Kuoleman hymyilykset

Se tuli vastikään huomattua, että kuolema ei välttämättä tule viittaan pukeutuneena viikate olallaan, vaan voi tullessaan hyvinkin olla keski-iän ohittanut nainen hymy kasvoillaan joka yrittää ajaa autollaan päällesi. Tällä kertaa tuli kuitenkin sydän kurkussa täpärästi jujutettua kuolemaa, joka äänekkäästä kiroilustani, keskisormen näyttämisestä ja nyrkin puinnista huolimatta vain jatkoi matkaansa pysähtymättä, koko ajan sama hymy kasvoillaan.

5 thoughts on “Kuoleman hymyilykset

  1. Perin välinpitämätöntä pahimmillaan, mutta olen samalla myös huomannut ilokseni suojatien kohdalle pysähtyvien määrän kasvaneen.

  2. Hyvä, ettei käynyt pahasti!
    Toissailtana kaverin kanssa Esport-areenan maisemissa kävellessäni noteerasin saman kuin sinä: autoilijat antoivat suojatiellä sijaa kuin Tallinnassa konsanaan. (Tallinnassa Gorba on aina ihan näppylöissä, että kuin pitkälle suojatiestä pitäisi jalankulkijana pysähtyä, ettei joku avulias autoilija katsoisi asiakseen väistää. Hän kun on niitä vanhan liiton miehiä, joille jalankulkijalle tietä antavat autoilijat ovat kauhistus, silloinkin kun hän itse on se väistetty jalankulkija!)

    t. Sä

  3. Hymyilevä keski-ikäinen nainen joka ajelee jalankulkijoiden yli kuulostaa suorastaan pelottavalta. Miltei kauhutarinan ainekset. Kuvittelin sen hymyn maalatuksi kirkkaanpunaisella huulipunalla.

    Joo täällä on aika villiä meno tätä nykyä. Ja pahenee vaan. Mutta kieltämättä myös tien yli päästäjiäkin löytyy ilokseni ja hämmästyksekseni.

    Hassua kun Sä sanoit, että Gorba on vanhan liiton miehiä, kun isäni taas on niitä vanhan liiton miehiä jotka päästävät jalankulkijan tien yli, vaikka perässä tuleva ajaisikin puskurissa kiinni. Sen verran savolainen.

  4. Ja mä haluan olla se poikkeuksellinen keski-ikäinen (tai no melkein, höm höm) nainen, joka ei hymyile, mutta antaa AINA tietä suojatiellä kulkeville. Niin pitkään ollut itse (ja useimmiten edelleenkin) se jalankulkija…

Comments are closed.