Päämäärä

Käyttäjä haluaa käyttää verkkopalvelua yhtä paljon kuin esimerkiksi käyttäjä ennen ajanlaskumme alkua halusi käyttää taipuviin materiaaleihin säilöttyä energiaa. Eli ei ollenkaan. Sen sijaan ihminen haluaa hyödyntää verkkopalvelua tai taipuvissa materiaaleissa lymyävää energiaa päämääriensä saavuttamiseen, tarpeittensa tyydyttämiseen.

Kun aikanaan ihmisellä oli tarve esimerkiksi hankkia ravintoa tai poistaa kilpailijoita/vastustajia tieltään oli päämäärään (tarpeen tyydyttämiseen) helpompi päästä hyödyntämällä sopivaa työkalua, esimerkiksi jousta (ja nuolta). Henkilö jolla oli kyseinen väline ei ollut käyttäjä vaan esimerkiksi sotilas tai metsästäjä, eikä motivaatio ollut käyttää jousta jousen käyttämisen vuoksi vaan hyödyntää kyseistä teknologiaa päästäkseen johonkin päämäärään.

Ihmisellä on yhä tarpeita ja päämääriä. Ne voivat olla esimerkiksi kilpailijan/vastustajan poistaminen tieltä tai ruoan hankkiminen. Ne voivat myös olla kuvan ottaminen, informaation löytäminen, ajatusten viestittäminen tai vaikka yhteyden saaminen toisiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä käyttäjää. Välineitä ei käytetä välineiden käyttämisen vuoksi vaan niitä hyödynnetään tarpeiden tyydyttämiseksi ja päämäärän tavoittamiseksi tai tavoittamisen helpottamiseksi.

Ihminen ei halua käyttää kameraa, hän haluaa ottaa kuvia. Ihminen ei halua käyttää puhelinta, hän haluaa olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Ihminen ei halua käyttää PowerPointtia, hän haluaa viestittää ajatuksiaan.

Mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän termi ‘käyttäjä’ mielestäni viestii ihmisestä alisteisena teknologialle – että koska esimerkiksi on olemassa kamera, on kameralla oltava käyttäjä (hyvin mainos-/markkinointimainen ajattelutapa se, että jollekin kehitetään tarve). Näin ei kuitenkaan ole koska kamera ei ole syntynyt siitä, että sillä pitää olla käyttäjä vaan siitä, että ihmisellä on tarve ja kamera on väline joka mahdollistaa päämäärän saavuttamisen.

Eikä sen tarvitse olla kamera, se on tässä vain yksi esimerkki. Se voi yhtä hyvin olla saha, juna tai verkkopalvelu.

Koska teknologia ei ole syntynyt siksi, että sillä pitää olla käyttäjiä, ei sitä pidä mielestäni sillä ajatuksella myöskään kehittää, eikä sen kehittämisestä kommunikoida asettamalla ihmisen toiminta teknologian määrittelemäksi.

7 thoughts on “Päämäärä

  1. Toisaalta joskus käyttäjä haluaa käyttää jotain laitetta vain siitä ilosta että se laite on olemassa. Tai jotain “some” palvelua koska se on tehty. Tietenkin sellainen käyttäminen ei yleensä johda pidempiaikaiseen hyödyntämiseen, paitsi jos siitä laitteesta tai palvelusta tai mikä se sitten onkaan on sitä hyötyä.

    Olen kyllä muuten samaa mieltä, en ole koskaan erityisemmin tykännyt käyttäjä-termistä. Tosin olenkin termiongelmainen henkilö. Hyödyntäjä kuulostaa loiselta. Mieluummin käyttäjä kuin hyödyntäjä siis. Heh.

  2. Mervi: Mietinkin juttuani kirjoittaessa miten nopeasti “käyttäminen vain käyttämisen vuoksi” ilmestyy kommentteihin :)

    Kyllä, on niitä jotka käyttävät jotain laitetta tai palvelua vain siksi, että se on olemassa. Näilläkin henkilöillä on kuitenkin myös jokin päämäärä, vaikka tekemisensä kyseisen teknologian parissa saattaa antaa touhua sivusta katsovalle päämärättömän kuvan, ja se päämäärä on oppiminen tai ymmärtäminen (vrt. lasten leikki) tai se voi olla esimerkiksi myös sosiaalinen päämäärä – olla c00l ja hip vertaistensa silmissä.

    Teknologiat joihin ihminen tutustuu käyttämällä niitä käyttämisen vuoksi tarjoavat jotain muuta kuin oman itsensä olemassaolon olemassaolon vuoksi, ja siksi ne kiinnostavat.

    Mitä tällä voi tehdä, mihin tämä kykenee? Jos ei tiedä miten jokin toimii, ei aina ymmärrä miten tai mihin sitä voi hyödyntää tai miten se voi helpottaa elämää (No, menin twitteriin kun käskit, en ymmärrä, mitä täällä voi siis tehdä?) ja silloin, jos mielenkiintoa on, tutustuu. Mielenkiinto laantuu nopeasti jos teknologia tarjoaa vain olemassaolonsa ilman mitään mahdollisuutta muuhun (tavallaan sama kuin “moni kakku päältä kaunis”).

    Ei me olla hyödyntäjiä, vaikka se terminä saattaisi olla yhtä houkuttelva kuin käyttäjä. Me voidaan hyödyntää sahaa, me voidaan myös käyttää sahaa, mutta molemmissa tapauksissa me sahaamme, joko sahaamisen vuoksi tai koska meillä on jokin muu päämäärä ja sen tavoittamiseksi saha on sopiva teknologia.

  3. Tästähän väännettiin täällä kertaalleen. Olen samaa mieltä siitä, että käyttäjä-sanassa on tuo mainitsemasi konnotaatio. En olisi silti huolissaan siitä, että käyttäjä-termin käyttö (sic) heikentäisi palveluiden suunnittelua.

    Käyttäjä on kätevä geneerinen yleisnimi, kun halutaan sanoa yleisemmin kuin metsästäjä tai junamatkustaja, mutta silti vähän erityisemmin kuin vain ihminen (ja tehdäänhän niitä palveluita joskus eläimillekin).

    Viimeksi pohdittiin myös asiakas-sanaa. Sittemmin jossain (ehkä M&M) joku kirjoitti osuvasti, että onko mielekästä olettaa, että ihmiset haluaisivat asioida.

  4. Matias: Väännettiin väännettiin. Tuli vaan tarve vääntää vähän lisää. Ehkä minua niinkään ei hämää kaltaisesi ammattilaisten kielenkäyttö, vaan se miten termit levittäytyvät yleiskieleen.

  5. Termien levittäytymisen suurin “ongelma” (tai hassuus ehkä lähinnä) on se, että termejä aletaan käyttää tietämättä mitä ne ihan tosissaan tarkoittaa. Tuossa pari päivää sitten teki mieli luennoida pikkupojalle naisen anatomiasta, kun hänen tuli käytettyä sitä veellä alkavaa sanaa kovaan ääneen. Tuskin tiesi ihan mistä puhui.

  6. By the way, en muuten puhunut käyttämisestä käyttämisen vuoksi. Puhuin käyttämisestä lähinnä uteliaisuuden (tai jopa ryhmäpaineen) vuoksi. Siinä on kai ero… (Pahoitteluni kommenttispämmistä, nopeana tyttönä unohdin mainita tämän edellisessä).

Comments are closed.