Vain tämä, ei muuta

Ei ollut ajatellut kommentoida hyvitysmaksua, mutta.

Ilman hyvitysmaksutuottoja suuri osa uutta luovasta suomalaisesta kulttuurista on vaakalaudalla.

Hannu Oskala: hyvitysmaksuista

Hmm… suuri osa? Miten suuri ja millä tavalla mitattunta?

Ehkä se populäärein ja mediassa voimakkaimmin esiintyvä osa kulttuurista on, jos ei vaakalaudalla (oikeasti: ei musiikin teko lopu jos tulot nykymuodossa katoaa) niin nykyisessä, yleisesti ymmärretyssä, eli kaupallisimmassa, olomuodossaan muutoksessa – kyllä. Mutta, kulttuurin puolella uutta luovaa löytyy myös tanssisin, teatterin, runon, kuvataiteen, vaatetuksen, plastisen sommitelun ja… niin, ihan minkä ja todella monen muun alan puolella myös. Mistä siis oikeasti puhutaan kun käytetään sanaa kulttuuri hyvitysmaksun viitekehtyksessä?

Ei mulla muuta. Anteeksi.

8 thoughts on “Vain tämä, ei muuta

  1. heh,

    “kulttuurin” määrittelemisestä on kirjoitettuja hyllymetreittäin. Saarioisten mikropizzakin on osa suomalaista ruokakulttuuria jos oikein laajalla pensselillä lähdetään hakemaan.

    Tässä yhteydessä tarkoitan mm. suomalaista dokumenttielokuvaa, marginaalista ammattimaista äänitetuotantoa, konserttitoimintaa jne.

    http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hyvitysmaksun_saajat.html

    Tuolta saa hyvän kuvan kehen hyvitysmaksutuottojen pieneneminen kohdistuu.

    Konkreettinen esimerkki on esim. musiikin puolelta Ricky Tick -Big Bandin levy ja keikat, jotka mahdollistuivat ESEK:n työskentelytuen ansiosta. Ei ammattimiehet vaan pysty irrottautumaan ilmaiseksi niin pitkäksi aikaa kuin tuollainen proggis vaatii. Ja Suomessa hyvitysmaksuista on tuettu juuri sellaista kulttuuria, joka ei mistään muualta tukea saa.

    Kiitos kun luit blogiani.

  2. Olen jonkun verran päässyt tekemään yhteistyötä Oskalan mainitsemien alojen toimijoiden kanssa. Pääasiallinen henki tässä yhteistyössä on ollut se, että kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi heidän hyväkseen, koska heidän taiteellinen antinsa on niin väkevä, että kaikki on sille alistettava. Olen tavannut yhden “kulttuurituottajan”, joka on vapaaehtoisesti halunnut maksaa edes jotain hänen hyväkseen tekemästäni työstä, heikosti mutta jotain kuitenkin. Hänkin on puoliharrastusmielessä samalla alalla kanssani, joten ymmärtää, kuinka paljon aikaa ja vaivaa tämä työ vie.

    Vierastan hyvitysmaksu.fi:n kaltaista kerjäämistä kaksinaamaisena oman edun tavoitteluna.

    Olen myös tämän “Saarioisten mikropizza” -osaston tuottaja (kiitos vain Oskalalle tästä vihjauksesta; haistapa, poika, ite) eli en ole ammattilainen tuottamassani kulttuurissa enkä saa palkkaa, avustuksia tai korvauksia teoksistani mutta uskon niistä silti olevan iloa tai jopa taiteellista antia joillekin läheisilleni.

    Käytän teoksieni valmistamiseen ja varastointiin tallennuslaitteita, joista maksan ostoksen yhteydessä hyvitysmaksuja. En kuitenkaan tallenna laitteille muiden tekemää musiikkia tai videota. Olen siis avustanut ammattimiehiä “irrottautumaan proggiksiin” myös tätä kautta. Olkaa hyvä. Voinko lähettää myös luottokorttini numeron?

    Tosin nykyään ostan tallennuslaitteeni ulkomailta hyvitysmaksun tietoisesti välttääkseni. Jos Ricky Tick -Big Band nyt joutuu lopettamaan tämän takia, en voi sanoa olevani pahoillani. Ei vaan kiinnosta enkä ymmärrä, miksi ketään muutakaan mikropitsailijaa pitäisi kiinnostaa.

  3. Nimimerkille “Ilmaiseksi”:

    Oikeastikin kulttuurin määritelmästä on käyty paljonkin keskustelua esim. Helsingin ruokakulttuuriohjelman yhteydessä. En missään nimessä tarkoittanut sitä vittuiluksi vaan aidosti esimerkiksi siitä, mitä kaikkea termin kulttuurin alle mahtuu.

    http://www.hel.fi/hki/Heltu/fi/uutiset/helsingista_eurooppalainen_huippuruoan_keskus

    Kun et tarkemmin määrittele, mikä on oma alasi, on minun aika vaikea hyväksyä määritelmää että me haluamme “kaiken vain ilmaiseksi”. Minä ainakin maksan myös ystävilleni työnteosta palkkaa, sillä he eivät ilman rahaa pysy pitkään ystävinä.

    Mm. ESEK:n tuista nauttivat usein myös puoliammattilaiset ja korkealaatuiset amatöörit. Taiteen laadusta puhuttaessa tuloksen laatu merkitsee, ei se, työllistääkö tekijä itsensä taiteella täyspäiväisesti. Useimmiten toki kulttuurilla täyspäiväisesti työllistävät tekevät korkealaatuisempaa kulttuuria.

    Keskustelu kulttuurin rahoituksesta on toki monimutkainen enkä oleta kaikkien olevan samaa mieltä kanssani apurahojen tarpeesta. Mutta se lienee selvää, että suomalainen kulttuurielämä, ja sitä kautta koko Suomi ja suomalaisuus olisi ilman monipuolista ja moniarvoista kulttuuria paljon köyhempi.

  4. @Oskala

    En tarkenna alaani, koska yritän välttää tunnistautumista ja pysyä väleissä loppujen “ystävieni” kanssa. Kerroin vain kuinka minulle on käynyt. Ei siinä sen erikoisempaa.

    Suomalaisuuteen vetoaminen on nerokasta. Sitten vain määrittelemään suomalaisuutta. Kaipa siihenkin löytyy joku kiva määritelmä, missä saadaan eroteltua ammattilaisten suomalaisuus mikropizzasuomalaisuudesta. Katsopa, juutuin tuohon pöhelöön lausahdukseesi.

    Ei, mutta brändityöryhmähän määritteli suomalaisuuden jo. Hienoa, ei tarvitse itse ajatella tai tehdä senkään asian eteen enää mitään. Ammattilaiset hoitavat homman.

    Emme ole edenneet mihinkään maamme ensimmäisestä 50 vuodesta (ja sitä ennen sadasta vuodesta Suomi-ideologian synnyttämisvaihetta), missä kansalle kerrottiin virallisten tiedotuskanavien ja koulun kautta, mikä on oikeata ja jaloa suomalaista kulttuuria. Melkein joku joskus uskoikin ja sitten salaa keitti kiljua, soitti haitarirenkutusta ja hankki kaikki Amerikasta tuotetut hilavitkuttimet ja sokeritöhnät, kun mahdollisuuden sai.

    Kas näin määrittelin skeptisyyteni ja kyynisyyteni koko kulttuurituotannon tarpeellisuuden suhteen. Jos kulttuuri kaipaa tekohengitystä, on se jo vainaa. Käytännössä näin ei onneksi ole, koska kulttuuria, tai käytetään nyt sanaa taide, koska tuo ‘kulttuuri’ on liian laaja käsite hyvitysmaksuja pohdittaessa, syntyy ilman rahaakin. En siis allekirjoita väittämää: ammattilaisuus = laatu.

    Periaatteessa en ole apurahoitusta vastaan. On aina hyvä, jos rahaa käytetään johonkin muuhun kuin aseisiin, autoihin tai jäähalleihin. Olen vastaan sitä, että jos ollaan toimivinaan markkinataloudessa, pitää ottaa vastaan kaikki se paskakin, minkä se tuottaa. Jos big bandin keikalle ei riitä maksavia kuulijoita, otettakoon siitä jotain vaarin.

    Saman markkinatalouden säännöillä joudun omassa työssäni tinkimään tinkimästä päästyäni. Toisinaan en ole tinkinyt ja menettänyt työtilaisuuden sukulaispojalle tai jollekin muulle ilmaiselle työvoimalle. Voi tietysti olla, että olen huono, joten en tienaa miljoonia pelkällä olemassaololla á la Nalle.

  5. @Ilmaiseksi:
    (Taitaa mennä trollin ruokkimiseksi…)

    Taideala toimii jo nyt hyvinkin markkinaehtoisesti verrattuna moniin teollisuudenaloihin. Ne summat joita taiteeseen laitetaan yhteiskunnan pussista ovat ihan nappikauppaa esim. maataloustukien rinnalla.

    Suomalaisuutta ei kukaan ole määrittelemässä joitain puolivillaisia markkinaheppuja lukuunottamatta. Suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri määritelmällisesti on sitä mitä suomalaiset tekevät. Ei se niin vaikeaa ole. Kuten jo yllä todettiin, ei tarvitse olla ammattilainen saadakseen kulttuuritukea yhteiskunnalta.

    Apurahoista, kyllähän Ricky Tick Big Bandin keikoille yleisöä riittää, siitä ei ole kysymys. Apurahoitus teki homman aloittamisen mahdolliseksi.

  6. @ Jaakko-kulta. Trolli tässä, päivää. Jos eri mieltä oleminen on trollausta, so be it. Olen sitä mieltä, mitä olen. Annan Jaakonkin olla sitä mieltä, mitä Jaakko on.

    Verrattuna moniin teollisuudenaloihin taideala toimii hyvinkin apurahavetoisesti. Kappas, toimi näinkin päin. Ei maatalouttakaan pidä tukea tai ainakin vähemmän pitäisi.

    Hyvä, jos kukaan ei määrittele suomalaisuutta. Parempi olisi, jos edellinen lause pitäisi paikkaansa. Vastasin suomalaisuus-heitolla vain Oskalan lihavointiin. Yritän näet lukea myös sanojen ja lauseiden merkityksiä. Joskus menee miinaan.

    Lopetan tähän tämän kammottavan kolmen kommentin trollaukseni tämän blogin kirjoittajan kotirauhan takia. Heipparallaa. Ei nähdä keikoilla.

Comments are closed.