Kevyesti keskellä tiistaita

Eilen Beowulfia sivusilmällä tiiraillessani tuli mieleen, että lohikäärmeethän (europpalaiset) ovat oikeastaan aika looginen asia vanhoissa taruissa. Ainakin jos niitä miettii siltä kantailta miten, nykyaikana ainakin hyvin usein, ne näytetään tuhoa kylvävinä petoina.

Tuli oli aika pirullinen vihollinen silloin kun ei ollut vapaapalokuntaa, sammutuspeitteitä tai sprinklerijärjestelmiä. Lohikäärmeet olivat sen ajan pelottava hallitsematon paha joka kohdalle sattuessaan muutti elämän menon, eikä suinkaan parempaan päin.

Lohikäärme edusti siis tavallaan aikansa terrorismia.

Söpöt ja ihmisystävälliset lohikäärmeet ovat ilmestyneet kuvioihin vasta myöhemmin.

*

Tänään mietin miten keskustelu politiikasta, etenkin silloin kun sen voi edes jollain tasolla joko henkilöidä tai liittää johonkin puolueeseen jota voi dissata (eli aina?), tuntuu minusta aivan samalla tavalla emotionaalisfanaattisesti ladattulta kuin esimerkiksi se keskustelu jota käydään peruskoulussa opetettavista kielistä ja niiden valinnaisuudesta: Kaikilla on oikea mielipide ja sitten intetään sormet korvissa muita kuuntelematta päivät pitkät siitä kuka on enemmän väärässä.

Väsyttävää sellainen, kun siinä ei ole mitään rakentavaa.