Kolmen karhun mysteeri

Onkohan kukaan koskaan miettinyt mitä ihmettä on mahtanut tapahtua siinä talossa johon Kultakutri löysi tiensä, ennen kuin Kultakutri löysi sinne tiensä.

Jos nyt sivuutetaan se, että karhut elävät kuin ihmiset, niin miksi ihmeessä pöydälle oli nostettu puurot ja sitten lähdetty pois? Virallinen selitys on kävelylle lähtö siksi aikaa, että puuro jäähtyy. Mutta vain yksi puuroista oli kuuma (liian kuuma lapsen suuhun, joka viittaa siihen, että karhut ovat lähteneet kämpästään aika vastikään), lopusta kahdesta yksi oli sopivan lämmin (miksi sen jäähtymistä pitää odotella?) ja toinen kylmä. Kylmää puuroa?

Jos samassa pöydässä on niin kylmää kuin tulikuumaa puuroa, ne tuskin ovat samasta kattilasta (koska tarina on vanha, lienee turvallista olettaa ettei karhuilla ollut mikroaaltuunia). Jotenkin tuntuu siltä, että karhut eivät lähteneet kämpästään vain odotellakseen yhden puuroannoksen viilenemistä. Niillä oli varmasti jotain muutakin mielessä.

Ja mikä Kultakutrilla oikein oli mielessä kun siinä kesken kävelynsä metsässä päätti ilman sen kummempaa syytä tepastella taloon jossa ei ole ketään kotona? Turhan älykäshän tyttö ei ollut jos ei tajunnu kädellään kokeilla miten lämmintä sapuska on, vaan otti ja kauhoi puuroa suuhun välittämättä sen lämpötilasta. Oli muuten myös aika välinpitämätön sosiaalisia normeja kohtaan, kun noin vaan toisten kotiin käveli. Ongelmalapsi varmaankin. Liekö edes ollut “kävelyllä” (ennemminkin karkumatkalla, laitoksesta ehkä)?

On oletettavaa, että Kultakutrilla oli paino-ongelmia, koska tämä “pieni” (tarinan mukaan) tyttö istui hajalle tuolin joka aikasemmin on kestänyt karhun painon. Ehkä juuri syömishäiriö ajoi Kultakutrin rikkomaan kotirauhaa?

Tarkkaa kellonaikaa ei tarinalla ole. Ei ole tiedossa oliko puuroannokset aamiainen vai ehkä lounas koska karhuilla oli heikko taloudellinen tilanne (kylmä puuro oli jämät eilisestä?). Ehkä karhut laihduttivat, joka tietenkin Kultakutrille oli hiukan harmittava tilanne, koska joutui nälkäänsä syömään mautonta kaloriköyhää pöperöä. Voiko olla, että Kultakutri juuri siksi pisti yhden tuolin palasiksi, kun niin harmitti kun ei löytänyt kunnon ruokaa (esim. pekonia)?

Syötyään jonkun safkat ja hajoitettuaan toisten omaisuutta meni Kultakutri härkisti vetelmään sikeitä jonkun tuntemattoman karhun sänkyyn. Tämä tavallaan tukee paino-ongelmaa: Kultakutri ei harrastanut liikuntaa tarpeeksi ja tuolin hajoittaminen oli enemmän liikuntaa kuin mitä tyttö oli saanut pitkään aikaa ja siksi häntä väsytti niin.

Olikohan se Kultakutrille liian kova sänky Futon?

Tarinan mukaan karhut (jotka alkuperäisessä tarinassa olivat miespuolisia kaikki, joka tavallaan voisi selittää yhdessä laihduttamisen) palasivat kun Kultakutri sahasi tukkeja yläkerrassa. Olettaisin, etteivät karhut olleet kotoaan poissa kuin ehkä vartin, tuskin Kultakutrilla sitä pidempään meni yhden puuroannoksen hotkaisemiseen ja tuolin hajoittamiseen, vaikka ylipainoltaan tuskin hirveän vikkelä tai ketterä ollutkaan.

Voiko olla, että karhut tapasivat Kultakutrin lähtiessään talosta (ei täysin mahdoton ajatus, tuskin metsässä niin monia teitä on)? Ehkä Kultakutri ei vain “vahingossa” osunut talolle, vaan nimenomaan odotti, että karhut lähitisivät jonnekin? Voi tietenkin olla, etteivät karhut menneet sen pidemmälle kuin takapihalle (ovi lukitsematta), vaikka silloin luulisi, että olisivat kuulleet kun Kultakutri pisti tuolin tuhannen päreiksi (vai onko se, etteivät kuulleet jotenkin tärkeä yksityiskohta?).

Mutta mitä ehtii vartissa karhukolmikko tekemään, kun “odottelevat puuron viilenemistä”? Miksi vain yksi annos oli tulikuuma? Kylmän puuron viilenemisen odottelu on hyvin epälooginen selitys – mihinkään. Mitä karhut peittelevät? Ei ole normaalia toimintaa tuollainen.

11 thoughts on “Kolmen karhun mysteeri

  1. Heh, en, vaan kuunnelleen kirjaa avaruuden asioista, siinä käytettiin Kultakutria analogiana pari kertaa ja no… siitä se sitten lähti.

  2. Haha, tämä oli loistava. Olen itsekin joskus mietiskellyt että mitä järkeä monissa lasten saduissa on. Lapsena jo mietiskelin, että ovatpa nämä prinsessat ja muut naishenkilöt avuttomia kun tarvitsevat aina sen tylsän hemmon (ei tule äkkiseltään mielenkiintoista prinssiä mistään sadusta mieleen) avukseen.

    No, ehkä pointti ei olekaan se järki vaan se opetus. Tai jotain.

  3. Tai jotain, todellakin. Minä taas lapsena en ymmärtänyt kyseenalaistaa satuja, olen oppinut sen vasta vanhempana.

  4. Jag hämtar min syn på sakerna från de temperaturmedvetna guldlockiaternas skrifter, där saltreformisternas förändringar i grötreceptet inte godkänns och Guldlock är en ung flicka (i motsats till fundamentalisternas Textament där Hon Som Bröt Sig In avbildas som en gammal ful tant).

  5. Temperaturisterna är också mera logiskt drivna än saltreformisterna. Trots att det är oerhört underligt att man går på promenad p.g.a. maten är för varm, vore det ännu underligare om man gjorde det för att maten är för salt. I det tidigare åtgärdar man ju problemet, i det senare ignorerar man det. Eller nåt.

  6. Saltreformisterna kan ju inte tro på att björnarna gick ut på grund av saltmängden i gröten, utan de tror att Hon Som Bröt Sig In inte åt den Första Gröten för att den var för salt (men vad deras förklaring till björnarnas gåtur innan maten är, vet jag inte).

Comments are closed.