skrubu

On siis maanantai ja uuden maanantaipoppivuoden ensimmäinen päivä. Näin siis pärähtää käyntiin… tai, no… pärähdys ei oikein sovi kuvamaan tätä Irlannin menestyneimmän naisartistin seesteistä ja erittäin mukavasti vihellettävää kappaletta läpimurtolevyltään Watermark (1988).

Enya: Evening Falls…

–
Katso lisää maanantaipoppia

Kiinnitin huomiota tässä viimeksi Alepassa käydessäni mitä näkyy kassakoneen, tai kassakoneena käytettävän tietokoneen ruudulla. Vähän numeroa näkyi ja mitä siinä nyt oli, mutta suurin ja näkyvin, täten myös, oletin, tärkein elementti, oli Alepan logo. Iso logo? Etteivät kassalla unohda missä ovat töissä?

Koska en erityisemmin tykkää shoppailla vaatteita, ostin, silloin kun ostin, kahdet pitkät kalsarit (tartte sitten heti ensi talvena uudestaan kauppaan mennä). Kyllä minä mietin niitä sellaisia bambuisiakin joita jossain populäärissä muotiblogissa kehaistiin tässä päivän eräänä, mutta en minä sitten niitä, näyttivät liian semmoisilta morjens baby mä oon teräsmies. Ja kun en vaan ole.

Mutta niinpä sitten niille kuosittoman kuosin äijälook -pitkille kalsareille noin vastapainoksi, päätin sitten hankkia toiseksi pariksi hiukan ohuemmat, oikein mukavat, aukottomat. Punaiset, muttei siksi, että matkisin dandy Wahlroosia, enkä siksi, että punaiset housut olisivat joko jatkuva trendi tai tyyliniekkojen varma valinta (tai no, ehkä tuo tyyliniekka… öh, eiku juu ei) vaan siksi, että digikuosi (get it?). Se on silleen priimasti retro.

Muita tämän asukokonaisuuden osia ovat t-paita ja sukat.

Shejkdatbuuti!

Huomasin tässä miettiväni miten useimmat näköradion automainokset tuntuvat olevan täysin irti todellisuudesta, eläen animismin ja taikuuden kyllästämässä fysiikan lakien vastaisessa eskapistisessa fantasiamaailmassa jossa myös esimerkiksi Coca-Cola-mainokset harhailevat. Satuja. Lapsille? Mietin myös miten autoista toisinaan ilmoitetaan hinta hämmentävän redundantisti, kymmenestuhannesosan tarkkuudella. Mitä merkitys sillä yhdellä eurolla on parikymmenen tonnin hintalapussa? Jos vaikka joku valittaa siitä, että auto nyt ei oikeasti osaakkaan niitä temppuja kuin mainoksessa, niin voi sitten lohdutukseksi pyöristää sen viimeisen numeron nollaan?

Sitä minä vaan olen miettinyt, että jos erilaiset hölmöilyt ja idioottitempaukset assosioidaan oitis markkinoinniksi, niin eiköhän se oikeasti kerro enemmän nykymarkkinoinnin tilasta kuin mistään muusta. Meinaan, on tätä Nova Trotters -jupakkaakin ehditty jo markkinointikikaksi epäilemään (huumorimielessä lähinnä, ymmärtääkseni, mutta kuitenkin). Että niin kai sitä sitten saa sellaisen maineen kuin millaiseksi itsensä tietoisesti tai tiedostamattaan brändää. Mielikuvat, maineenhallinta ja silleen.

Mikäs se semmoinen kilpailu on (Suomen Parhaat Verkkosivut – juuri kun luulit, että niistä päästiin) josta ei saa olla eri mieltä järjestäjän kanssa (Kirjoituksen poistamis pyyntö)? Tai jos on, uhkaavat (Kilpailun järjestäjä uhkailee) juridisilla toimilla (Suomen parhaat verkkosivut / Nova Trotters Oy vaatii kriittisiä blogikirjoituksia poistettavaksi)?

Tämä on viideskymmenestoinen maanantaipoppi, eli vuosi on nyt tässä vierähtänyt näitä videoita julkaistessa. Ja mikä olisikaan hienompi päätös maanantaipoppivuodelle kuin vuonna 1981 yllättävään suosioon Briteissä noussut amerikkalaisen performanssitaitelijan ja muusikon Laurie Andersonin hypnoottinen O Superman? Ei ehkä mikään.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Huomasin tänään lähtiessäni ulos nauttimaan loistavasta talvipäivästä, että iPodin akussa ei hirveästi ollut virtaa jäljellä ja nappasin siksi reppuuni mukaan, joskus aikanaan hankkimani halvan, mutta ihan näppärän mikälie nobrand -iPodilaturin. Kun sitten tuli sopiva tauon paikka (eli soittimeni lakkasi soittamasta) tepastelin kahvilaan jossa tiesin olevan sähköä tarjolla.

(Tästä ei muuten ole hirveästi aikaa, kun valitsin kahvilani usein sen mukaan, että oliko siellä nettiä tarjolla vai ei, mutta nykyään [mobiilidata ja silleen] preferoin kahviloita jotka eivät nuukaile sähkön suhteen.)

Siinä sitten kaffetta hörpiskellessä iskin iPodilaturin seinään, kaapelin soittimeen ja… yllätyin. En ole tätä laturia käyttänyt kesällä hankkimani uuden iPodin kanssa, vasta kun nyt ja kuinkas kävi? Tietenkin näin: ”Charging is not supported with this accessory”. Ei voittoa, ingen vinst.

Mietin hetken hiljaa mielessäni kaikenlaista mitä en tässä viitsi toistaa, paitsi tämän: Onko tässä nyt joku Applen erityisplugijuttu jolla pakotetaan ostamaan lisää laitteita vai tunnistaako iPodi laturin esimerkiksi väärän muotoista sähköä syöttäväksi, sellaiseksi joka saattaisi rikkoa delikaatin elektroniikan soittimen sisuksista?

Oli miten oli, flaneeraukseni kauniissa talvisäässä ohjautui kahvin jälkeen, ympäristön ääniä kuunnellen, kohti monen muunkin suosimaa sunnuntaikohdetta, eli Verkkokauppa.comia. Ja miksipä ei? Ei minulla mitään muutakaan tiettyä määränpäätä ollut. Samalla voisin katsoa, millaisissa hinnoissa ovat autolaturit kännykälleni.

Kaupassa sitten kaapeleita ja latureita katsellessani pääni yläpuolelle, aivan kuten sarjakuvissa, syttyi valo, tosin hitaasti kuin energiasäästölamppu. Ajatusprosessiani voisi kuvailla näin: USB. USB? WTF, DERP: USB! OMG, USB, LOL!

Suomennettuna tuo tarkoittaa kutakuinkin sitä, että kännykkäni lataus hoituu USB:n kautta ja puhelimen mukana tuli pistorasiaan laitetettava USB-adapteri. Myös iPodin voi ladata USB:n kautta (tietenkin). Voisiko siis soittimen mukana tulleen USB-johdon iskeä puhelimen USB-adapteriin? Käy ilmi, kun pääsin kotiin kokeilemaan teoriaani, että voi. Kätevää (ja rahaa säästävää :) – en siis tarvitsekaan erillistä laturia iPodille. Näin helpottui myös joskus hankittavan autolaturin valinta: siinä pitää olla paikka USB-liittimelle (tai kahdelle).

Kuinkas en en ole tätä aikasemmin tajunnut? No siksi, että olen tottunut siihen, että joka laitteella on oma laturinsa. Kännykkä, kamera, partatrimmeri, mitäniitänyton… Ja kun sellaiseen tottuu niin sitten ei huomaa muutosta vaikka se pukeutuisi pari numeroa liian pieniin neonvihreisiin tangoihin ja tanssisi macareenaa nenän edessä. Jokohan Nokia muuten on, kuten Berliinin Web 2.0 Expossa vuonna 2007 niin lupailivat, siirtynyt kännyköissään USB-lataukseen?