Seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä

Yksijalkaisia ukkoja. Rimppakinttuja. Kympin naisia. Puistot täynnä ihmisiä. Kadutkin. Pieni punkkarijengi Sallinkadulla.

Aurinko lämmitti kyllä, mutta liikkuvat ilmamassat olivat toisinaan hiukan viileitä. Ympärillä lyhyet lahkeet ja hihat paljastivat talven jäljiltä sen verran kelmeänvalkoista pintaa, ettei punaiseksi lihaksi oikein uskoisi. Kesän jälkeen varmaankin paremmin paistunutta.

Uudet kengät istuivat jalkaan kuin kengät jalkaan eivätkä hiertäneet ollenkaan. Toivottavasti kestävät koko kesän. Pidempäänkin saisivat. Pitää se toinenkin pari ajaa sisään kävellen.

Lammaslihapullat, koska mieli teki. Sinisen huvilan kahvia matkan varrella. Pitää muistaa taas opetella pitämään vesipulloa mukana.

One thought on “Seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä

Comments are closed.