Aika paljon sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaisia asioita kun trimmailee partaansa, ajattelin tässä viimeksi kun trimmailin partaani ja ajattelin asioita.
Kuten esimerkiksi sitä, että kun käy parturissa ja, kun sitä kysyvät, pyytää nuorta neitiä leikkaamaan, kuten tapana on (usein ne ovat nuoria neitejä, ehkä opiskelijoita kun halvemmalla työtä tekevät) viiden millin siilin koneella ja työ on kaikkine erilaisin surisevin laittein valmis ja saatuani silmälasit päähän katselen siinä pääni karvoitusta parin peilin kautta niskaan saakka, ei käy yhdelläkään mielessä kysyä josko voisivat, nyt kun hiusten päät ovat lähempänä päänahkaa, ottaa ja siistiä samaan mittaan myös nuo kallon alalaidassa olevat karvat, koska ne nyt, suhteellisesti hiuksiin katsottuna, ettenkö sanoisi, rehottavat valtoimenaan kuin huonosti lannoitettu ruispelto tai jokin ojanpiennar vapaavalintaisesta Aleksis Kiven romaanista, täysin epäsopusuhdassa juurileikatun ja siisteyttään säkenöivän päälaen kanssa. Eivät kysy.
En kyllä minäkään sano, että olkaa hyvä ja trimmatkaa parta, koska etukäteen kai se pitää sanoa, että tukka lyhyeksi, kuten myös parta, kiitos. En minä etukäteen muista. Ja jälkikäteen olenkin jo sitten ilman sitä hiuskarvoilta suojaavaa viittaa kun asia tulee mieleeni. Tosin kerran sanoin, etukäteen, että josko parrankin saisi lyhennettyä. Silloin ei ollut talossa sellaista joka osaa partaa leikata, sanoivat. Ehkä niitä ei sitten koskaan ole. Mutta kysyvät kyllä, melkein aina, siinä kassalle mentäessä, josko jotain hiustuotteita saisi olla. Johon minä, että vai tähän viiden millin siiliin jotain tarttuisi? Ehkä ei, pohtivat. Jotkut. Minä siihen yleensä suoraan vaan, että juu ei. Kiitos vaan.
Mietin myös josko Markus Kajo naureskelee trimmattuun partaansa, ehkä jopa partaa trimmatessaan, kun miettii juttuja joita kirjoittaa tai on kohta kirjoittaman? Minua hymyilyttää vieläkin se kesäaamun puuppa, koska sen kirjoittaminen oli hulvattoman hauskaa. Siitä on yli viisi vuotta. Sen verran on Kajolla hassuja juttuja, että tuskin se niitä vakavalla naamalla voi tuottaa. Tai ainakaan hymyilemättä.
Vaikka tuota Kajoa mietin siinä vaiheessa kun jo olin siirtynyt parran trimmauksesta nenäkarvojen trimmaukseen. Omistamassani karvatrimmerissä kun on sellainen kätevä nenäkarvaterä jolla hurrursurrur vaan, kuin heinää tekisi, voi korjata sadon molemmista sieraimista. Mietin, hiukan siinä hihitellen, kuten olen joskus aikaisemminkin, niin ajatellut ja hihitellyt ja nenäkarvoja poikki vedellyt, että tavallaan se olisi aika hassun näköistä, jos ei tietäisi mistä on kyse, seistä siinä semmoinen noin viisitoistasenttinen pitkänkapea, mukavasti käteen sopiva suriseva laite kädessä ja työnnellä sen pyöristettyä päätä nenään.
Olenkin pitkään miettinut, kuka ostaa nenäkarvakoneen.
OlliS: Ostin naamakarvakoneen, siinä tuli mukana nenäkarvapää.
Olet sitten komiana kevätriehassa. Itselläni on vähemmän siisti naamakarvoitus tällä hetkellä. Jospas viikonlopun aikana saisi ajeltua pois.
Tomi: Toisinaan pitää antaa kaikkien karvojen rehottaa vaan.