslappulaitteen päälle. Palvelevat yhä numeroa 38. En katso palasiko nuori myyjä takaisin television ääreen (Olikohan se työharjoittelija? Harjoituksen tarpeessa ehdottomasti.) Jatkan matkaani.

3 x Elisa Shopit

Eteläesplanadin kauppa on täysin tyhjä, lukuunottamatta tiskin takana kännykkäänsä räpläävää myyjää. Ravistan pipostani vedet ja siirryn tiskille.

– Onko iPhoneja, kysyn hymyillen sillä tiedän vastauksen jo.
– Ei ole, vastaa myyjä ilmeellä joka kertoo selvästi, että olen tänään noin miljoonas joka kysyy samaa asiaa.

Juttelemme hetken.

Kiitän. Astelen takaisin sateeseen.

4 x Elisa Shopit

Noin 5000 askelta kerääntynyt mittariin tästä rundistä tähän saakka. Ihan hyvin liikkumisen kannalta eikä rahaakaan kulunut. Ja kuten jouduin parille myyjällekin vakuttamaan, en suinkaan syytä Elisaa siitä, etteivät saa laitteita myytäväksi. Hyvin menevät kaupaksi, ja enemmänkin menisi.

Siinä sateessa tepastellessani tuli mieleen palveluidea. Siis sen lisäksi, että jos yhdessä Shopitissa tietäisivät, ihan oikeasti eivätkä vaan vetäisi oletuksia hihasta, mitä laitteita on missäkin kaupassa, olisi ihan kiva.

Elisan web- ja/tai mainostoimisto (en tiedä kuka tekee) tässä vinkki, käykääpäs myymässä operaattoriasiakkaallenne tällainen: Jonotuslista. Kun ei ole puhelimia kaupoissa saatavilla, niin voisin ilmoittaa Elisalle, verkon kautta tietenkin, että minulle kapula sitten kun niitä tulee, kiitos ja toimittakaa valitsemaani Shopittiin. Saan jonotusnumeron, esim 52. (saisinko ehkä numeron 39 jos olen Elisan tai Saunalahden asiakas?) Kun niitä Applen ihmevempeleitä isommalla muistimäärällä sitten viimeinkin tulee (tai joku esimerkiksi Mikkelin Shopitista löytää yhden jonka voisi myydä), saisin ilmoituksen, että nyt palvelemme numeroa 52, eli juuri Sinua! Hakisin luurin kivijalasta (jossa Elisalla tietenkin lisämyynnin paikka) ja eroaisin rahoistani tyytväisenä. Samalla Elisa saattaisi nähdä millainen laitteen kysyntä oikeasti on ja voisi laittaa Steven firmaan hiukan isomman erän tilaukseen.

Mutta meneväthän nuo kaupaksi muutenkin. Ehkä se on se mainosten voima. Kaikkien niiden mainosten jotka tälläkin hetkellä houkuttelevat ihmiset Elisan kauppoihin ostam… eiku… öö… Café Lasipalatsin savuporo-sieni-wrap oli oikein maukas.


Jotted

Pekka • 13.11.2010, 12.14

Information is not transformation.

Shawn Achor: The Happiness Advantage

If we do not understand social networks, we cannot hope to fully understand either ourselves or the world we inhabit.

Nicholas Christakis, James Fowler: Connected

Comments Off

Avaisanat: